Tilkunviilaaja

Tilkunviilaajan huhtikuun kalenterikuvassa on tällä kertaa pikkulaukku nimeltä ”Viidakon jalokivi”. En olekaan pitkään aikaan tehnyt yhtään tällaista! Pitäisiköhän? Tikkausrupeama lähestyy Ensiksikin, sain mansikka- ja suklaajäätelön sävyisen tilkkupeitepinnan laajennetuksi peiton kokoon, joten siirsin työn orrelle odottamaan tikkaamista. Ennen sitä peite lepäili vuoteella silitettynä. Olin vähän huolissani, että Kissa huomaisi puhtaan pinnan ja ehtisi maata peittoon kissan muotoisen ja melko karvaisen syvennyksen. Ei sentään, epäilin turhaan. Pinta sai jäähtyä rauhassa. Tästä lähtee Jotta saan huhtikuussa jotain kauemmin kesken ollutta valmiiksi Maikin tilkkujen ”jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen merkeissä, on ryhdyttävä toimeen. Otin siis esiin kukkaneliöt-työni, johon olen ommellut jo taustakankaankin valmiiksi. Vinkkejä American Patchwork and Quilting –lehden huhtikuun numerossa oli juttu, joka kertoi yksityiskohtaisesti, miten tilkkutyökerrokset valmi

Hemmottelin eilen itseäni käymällä kangaskaupassa. Minun ei (tällä kertaa) tarvinnut edes keksiä tekosyytä käynnilleni, vaan Tytär ehdotti sitä. Hän tarvitsi kangaspalan, jotta voisi tehdä siitä taianomaisesti ainakin 20 eri olomuotoon taipuvan vaatekappaleen (idea löydetty netistä). Ensin piti tietysti löytää vaatekangaspala, mutta sen jälkeen ja oikeastaan etsinnän aikanakin pääsin tutustumaan myymälän puuvillakangastarjontaan. Amy Butler –kankaita en tälläkään kerralla pystynyt ohittamaan. Näitä on metri kumpaakin: Olkoonkin, että ovat tuhottoman kalliita! Kangaspakkojen näkeminen on vain monin verroin terapeuttisempaa kuin mallien selaileminen netissä. En voi mitään. Kangaskauppakäynnin jälkeen vierailin vielä tavaratalon lehtiosastolla, mistä mukaan tarttui kaksi lehteä, 101 nya idéer ja American Patchwork and Quilting. Idealehtiä on hauska selailla, vaikken yleensä toteuta mitään ideoita. Tämän lehden ehdottomasti mieleenpainuvin idea liittyi selleriin: Jos sellerin k

Pääsin tilkkutyössä nyt siihen vaiheeseen, että saatoin järjestellä blokit design-lattialleni (toisilla meistä on design wall, minulla on design floor), jotta päättäisin niiden keskinäisen järjestyksen. Vinkki: Kännykkäkamera on todella kätevä apuväline blokkien sommittelussa. Otan kuvan – näps – ja katson pieneltä ruudulta, miten blokkien väritys soljuu poikki tilkkupinnan. Blokkien järjestys jää näin myös muistiin. Minä ainakaan en muutaman järjestelykierroksen jälkeen enää muista, millainen idea minulla alussa oli! Mutta kuvissa ideat säilyvät. Kehitin eilen kolme vähän erilaista järjestystä ja päätin silmämääräisesti jo, että ompelen blokit yhteen näin: Kun nyt olen katsellut ensimmäistä järjestelyä vierekkäin tuon ”lopullisen” kanssa, olen tullut toisiin ajatuksiin. Tässä ensimmäisessä järjestyksessä on parempi vaihtelu: Ymmärrän, että Mari-blokki näyttää vieraalta verrattuna näihin muihin! En silti poista sitä, vaan jätän sen paikalleen. Se tuo tilkkupintaan jänni

Vapaan konetikkauksen pisteleminen torkkupeiton kokoiseen tilkkupeitteeseen on aika hidasta ja raskastakin se on. Pystyin tikkaamaan aika lyhyen ajan kerrallaan, joten sydänköynnöksen valmistuminen vaati monta rupeamaa ompelukoneen ääressä. Nyt kuitenkin on sydänköynnös tikattuna. Eihän tästä kuvasta saa mitään selvää köynnöksestä. Joten lähikuva: Nurjalla puolella köynnös on tämän näköinen: Haa, sain otetuksi muutaman kuvan valoisaan aikaan! Pari vinkkiä Vapaassa konetikkauksessa minua on auttanut jostain netistä lukemani konetikkausharrastajan huomautus, että riittää, kunhan paininjalan ympärillä on kerrallaan noin lautasen kokoinen alue suoristettua/pingotettua työtä. Alussa varsinkin tuntui, että kangas meni aina pussille joko oikealta tai nurjalta puolelta. Tämä lautasellisen ajatteleminen on helpottanut tikkaamista! Toinen helpottava ajatus on, etten katso tikkauksia läheltä ja tarkasti, vaan kauempaa. Jos rupean yhtä kuviota katsomaan, masennun varmasti, k

Olen viettänyt aikamoiset tovit etsiessäni PC-laukun kaavaa, jota käytin sentään useampaan projektiin. Kaavaa ei vain löydy! Viimeksi etsin sitä laatikosta, johon olen siirtänyt keskeneräisiä projekteja. En löytänyt kaavaa sieltäkään, mutta löysin kaksi kiinnostavaa keskeneräistä: 1. Applikoidun tilkkukukan Olin tikannut kukan ympärille muutamia viivoja, mutta jostain syystä tikkaaminen oli jäänyt kesken. Lisäsin muutamat tikkaukset, ja kukka oli valmis kiinnitettäväksi esimerkiksi tyynynpäällisen keskiöksi: 2. Punasävyisiä tilkkuneliöitä Muistan kyllä, että olin tekemässä näistä tyynynpäällistä (siksi neliöitä on täydennetty mustasävyisin kaitalein), mutta pinta voisi olla kiva myös laukkuna! Pintaan voisi kokeilla ”pikkukivitikkausta” eli pyörylöitä. Tosin ennen tikkaamisen aloittamista pitäisi sitten vaihtaa koko paininjalka, mikä toimitus kestäisi ylimääräiset pari minuuttia. Saa nähdä, a) käsittelenkö tätä tilkkuneliöpintaa pikapuoliin mitenkään ja b) tuleeko tikkauksi

Vihdoinkin sain aikaiseksi raivata ompelupöytäni tilkkupeitteen tikkaustyölle suotuisaksi. (Ei uskoisi, että ompelupisteeni siivouksesta on niin vähän aikaa – kaikki tuntuu jälleen olevan levällään.) Otin esiin ”nopeasti valmistuneen tilkkupeittoni” (hah hah!), mietin vähän aikaa, millä ihmeen värillä sitä tikkaisin ja miten, sitten jätin ajattelun aika vähiin ja aloitin vain jollain soveliaahkolla langalla. Langan väri on punertavan violetti, koska peiton keskellä olevissa blokeissa on jonkin verran violettia väriä. Tikkauskuvio on loivasti mutkitteleva ommel, koska haluan peitteeseen ”modernin” tuntuman. Peitossa on kirkkaita punaisia kohtia, joissa on keltaista väriä. Niihin teen ehkä jotain korostusta keltaisella tikkauslangalla. Peitossa kulkee myös musta-valko-vihreä ”köynnöskuvio” kulmittain. Niihin kohtiin ajattelin tikata kiehkuroita tai rinkuloita. Punaiseen, kapeaan kehykseen saatan myös tikata jotain muusta pinnasta poikkeavaa. Ja peiton mustat reunat ovat kysymy

Kylläpä tulee harmaita näistä postauksistani! Sain eilen illalla ommelluksi uusinta tilkkulaukkua varten vetoketjulipareen. Kuvassa värikkäänä yksityiskohtana sentään sakset: Lipare on saman levyinen kuin isommissa vetoketjulaukuissa (esimerkiksi tässä Syksyn sävel –vetoketjulaukussa), ja nyt aprikoinkin, onkohan se liian leveä. No, kun saan laukun kolmiulotteiseen malliin, voin kokeilla. Laukussa on nyt riittävästi tikkausta. Tavallisia suoria vain: Toivon todella, että pääsen seuraavan ompelurupeaman aikana vetoketjun istutukseen saakka! Tuntuu, kuin tämä laukkuaihio olisi ollut tekeillä jo iät ja ajat (tai no, niinhän se onkin, koska ompelin ensimmäiset tilkut melkein vuosi sitten). Ideoita tilkkutöihin Tuotokseni ovat niin harmaat, että vastaan lisäksi erään kommentoijan taannoiseen (ehkä retoriseen) kysymykseen: mä mistä aloittaisin sen tilkkutyön?! Kolme neuvoa ja yksi neuvon tapainen: 1 - Katsele (minkä tahansa) kirjan kuvia sillä silmällä. Sain idean sisustus-/li

Ompelen edelleen harmaasävyistä tilkkulaukkua. Hitaasti se etenee. Silitin tällä kertaa tilkkulaukkuun tulevat etu- ja takakappaleen tukihuopaan kiinni, en siis käyttänyt tapani mukaan yhdistelmää collegejersey-tikkausvanu. Ostin palan silitettävää tukihuopaa jostain joskus (nyt en voi antaa tunnustusta oikealle taholle, sillä en muista) ja ajattelin kokeilla, miten se käyttäytyy laukussa. Kuvasta ei ehkä aivan näe, että silitetyt palat ovat todella jäpäkät. Jäykän oloiset mutta pehmeästi taipuisat: Valitsin laukun vuorikankaaksi harmaasävyisen, kirjavan kankaan. Sehän on aivan eri tyyliä kuin päälliosan harmaan-/pellavansävyinen kuviokangas, mutta näyttänee riittävän sointuvalta, kun laukkuun kurkkaa sisään. Lisäsin toiseen kappaleeseen ja vuoriin kiinnitettyyn sisätaskuun pienet soirot ihanaa, naiskuvioista kangasta, jonka ostin Tilkkuvuoren myyntitiskeiltä maaliskuussa. Olin vähällä tikata pikkuneliöiden ympärille ympyrämäisiä tikkauksia, mutta laiskuus voitti. En viitsinyt

Ompelupisteeni on heinäkuisen suursiivouksen jäljiltä toki paljon moitteettomammassa järjestyksessä, mutta se ei enää ole täydellisen siisti! Ompelen tässä ylä- ja alakaitaletta pinkki-vihreään vauvanpeitteeseen. Peite on nyt sen kokoinen, että minun pitää seuraavaksi etsiä siihen sopiva taustakangas, harsia se tikkausvanun ja taustakankaan kanssa kiinni ja sitten tikata! Voi ei! Tikkauskuvioista päättäminen on niiiiiin vaikeaa minulle. Varastot sen kuin kasvavat Löysin Futura Finlandin konkurssimyynnistä (kävin heidän myynnissään kerran jo kesäkuussa ja ostin itseni tärviölle ) järkevämpien hankintojen (vetoketjut ja tikkauslangat) lisäksi pari täysin tarpeetonta kangasta: Tarpeettomia nämä ovat siksi, että kaapeissa on kankaita vaikka muille jakaa – mutta ei juuri näitä kankaita. Tapojeni vastaisesti ostin kumpaakin kuosia 2 metriä. Tavoilleni tyypillisemmin ostin myös valmiiksi leikattuja houkutuspaloja: Siis ihanat kankaat! Kuva ei tee näille oikeutta! Tekisin

Syyringin kesähaasteessa yksi kokovaihtoehto on 85 cm x 125 cm eli vauvanpeiton kokoinen tilkkutyö. Summittaisesti valmistamani blokit näyttäisivät riittävän sopivimmin juuri tämän kokoiseen peittoon, varsinkin kun lisään joka blokin väliin välikaitaleen. Ensin täytyi kokeilla, että suunnittelemani valkoiset kaitaleet tosiaan näyttävät parhailta. Kaitaleet on ommeltu blokkiriveihin (paitsi yläreunaan) rivejä ei ole vielä ommeltu toisiinsa. Nyt minun ei tarvitse muuta kuin ommella blokkirivit toisiinsa, niin käsissä on tilkkupinta, jonka voin minimaalisen häpeän tuntein viedä näytille torstain kiltailtaan. Siis että on jotain todellista näytettävää, vaikkei valmista peittoa olisikaan (no ei tämä tässä ajassa valmistu, ei). Mittailujeni perusteella näyttäisi siltä, että näiden blokkien ja reunakaitaleiden lisäksi voisin lisätä värikkään neliörivin peitteen ylä- ja alareunaan sekä ehkä vielä sivuillekin. Mistä sain idean peittoon? Nyt kun peitosta ei ole tulossa juuri olle