Tekstit

vielä muutama blokki.

Kuva
Sain jälleen kokoon uusia hanhi-neliötilkkublokkeja Geese Migration –ohjeeseen perustuvaan tilkkupeittoon. Värit alkavat käydä vähiin, varsinkin yksiväriset värit! Löysin yksivärisiltä vaikuttavat harmaan ja sammalenvihreän, ja liilahtava ja sinertävä kangas ovat selvästi kuviollisia, mutta hillittyjä. Vielä pitäisi nimetä jokusia kankaita yksivärisiksi ja tehdä niihin sopivat neliösommitelmat. Minun yksivärisistä käyvät kankaani alkavat olla todella vähissä! Olen NIIN monivärisen ystävä. Hämmästyin oikein itseäni, kun pystyin tekemään selvästi musta-harmaa-valkoisen tilkkublokin. Siinä ei ole juuri mitään väriä (paitsi aivan vähän vihertävää harmaata).

oranssi ja musta. ja sininen.

Kuva
Sain taas valmiiksi pari uutta lentävät hanhet -blokkia. Oranssisävyisestä tuli todella tymäkän värinen. Halusin selvittää, onko oranssi todellakin uusi musta ("Orange Is the New Black"): Mielestäni näissä on melkoinen väriero, haha! Seuraavaksi valmistin sinisävyisen tilkkublokin: Kiinnittäkää huomiota luovaan sinisen tulkintaan! Toisessa pikkuneliörivissä alhaalta lukien keskimmäinen neliö on paljon ruskeampi kuin sininen. Tulkitsen neliön kuitenkin siniseksi! Samaten hanhista toinen ylhäältä on enemmän ruskea kuin minkään muun värinen. Palassa kyllä oli sinistä, mutta se jäi nurkkakolmioiden alle. Muutenkaan en onnistunut asemoimaan tilkun kuviota parhaalla mahdollisella tavalla. Tilkun kissankuvasta jäi näkyviin vain maha! Laskujeni mukaan minulta puuttuisi enää viisi lentävä hanhi - neliöblokkia, jotta saisin kootuksi alkuperäisen Geese Migration -ohjeen mukaisen neliömäisen tilkkupinnan. Tosin teen mieluummin suorakaiteen mallisen tilkkupinna

terveiset etelästä!

Kuva
Palasin vastikään kesälomamatkalta Baijerista. Meitä hellinyt helle sai kaupunkipainotteisen matkamme tuntumaan etelänlomalta. Seurueestamme vain minä olin kiinnostunut kankaista, joten en ollut ajatellut pääseväni kangasostoksille. Satuin kuitenkin sellaiseen kaupunkiin, missä myytiin kangasnyyttejä ja pitkiäkin puuvillakankaita jopa kahdessa eri kaupassa. Toinen näistä oli erikoistunut tilkkutyökankaisiin ja -tarvikkeisiin! Heidän sävymaailmansa poikkesi omastani, mutta ostin silti kolme valmista fat quarter -nyyttiä: Oikeanpuoleistem kankaiden kuviointi perustuu saksalaisiin satuihin. Koko Rothenburgin kaupunki - missä Patchwork-Engelin myymälä oli - on kuin sadusta. Minulla on kaupungista vain tornista ottamani kuva. Tein Rothenburgissa toisenkin kangaslöydön: Silmälasikuvioisen nyyttösen löysin edelleen sattumalta Munchenistä. Onneksi osasin ajastaa blogiviestejä ilmestymään poissaollessani, ettette joutuneet ihmettelemään, missä olen!

nämä tekisin uudelleenkin.

Kuva
Tilitin edellisessä blogipostauksessani tilkkutöistä, joista olen saanut kystä kyllä. Tänään puolestani kerron, mitkä kolme jo toteuttamaani tilkkutyötä tekisin mielelläni uudelleenkin, eri väreistä vain. Aivan ensimmäiseksi: Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto. Harkitsinkin, että olisin tehnyt siitä toisinnon juuri ennen kuin rupesin tekemään uutta hanhi-neliöblokkia. En vain vielä ollut keksinyt, mitä värejä käyttäisin. Vaaleanpunaista ja harmaata? Keltaista ja oranssia? Vaalealla pohjalla kuten aiemmin, vai valitsisinko tummanpuhuvan aitauksen? Tykkäisin ehkä tehdä myös uuden Täplikästä menoa –peiton. Minulle teki hyvää sommitella ihan vain neliöitä ja niille ympyröitä. Peitosta voisi tehdä vaikka muotikuviopainotteisen, tai ympyröillä voisi seikkailla pelkkiä kissoja. Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto. Olen tehnytkin saman mallin uudelleen: Pehmeää ja possunpunaa –lapsenpeitto on samanlaisista tilkkublokeista koottu. Punaisen ja vaihtelevanväristen sekä pinkin ja vihr

ei enää ikinä.

Kuva
Tuherran palapelipeittoni valmistumisen kalkkiviivoilla ja olen vakaasti päättänyt, etten tee toista vastaavanlaista tilkkupintaa. Tilkkupinnan palaosuus syntyi joutuisasti ja helposti. Palapelin nirkkoja oli kiva puuhastella. Tekemisessä on ollut jonkun verran kivaa haastetta. Mutta palapelin nirkkoja on tylsä ja työläs applikoida kiinni tilkkupintaan! Niitä on ehkä sata liian monta. Tai tuhat. Tuntuu ihan tuhannelta. Ei enää ikinä tätä! On toinenkin malli, jota en aio tehdä toiste. Tai en ainakaan ihan heti. Tykkäsin ommella juopon polku –tilkkublokkeja, joista kokosin Arvoitus-tilkkupeiton, mutta tein niistä omien neuvojeni vastaisesti turhan kontrastittomat. Jotenkin valahdin ansaan, että eri väri riittäisi kontrastiksi. Ei riitä, vaan myös tummuusaste-ero kannattaa toteuttaa jokaiseen palaan, näemmä. Menen aivan rikki joka kerta katsahtaessani työlääseen tilkkupintaan. Mitä oikein ajattelin? Miksi tein osasta blokkeja ihan pliisut ja vain muutamaan (oikeassa alakulm

surkeimmat neuvot.

Kuva
Olen ilokseni lukenut kommenteista, että monet teistä tykkäävät tavastani käyttää ja yhdistellä värejä. Tuntuu mahdottomalta antaa vinkkejä siihen, miten joku toinen voisi toisintaa värivalintani, joten lähden negatiivisen kautta. Tässä viisi surkeinta neuvoa, jotka liittyvät tilkkutöiden värien valitsemiseen – jos siis haluaa toteuttaa Tilkunviilaaja-tyyppisiä tilkkupintoja. ”Pitäydy saman tummuusasteen tilkuissa”.  Värikkäiden, scrap-tyyppisten tilkkutöiden perusmauste on juuri se, että työssä on vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita. Tilkkutyö kaipaa kontrasteja, jotta katseella on kiintopisteitä. Saman tummuusasteen tilkuista syntyy ehkä tyylikäs työ, mutta katse lipuu pysähtymättä tilkkupinnan poikki. ”Älä käytä pelkkiä kuviollisia tilkkuja”.  Olen kuullut tällaisenkin neuvon. On totta, että yksivärinen kangas voi tuoda kuviollisten tilkkujen lomaan sitä tärkeää kontrastia, mutta yksivärisiä kankaita ei todellakaan ole pakko käyttää jokaisessa tilkkutyössä. Pelkkää

väritöntä?

Kuva
Ompelin värikkäiden lentävähanhineliöblokkien sekaan kokeeksi värittömän tilkkublokin – tai ainakin melkein. Lentävissä hanhissa on mustat nurkat ja tilkkuneliöt ovat pelkkää valkoista, harmaata ja mustaa. Tai siis melkein pelkkää valkoista, harmaata ja mustaa – tavoilleni uskollisena päästin kuitenkin joukkoon yhden neliön, jossa on myös väriä. Tässä vaiheessa emmin vielä: Minulla oli tuohon kohtaan toinenkin neliö ehdolla, mutta päädyin tähän. Värittömyyden vastapainoksi jotain todella värikästä! Aikaisemmin päivällä levitin taas jokaisen valmiin tilkkublokin sommittelulattialleni: ”Tää näyttää kyllä tosi kivalta,” sanoi Tytärkin, kuulostaen yllättyneeltä. Nyt vain rupeavat yksiväriset tai yksivärisen oloiset kankaat olemaan vähissä. (Haluan käyttää jokaista yksiväristä vain kerran.) No, ehkä niitä vielä löytyy, kun oikein etsin. Ja viimeiseen pulaan auttaa, että nimeän jonkun kuviollisen yksiväriseksi!