Tilkunviilaaja

Huh huh, aika matalalentoa tämä joulunalusaika! Meillä oli keskiviikkona glögikutsut, joihin kutsuimme naapureita; minulla oli torstaina Syyringin kiltailta ja lopun ilta-ajan olen puurtanut joululahjojen parissa. Joulukortit pitää kirjoittaa ja lahjat paketoida. Jotain täytyy postittaakin. Esimerkiksi blogiarvonnan voittajille heidän voittonsa. Öö, en vieläKÄÄN ole saanut sitä aikaiseksi. Vähänks noloo! Sen sijaan olen saanut aikaiseksi joulukankaiset lasinaluset, joille annoin nimen "Nallukkaiset". Näitä on kuusi kappaletta. Taustakankaana on vihreää joulukangasta, Eevan minulle antamista kankaista löytyneitä paloja. Olen myös tehnyt kaksi vetoketjupussukkaa valmiiksi. Tässä toisen pussukan taustapuoli: Kamera on häälähtänyt oudosti, ja ympyrämäinen tikkaus näyttää entistäkin psykedeelisemmältä! Pussukan mitat ovat: leveys ylhäältä noin 27cm, korkeus 20cm, pohjan leveys 10cm. Toisen pussukan vetoketju oli alkujaan alhaalta avautuvaa mallia, jonka päättelin

Vilkasta mielikuvitusta osoittaen (vitsi!) tikkasin musta-valkoisen tilkkupinnan suorilla koneompeleilla kiinni jäykistyskerrokseen, joka tällä kertaa on siis silitettävä tukihuopa. Tikkasin suorat ompeleet parille eri etäisyydelle toisistaan. Jos tilkkujen sauma tuntui olevan aavistuksen vinossa, tikkasin mieluummin sauman suuntaisesti. Paljon ei ollut heittoja! Hyvä, minä! Istuin koko ompelurupeaman tikkauksien parissa. Kun laukkupinta oli tikattu, tikkasin myös lehmäkankaiseen pussukka-aihioon suoraa ommelta. Lehmät katsoivat minua anoen, kun olin tikkaamaisillani heidänkin ylitseen. Niinpä vaihdoin koneeseen tikkauspaininjalan ja tikkasin heidän kasvojensa ympärille vapaata konetikkausta, aika vähän. Hahaa, pussukkakappaleet on tasoitettu jo ja vuorikappaleetkin ovat valmiit (vaikka eivät näy kuvassa). Tästä pussukasta ei tule yhtä paljon alaspäin kapeneva kuin yleensä, koskapa muistin leikata kappaleet alaspäin leveneviksi! Lasinaluset ”Maatiaiset”-nimiset lasinalu

Kesämuistoja-pussukan sukulaispussukka on melkein valmis, ja jipii, taidan muistaa ommella ja kiinnittää siihen myös kiinnipito-/riiputusrenksun: (Taiteltu vaan ei ommeltu renksu kuvassa päällimmäisenä.) Pussukassa on siis 15cm pitkä vetoketju. Se on koottu tilkuista niin, että pääasiakangas on ylimpänä, jolloin ei ole pelkoa sen jäämisestä pohjapuolelle vähän piiloon. Kokosin tilkkupinnan ensin ja tikkasin sen sitten loivasti aaltoilevin tikkauksin kiinni jäykistyskerroksiin eli collegejersey- ja tikkausvanupalaan. Vuorikangasta esiintyy myös pussukan päällisen tilkkupinnassa. Vetoketjua kiinnittäessäni minulle käy yleensä näin, eli vuorikappaleet näyttävät alkavan ja päättyvän eri kohdilta. Ei haittaa. Tasoitan epätasaisuudet samalla kun ompelen pussukkakappaleita pussiin. Joku tulee jonkun luo Olen kuullut sanonnan ”raha tulee rahan luo” ja ihmiset ilmeisesti uskovatkin siihen. Humoristiset rikastumisvinkitkin tuntevat esimerkin siitä, miten ansaitaan miljoona. Vinkki alka

Etsin trikoopaidan kaavoja kaapista, ja käteeni osui aikamoinen pino valmiiksi leikattuja tilkkuja. Nämä ovat 10cm x 10cm palasia, joita ostin valmiin nipun watercolour-töitä varten ja johon lisäsin omista kankaista leikkaamiani tilkkuja. Palat on tarkoitus puolittaa ja puolittaa, että saa neljä 5cm x 5cm palaa. Olin unohtanut pinon kokonaan! (Sentään sen nähdessäni muistin, että olin sellaisen ostanut.) Olenkohan tehnyt tästä pinosta koskaan mitään? Noukin siniset ja punaiset tilkut erikseen. Voisin tehdä näistä vaikka kolmiopaloja, joista edelleen jonkun työn. Kokeiluruusu Olin luovan konetikkauksen kurssilla, kun Syyrinki järjesti sellaisen. Meillä oli opettajana Maija Brummer eli oikea tositaituri (katso kurssikuvia Syyringin www-sivustolla ), mutta minä en kyllä ole sen alan luonnonlahjakkuus. Kokeilutyöstäni tuli aivan kamala enkä toisellakaan yrittämällä saanut hommaa sujumaan. Toiseen kokeiluun minun piti lisätä ruusunkukkia ja löysin pari päivää sitten eräästä laatikosta r

En tosiaan ehtinyt tilkkutöiden ääreen keskiviikkona, mutta päärynähilloa sain tehdyksi. Ylellistä! (En kyllä tiedä, miltä se maistui, kun en kuumaa hilloa ruvennut maistelemaan.) Olen niin onnellisessa asemassa, että minulla on hyviä työkavereita Ranskassa asti, ja kaikista Ranskan kaupungeistä peräti Pariisissa. ”Pariisitar” kuulostaa tosi chic-jutulta, ja mikä sen riemastuttavampaa kuin nähdä aito pariisitar, jolla on käsivarrella minun tekemäni Kihu-Mihu-tilkkulaukku: Näin hänet torstaina ja kysyin, oliko hän käyttänyt laukkuaan, jolloin hän iloisena sanoi, että tänäänkin juuri. Halusin tietysti ottaa kuvan sarjaan ”työt käytössä”. Hän kertoi kuljettavansa laukussa akvarellikyniään aina kun on menossa piirustustunnille. Kynät (ja opasvihko?) mahtuvat laukkuun juuri sopivasti: Pariisitar oli silmin nähden tyytyväinen laukkuunsa. Lämmitti mieltä! Tänään on lauantai ja pääsen tilkkutöiden ääreen. Olen jo valmistautunut tunnelmaan siksakkaamalla kaksi uusinta puuvillakangash

Kävin Äidin luona toisessa kaupungissa. Hänelläkin on aika monta tekemääni tilkkutyötä (kaikilla läheisilläni on, hah hah). Omenankukkalaukku oli hänellä kädessä, kun Äiti, Tytär ja minä kävimme syömässä. Viime vuonna Äiti sai äitienpäivälahjaksi tilkkukukkatyynyn, jolla ei ole luovaa nimeä. Tai sitten sen nimi on Tilkkukukkatyyny äidille. Tyyny sopii hänen sohvalleen muiden hillityn väristen tyynyjen viereen: Äidillä on toisella sohvalla neljä toisenlaista tyynyä. Kahteen hän on tehnyt päällisen petit-point-tekniikalla, kauan kauan sitten (ehkä 1950-luvulla?). Kaksi sohvatyynyä on puolestaan minun tekemääni tilkkutyötä harrastukseni alkuajoilta 1990-luvun lopulta tai ehkä 2000-luvun ihan alusta. Tämä on pahvimallineiden avulla tehdyistä salmiakkiruuduista: Kiinnitin palat toisiinsa käsin ommellen. (Päällisessä ei ole tikkauksia, joten en voi sanoa, että se olisi käsin ommeltu ja käsin tikattu.) Toisessa on neljä paper-piecing-tekniikalla toteutettua taloa: Mei

Nojatuolista löytämäni ”tekeillä”-juttujen röykkiö (olen kutsunut sitä kasaksi, mutta se on kasaakin suurempi: niin suuri, ettei tuolissa voi kuvitellakaan istuvansa) luovutti syövereistään myös tyynyaihion. Löysin sieltä Tyttären ammoisina alakouluaikoina tekemän kissa-aiheisen kangasmosaiikin. Kuvio on onnistuneesti toteutettu tekniikalla, jota itse olen kokeillut siinä suuremmin menestymättä, eli kankaanpaloja on aseteltu taustakankaalle, päälle on laitettu tyllipala ja päältä on ommeltu niin, että kankaanpalat kiinnittyvät. Ehkä työ oli tarkoitettu tauluksi, mutta minähän en saa seinälle asti mitään, joten kysyin ja sain luvan tehdä työstä koristetyyny. Etsin (mielestäni) sopivan reunakaitalekankaan ja ompelin kuvan ympärille: Tästä tulee uusi päällinen 35cm x 35cm koristetyynylle, jonka päällinen nyppyyntyi kamalaksi noin viikon kuluttua käyttöönotosta ja joka on ollut harminani kohta neljä vuotta. On aikakin päästä siitä viheliäisestä tyynynpäällisestä eroon! Tein tyynyy

Ihminen voisi ommella järkeviäkin juttuja, mutta sen sijaan sitä voi hairahtua ompelemaan yhdentekeviä. Tai ei ainakaan mitään tavoitteellista. Otin nojatuolin selkänojalla olleet, vetämistä (viikon) odottaneet lakanat vedettäviksi ja tuolilla ollut ”tekeillä”–kasa putosi lattialle. Kasassa oli pino ajat sitten jäännöskankaista ompelemiani neliöitä, jotka otin käteeni (muistin ensin vetää lakanat, mutta vain siksi että vetokaveri oli silloin paikalla) ja järjestelin ensin yhdeksi 3x3-blokiksi: Pinossa oli sopivahkoja neliöitä toiseenkin blokkiin: Mitäkö näistä on tulossa? Ei aavistustakaan. Etupainotteisesti vauvanpeittoon Vauvanpeiton tilkkupinta on nyt tarpeeksi iso, ja voin ruveta kokoamaan tilkkupinta-vanu-taustakangaskerroksia. Tässä vaiheessa kannattaisi siis joko leikata sopivan kokoinen vanu tai leikata/koota sopiva taustakangas, mutta mitä teen? Viis järkevistä järjestyksistä, minä leikkaan nyt peiton reunakaitaleita! Ehkä tässä oli jokin järjenhiven. Minulla on va

Helsingin tilkkukilta Syyringillä on kesän ajan ollut meneillään haaste. ”Lapsettaa” –nimisen haasteen puitteissa meidän on määrä valmistaa lasten-, vauvan- tai nukenpeitto. Kohta on syyskauden avajaiskokous, enkä ennen viime viikonloppua ollut pannut tikkua ristiin haasteen eteen! Olin kyllä ajatellut asiaa, mutta ideat loistivat poissaolollaan. Nyt on idea ja olen jopa aloittanut työn. En ole enää siinä ”aloittamista vailla valmis” –vaiheessa projektia. Toteutan peiton ”nopeasti valmistuneen tilkkupeiton” tavalla, mutta blokkien asetteluun minulla on toisenlainen idea (kuin harsimassani tilkkupeittoaihiossa ), ja blokkien väliin sijoitan isompia, yhtä kangasta olevia ruutuja. Värimaailma on pinkki-puna-vihreä: Leikkasin neliöitä ja kaitaleita lauantai-iltana ja sen jälkeen silitin ne kohentamani silityslaudan päällä. Hyvin toimi! Ei ollut nahkea, ei rypistynyt, ei seurannut mukana. Jätin silitykset laudalle jäähtymään ja kävin television ääressä. Palasin jonkin ajan kulut

Ompelin myös toiset lehtikuviotilkut pussukkakappaleeksi. Käytin samoja kankaita kuin toiseen pussukkapuoliskoon, mutta kokosin yhden kappaleen useammasta osasta. Muuten kappaleet riittivät hyvin. Tarkastelin kappaleita, ja oli ilmiselvää, etteivät lehtikuviot olisi vaikuttaneet lehti- tai lehvämäisiltä ilman konetikkauskorostusta. Niin sitten ompelin lehden muotoiset tikkaukset joka palaan. Olin käyttänyt alkujaan taustakankaaksi ostamaani pallokuviokangasta vaaleammissa lehtikuviotilkuissa, ja päätin saman tien tehdä pussukan vuorin samasta kankaasta. Ilmeisesti kangas venyy helposti! Leikkasin vuorikappaleet täsmälleen päällikappaleiden kokoisiksi, mutta kun olin ommellut vetoketjun kiinni, kumpikin vuorikappale oli toisesta reunastaan paljon pussukkakappaletta pidempi: Tosi outoa! Päällikappaleet pysyivät oman kokoisinaan, mutta vuorikappale venähti! No, tasoitin kappaleet ennen kuin ompelin pussukan muotoonsa. Pussukka on periaatteessa valmis ja sillä on nimikin (o