tilkkutyötä.

Kesti pari päivää, että sain kalanruototyötä varten ostamani Tallinnan-kankaat pestyiksi ja kuiviksi, mutta eilen leikkasin parit kaitaleet ja pääsin tilkkutyön syrjään kiinni. Ahersin koko illan ja sain valmiiksi neljä tilkkublokkia.

Tilkkutyön kauneus syntyy toden teolla vasta toistosta, ja siksi tykkään latoa valmiita blokkeja vierekkäin ja katsella niitä. Joskus pystyn kuvittelemaan, että tilkkupinnasta tulee lopulta kiva, toisinaan en. Näiden tilkkublokkien kanssa olen vielä kahden vaiheilla.

Olen tietysti valinnut tähän lievästi sanottuna ärtsyn värisen oranssin kankaan, eikä toinenkaan oranssi kangas ole kauneimmillaan juuri tuon harmaan kaverina. Silmällä katseltuna värivalintani näyttävät erityisen kummallisilta – taas kerran – mutta kuvatiedoston thumbnail-kuvassa blokit näkyvät paljon pienempinä ja siinä tilkkupinta näyttää oikeinkin hauskalta. Yllätyin.

Mies katsahti sommitelmaa ja näki siinä traktorin renkaan jäljet. Tilkkupeittoni työnimeksi tuleekin varmaan joku traktoreihin viittaava sen sijaan, että puhuisin kalanruototyöstä. Melko kookkaat kalanruodot tässä nimittäin on!

En olisi tilkkuiluhistoriani alkuaikoina tehnyt tätä tilkkublokkia kuin korkeintaan yhden kokeilukappaleen, sillä tästä jää valtava määrä kangasta haaskuun! Kangasvarastoni oli silloin niin vaatimaton, että jouduin toimimaan hyvin säästeliäästi.

Neliön jokaisesta reunasta silvotaan vähän, ja tähteeksi jää koko joukko tällaisia paloja:

Ensimmäiset hukkakolmiot viistäessäni rupesin heti miettimään, miten yhdistäisin ne pareittain niin, että saisin neliömäisempiä kappaleita. Toistaiseksi olen vain siirtänyt hukkapalat katseelta vähän syrjemmäs, ettei tämä käy harmittamaan.