Tilkunviilaaja

Vaaleiden tilkkusilppupintojen tekemisessä minulla ei ole erityistä värisuunnitelmaa, mutta välillä rajoitun yhden sävyisiin kankaisiin, kuten esimerkiksi tässä vihreään: Blokista (tai oikeastaan tilkkupinnan osasta) tuli tosi nätti! Toisinaan vaaleat pinnat ovat ihan sattumanvaraisen värisiä: Ja välillä sekä vaalea tilkkupinta että ympärillä olevat kolmio-neliöt ovat väreiltään melkein mitä hyvänsä: Kiinnostuksella odotan sitä, että pääsen asettelemaan palasia design-lattialle tositarkoituksella. Siis niin, että sommittelen lopullisen järjestyksen palasilleni. Vaikka yksittäisissä palasissa ei ole mitään erityistä suunnitelmaa, luulisin kokonaisuudesta löytäväni sävyjä, jotka saan vaihtumaan toisesta toiseen pinnan ylitse. Tähän asti olen vain läiskinyt palat vierekkäin ja alekkain, mutta valmiiseen pintaan teen sommitelmaa. Siis sitten kun olen saanut puuttuvat tsiljardi palaa valmiiksi. Vielä tämä ajatus Olin eilen käymässä Turussa. Kävelin siellä ompelimon edits

Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta oli viime torstaina ja olimme sopineet erikoisteemaksi "keskeneräiset". Kaikille oli esitetty kehotus tuoda mukanaan Show and Tell –töiden lisäksi myös keskeneräisiä töitä – mitä vanhempia, sen parempi. Ritva näytti 1980-luvulta peräisin olevaa keskeneräistään, joka luultavasti oli illan vanhin. Siinä oli erittäin 1980-lukulaiset kuosit! Tilkkupinta oli valmiin näköinen ja kooltaan noin 145 cm x 190 cm, joten siitä saisi melko vaivattomasti torkkupeiton, mutta Ritva ei tykännyt siitä lainkaan, joten se oli jäänyt vain pinnaksi. Minusta se oli hieno ja muitakin samanmielisiä oli paikalla. Valitettavasti en saanut työstä kuvaa, mutta Ritvan tekemistä matkalaukun nimilapuista on kuva: Löysin kuin löysinkin nimenomaisesti etsimäni keskeneräisen eli bargellotekniikalla toteuttamani työn, jonka sain valmiiksi tilkkupinnaksi noin vuosikymmen sitten. Olen tuonut pinnan näytille kiltaan jo aikaisemminkin toivoen, että saisin idean ty

Torstaina on taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ja meillä on teemana "keskeneräiset". Etsin laatikostani kahtakin eri keskeneräistä, joihin kaipaisin valmistumiseen johtavia vinkkejä. Minulla on kesken yksi convergence-pinta Ricky Timsin mukaan, tai siis minulla on pinta valmiina, mutta ei hajuakaan, mitä siitä tekisin. Minulla on toinenkin pinta, eri tekniikalla tehty ja sen kanssa sama vaiva. No, ei löytynyt kumpaakaan tilkkupintaa. Sen sijaan laatikosta putkahti muutamia villejä hirsimökkiblokkeja, joista neljän elämälle suunnittelen antavani tarkoituksen. Voisin yhdistää ne pinnaksi näin, vaaleat keskelle: Tai vaihtoehtoisesti näin, tummat keskelle: Kumpi on parempi? Joka tapauksessa ajattelin, että syntyneestä pinnasta voisi ommella … arvatkaa mitä? Löysin samaisesta laatikosta myös tekeleen, joka saa minut suorastaan häpeämään. Syyrinki järjesti kerran upean ja inspiroivan luovan konekirjonnan kurssin, jolla Maija Brummer kertoi käyttäm

Olimme jokin aika sitten kävelyllä, kun Mies huomasi kangaskaupan ikkunassa mielenkiintoisen ilmoituksen: Näyteikkunan kyltissä lukee: Tilkkuhelvetti irti – auttakaa! Minun oli pakko pistäytyä liikkeeseen – Ompelimo & Kangaskauppa Norteva & Vuorento Helsingissä, Pohjolankadulla – ja kysyä, millaiseen tilanteeseen he pyytelevät apua. En voinut ymmärtää, miten tilkkuihin saattoi yhdistää noin ikävän sanan! Selvisi, että heillä on jäännöspaloja joka puolella ja he haluaisivat päästä niistä eroon paljon nykyistä tehokkaammin. Ymmärrän tietysti tämänkin tuskan. Uusia kankaita on ostettava, mutta jäännöspalat vievät tilaa uusilta. Onneksi minulla on kotona tilkkuparatiisi. Eräänäkin aamuna kangaskaappini kylpi seesteisessä valossa: (Tämä on pienin ja siistein kankaidensäilytyspaikkani. Niitä on useita, mutta tämä on ainoa, jota kelpaa esitellä.) Oven takaa paljastui rauhoittava pino kankaita. Ompelupöydällä on pino vaaleita tilkkuja, joista kokoan keskineliöitä

Tytär innostui vaatteiden muokkaamisesta ja värväsi minut toteuttamaan applikaatiokuviota puseronsa etukappaleeseen. Ensin hän katsasti jokaisen kangasvarastoni kankaan ja totesi ne kaikki sopimattomiksi hänen tarkoituksiinsa. Kangaskaupasta hän sentään löysi mieluisan kuvion ja toi palan minun työpöydälleni varmasti pari kuukautta sitten. En ole tehnyt sen eteen mitään ennen kuin viikonloppuna. Tyttären ostama kangas oli ohutta trikoota, joten leikkasin applikoitavan palan muotoisen tukikangaskappaleen ja silitin kankaan nurjalle. Olin jo nuppineulottanut hänen kaavakappaleensa kankaalle, kun tulin ajatelleeksi, olikohan kankaassa suunta. Siinä ei ollut täysin selvää suuntaa, mutta kuvio (jota en ole kuvan kappaleesta vielä kokonaan leikannut) näytti silti kulkevan enemmänkin ylösalaisin. Hohhoijaa. Joudun siis leikkaamaan ja silittämään tukikankaan uudelleen. No, onneksi huomasin asian ennen kuin olin applikoinut kuvion valmiiksi. Niin ja hameeni  Kiiltävä, ruskeasävyinen ha

Mainitsin viime postauksessani kangasvarastossani vallitsevasta neutraalien kankaiden puutteesta ja arvelin lähteväni kohta kangaskaupoille. Sittemmin olen käynyt läpi varastojani. Neutraaleja, yksivärisiä ja erityisesti tummia kankaita minulla ei tosiaankaan juuri ole, mutta yleensä ottaen omistan valtavan määrän kangasta, joten päätin toistaiseksi tulla toimeen sillä, mitä minulla on. Päätin lähteä kehittämään blokkikokeiluani numero 1 ja ajattelin tehdä työhön punaiset keskineliöt: Leikkasinkin jo muutamia neliöitä, mutta nyt täytyy ehkä sittenkin ruveta tekemään toista työtä (keksimistäni helpoista tilkkublokeista ). Niin, ja kun olin päättänyt tulla toimeen niillä kankaillani, joita minulla jo on, menin käymään Itiksen Eurokankaassa ja poimin käsityöpuuvillalaarista mukaani tumman, neutraalin värisen kangaspalan. (Kyllä maksoin sen myös.) Hohhoijaa minun päätöksiäni. Merkillinen viivaimeni  Vanha viivaimeni kului pyöreäreunaiseksi ja lähti halkeamaan, ja hankin sil

Olen toistaiseksi tuhlannut vuoden 2012 viimeisen päivän kaikkeen muuhun kuin tilkkuilemiseen! Olen vähän siivoillut, lueskellut, oleillut, laitellut ruokaa, syönyt, … Enkä tiedä, ehdinkö tehdä yhtäkään ommelta illan aikana. Tilkkusaamattomalle itselleni lohdutukseksi teen nyt tilkkuvuoden yhteenvedon. Vuoden pinnistys Olin viime vuonna – siis vuonna 2011 – sika-aikaansaava. Ärsyttävää lukea jälkikäteen, miten viime vuoden viimeisessä postauksessa (vaatimattomasti) ilmoitin tehneeni esimerkiksi 45 vetoketjupussukkaa ja 14 tilkkulaukkua. Tänä vuonna en yltänyt lähellekään näitä lukuja, mutta no, aika paljon sentään sain aikaiseksi: yhteensä 33 ompelutyötä  13 pussukkaa  5 tilkkulaukkua  6 tilkkupeittoa, joista yksi tosin oli nuken- ja yksi vauvanpeitto  2 seinävaatetta tilkuista. Vuoden onnistuminen Olen kahden vaiheilla, mutta valitsen kuitenkin tämän vuoden onnistuneimmaksi työkseni Miehelle kokoamani kitaratyön. Neliöiden ompeleminen kiinni toisiinsa ei ole vaati

Aivan ensimmäiseksi kiitän Irmaa, Tiinateitä ja Vekkiä hyvän joulun toivotuksista! Toivotukset tuntuivat erityisen hauskoilta, kun en teitä tunne muuta kuin blogosfäärissä. Mutta täällä olemme kaverit. Ihmeellinen on blogimaailma! Tilkkuasiaan Veljentyttö osoitti sormella pussukkatarjonnassani esiintyvää ammottavaa aukkoa: valikoimassani ei ole koira-aiheisia pussukoita. Otin melkein saman tien esiin yhden tosi kivan koirakankaan, jota minulla sattumoisin on varastossa. Leikkasin kankaasta epämääräisen muotoisia paloja, joihin tulisi mahdollisimman ehjät koirat, ja yhdistelin erilaisiin musta-valkoisiin ja pinkkeihin kankaisiin. Vinkki: Jäännöspaloista voi järjestellä kahta eri väriä sisältävän pinon, jossa olevista paloista voi edelleen koota kaksivärisen tilkkupinnan. Esimerkiksi jos monivärisen pinnan kokoaminen tuntuu liian haastavalta värien sovittelemiselta, kahteen väriin rajoittuminen voi helpottaa sommittelua. Löysin pinkki-musta-valkoiseen pussukkaan nätisti s

Järkytän lukijoita taas kuvilla todellisista tilanteista. Varoitus! Älkää kokeilko samaa kotona. Olen siivonnut ompeluhuoneestani makkarista pari erillistä kasaa. Käsittelyn jäljiltä minulle periytyi yksi jättiläismäinen kasa, joka asuu ompelupöytäni toisella reunalla. Äääääää! Murinaa ja jupinaa. Miten tätä kertyykin aina?! Kasassa on esimerkiksi toiveikas hamekangas (ruudullinen villakangas ihan päällimmäisenä), kaksi erilaista verhopalaa 90-luvulta, makkarin nykyisten verhojen jäännöspala, kitaratyöstä jäännöspaloja, korjaamista odottava villatakki (hihan sauma on ratkennut ja minun pitäisi ommella 5 pistoa siihen, niin se korjaantuisi), kalterimaisia blokkeja sekä kaksi silittämistä odottavaa pöytäliinaa. Eikä siinä vielä kaikki. Ompelukoneen toisella puolella on epäsiistimpi (mutta onneksi myös pienempi) kasa. Heittelen tuohon suuntaan aina kaikki kantti- ja muiden kaitaleiden jäännöspalat. Näyttää siellä olevan muitakin jäännöspaloja. En ole vähään aikaan taas käyn

Tilkunviilaajan joulukuun kalenterikuva: Toissa vuonna ompelin neljä kuusikuvioista tyynynpäällistä ja tajusin ottaa niistä yhteiskuvan lumisella penkillä, jolloin sain hyvän jouluaiheisen tilkkukuvan Tilkunviilaajan vuosikalenteriin 2012. Ensimmäisen kuusen ompelemisessa tein nolon virheen, kun ompelin vaaleat taustakangaskolmiot kuuseni ulkoreunoihin väärin päin, eli leveän reunan kuusen leveään reunaan kiinni. Toisella yrittämällä onnistuin kiinnittämään taustakangaskolmion oikein päin, mutta toisen taustakangaskolmion ompelin taas ensin väärin päin kuuseen. Olin aivan torvi. No seuraavissa kuusissa osasin olla varuillani, ne tuli ommeltua kerralla oikein. Tilkkukuusen koristeluidean sain sattumalta. Tässä postauksessa kerron, miten kuusenkoristeluidea syntyi. Tässä postauksessa kerron kuusikuviollisista tilkkutyynyistä vielä lisää.

Olin keskiviikkona Soilen Tilkkupajassa kahden hengen ompeluseurassa. Siinä ompelusten ohessa Soile ehti myös näyttää varastoistaan löytämänsä mysteerilaatikon sisältöä. Laatikossa oli monen muun kankaan lisäksi yksi suunnattoman kaunis, punainen villakangaspala. Tällaista kangasta: Ihailin kangasta ja vitsailimme, että siitäpä tulisi hieno hame. Soile mallasi kangasta eteensä ja sanoi sen riittävän kahteenkin hameeseen. Lopputulos: kumpikin meistä sai puolet ihanasta hamekankaasta ja haasteen valmistaa siitä itselle hame. Haasteen kiinnostavuutta lisää, että tarvitsisin punaisen hameen ja olen sellaista turhaan etsinyt kaupoista jo kaksi vuotta. (Tukholman-matkallani tässä taannoin kävin läpi noin 867 hametta, joista kaksi oli punaista, kumpikin mallia "ämmämäinen". Lähimpänä tavoitettani oli tämä Desigualin hame. ) Kumpi voittaa hamehaasteen? Onko hameeni valmis tällä vuosikymmenellä? Ikinä? Pysykää kanavalla!

Tunnustan ensin, että jostain merkillisestä syystä tämä arkisen näköinen raitablokki (katso kivan raidallisen tilkkublokin teko-ohje tästä postauksestani ) miellyttää silmääni juuri nyt. Jouduin kursimaan blokin kokoon epäoikeaoppisesti. Valitsemani ruututilkku ei riittänytkään kolmeen ohueen raitaan eikä tumma harmaansininen kangaskaan riittänyt, vaan jouduin kokoamaan raitoja useammasta palasta ja lisäksi jatkamaan sitä eri kankaalla. Enkä yleensä niin välitä yksivärisistä osuuksista. Mutta jostain syystä kokonaisuus on kuitenkin kiva! Tunnustan myös, etten tässä blokissa yltänyt nappisuoritukseen: Eiväthän nuo reuna- ja keskiosan raidat kohtaa lainkaan tarkasti! Mehiläistä ei epätarkkuus näytä haittaavan. Kolmas ja lämmittävin tunnustus: Tilkuista Totta –blogin Irma on antanut minulle ihanan tunnustuksen jo kaaauan aikaa sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi postausta aiheesta. Tässä kauan viipynyt kiitokseni: K I I T O S ! ! ! ! Olen iloinen, että blogini on m

Ensin vähemmän suosittu (minun keskuudessani): sängynpäällistyyny, joka on liian litteä eikä sovi päiväpeiton eikä muiden tyynyjen väreihin tai olemuksiin. Heittäkää, lukijat, ideoita, miten voisin uusiokäyttää tyynyn tilkkupinnan, joka on ihan ookoo! Tyynynä tämä on tullut tiensä päähän. En halua enää siirrellä isoa, litteää ja sointumatonta tyynyä iltaisin lattialle ja aamuisin takaisin sängyn päälle. Postaukseni ei tänään kyllä ole ensisijaisesti sänkytyynyaiheinen, vaan tilastoaiheinen. Olen vähän tutkiskellut blogini lukijamääriä ja huomannut mielenkiintoisia seikkoja. Hiljattaiset postaukset Viime aikojen postauksista tympii on yksi vähiten luetuista. Se on luettu vain 14 kertaa. Ilmeisesti kannattaa välttää kielteisten tunteiden ilmaisua, jos haluaa postausten kiinnostavan luettavaksi asti! Eniten on katsottu valmista modernia tilkkupeittoa. Arvaan, että postaus on saanut niin paljon katsojia, koska mainitsin siitä kommentissani Oh, Fransson! –blogissa. Kiittelin

Vantaan Tilkkutiiraajat juhlistavat killan 15-vuotisjuhlaa järjestämällä tilkkutyönäyttelyn Tikkurilan kirjastotalon Pisto-galleriassa. Avajaisia vietettiin maanantaina 3.9., ja vein tilkkuystäväni Soilen kanssa heille tervehdyksen Helsingin tilkkukilta Syyringiltä.   Varsinkin pääkaupunkiseudulla asuvien kannattaa tietysti käydä näyttelyssä! Esillä on isoja töitä, jotka ovat aina vaikuttavia, mutta vitriineissä on myös pieniä tilkkujuttuja. Erilaisia ja inspiroivia! Esimerkiksi Maarit Kinnusen "Onnesta soikeana" –laukku on näyttelyssä ja esillä vitriinissä, missä sitä voi tarkastella realistisemmin kuin Maikin tilkut –blogin kuvasta, tai tästäkään kuvasta: Kaksi poimintaa näyttelyssä esillä olevista isoista töistä. Otin kuvan Pia Eklundin työstä "Mars ja muut planeetat," koska siinä oli kiva idea. Ympyrät oli applikoitu peitteeseen risareunaisina, ja spiraalimainen tikkaus kruunasi kaiken. Näyttelyssä tämän työn näkee kokonaisuudessaan! R

Asettelin triojäätelöä muistuttavan, Töölön Tilkkupajan upeasti Longarm-koneella tikkaaman torkkupeiton eilen ompeluhuoneen makkarin lattialle. Valo lankesi juuri sopivasti peitteelle, että tikkaukset näkyivät hyvin. Pakko oli ottaa vielä yksi kuva peitteestä ja tikkauksista: Ja toinenkin kuva, missä tikkaukset näkyvät vielä lähempää: Peite lepäsi lattialla syystä. Pinnistin kaiken aikaansaavuuteni äärimmilleen ja sain kuin sainkin tasoiteltua peitteen kanttaamista varten. Mittasin ensin oikeaoppisesti peitteen keskikohdan esiin ja piirtelin siitä laskettuna yhtä pitkiä matkoja toiseen ja toiseen reunaan. Katselin näin tekemiäni tussimerkintöjä hetken ja totesin sitten, että tässä kuvioinnissa on tärkeintä ommella kantti suunnilleen tasaisen välimatkan päähän suorakaiteitten ulkoreunoista. Jos kuvioinnin ulkopuolella oleva kapea ”kehys” on välillä leveämpi ja välillä kapeampi, veikkaanpa, että reunakantti näyttää mutkittelevan, vaikka se olisi peitteeseen itseensä verr