tilkkutyö suunnitteilla? älä tee näin.

Oletko suunnitellut tai haaveillut ompelevasi tilkkupeiton? Ompele ihmeessä, mutta älä tee niin kuin minä tein! Ompelin ensimmäisen oikean tilkkupeittoni noin vuonna 1995 ja tein kolme valtavaa virhettä. Ole viisas ja opi minun tekemisistäni!

Virhe 1. Leikkasin saksilla.

Minä lähdin soitellen sotaan eli leikkasin parisängyn peittooni kaitaleet ja myöhemmin blokit saksipelillä. Mittasin senttimitalla kankaan leveydeltä kaitaleet, piirsin lyijykynän ja viivoittimen avulla leikkuuviivat ja leikkasin. Oi elämän kevät! Tärväsin varmasti 20-kertaisen ajan yhden kaitaleen leikkaamiseen verrattuna leikkuroimiseen.

Kerron tässä blogikirjoituksessani koko onnettoman tarinan.

Älä sinä tyydy saksiin! Tietenkin jos leikkaat peittoosi vain 20-30 isoa neliötä, saksetkin toimivat. Jos kuitenkin olet aikeissa ommella tilkkublokkeja, hanki kunnon välineet, eli leikkuri, viivain ja alusta.

Ellet halua ostaa sellaisia itse, sinulla on pari vaihtoehtoa lainata välineet.

• Tilkkutyökurssi. Ellei kurssilaisille suoranaisesti tarjota välineitä lainaan, todennäköisesti kurssikaveri voi auttaa.
• Tilkkukilta. Katso, toimiiko lähelläsi tilkkukilta. Harrastajat auttavat yleensä mielellään tulokkaita. (Tilkkukiltatoimintaan osallistuminen edellyttää Tilkkuyhdistyksen jäsenyyttä, mutta vuosimaksu saattaa olla tilkkutyökurssimaksua alempi.)

Tähdennän vielä: hanki käyttöösi leikkuri, viivain ja alusta. Älä tee saksipelillä. Lue tästä kirjoituksestani, miksi leikkuri on niin paljon parempi kuin sakset.

Virhe 2. En ymmärtänyt kontrastista mitään.

Värivalinnat ja tilkkutyön ulkonäkö ovat mielipidekysymyksiä, mutta yleensä tilkkupeitto on kivamman näköinen, kun siinä on kontrastia eli tumman ja vaalean vaihtelua.

Värien vaihtelu ei riitä – silmä ei havaitse sitä kunnolla. Tasaisen tummuinen tilkkutyö näkyy silmään melko hahmottomana. Esimerkiksi tässä tilkkublokissa on liian vähän kontrastia, eikä blokkikuvio erotu lainkaan:

Vältä yhdistämästä kahta keskiväristä kangasta, jos haluat kuvion erottuvan. Yhdistä keskiväriseen kankaaseen sen sijaan joko vaalea tai tumma kangas.

Ensimmäisessä tilkkupeitossa harmaat välikaitaleet olivatkin liian samaa tummuusastetta kuin blokkien vihreät osuudet, ja valmis peitto on aina ollut mielestäni aika tylsä.

En ymmärtänyt silloin, miksi lopputulos oli minusta niin vaisu, mutta nyt tajuan, että kontrastin puute latisti peiton.

Minä luulin myös pitkään, että eri värien tai yksivärisen ja kuviollisen kankaan vuorottelu riittäisi. Luulin lisäksi keltaisen olevan aina ”vaalea” väri. Tämän luettelon kakkoskohdassa havainnollistan, ettei keltainen todellakaan ole aina vaalea.

Virhe 3. En tikannut tarpeeksi.

Kun tuhertamisen ja ähertämisen jälkeen sain ensimmäisen tilkkupintani valmiiksi silloin vuonna 1995, osasin rakennella tilkkukerrokset ja harsia kerrokset yhteen. Olin myös lukenut sen verran ohjeita, että tiesin periaatteessa voivani tikata niinkin ison työn kotikoneella. Minua kuitenkin pelotti, että pilaisin peittoni, ja siksi valitsin tikkauslangaksi siimamaisen, läpinäkyvän monofilamenttilangan.

(Hankala valinta! Tavallisella tikkauslangalla olisi ollut paljon helpompi ommella.)

Pahemmin menin kuitenkin vikaan siinä, että tikkasin liian vähän. Halusin peitostani ”muhkean ja kuohkean näköisen”. Siksi jätin tikkauksen harvaksi (toinen syy oli tietysti tikkaamisen työläys).

Harvaan tikattu tilkkupeittoni näytti hetken verran kuohkeahkolta ja koholle jääneet tikkaamattomat osuudet hienoilta. Käytössä se kuitenkin litistyi eikä muhkeudesta jäänyt jäljelle mitään. Nykyisiin silmiini se näyttää hiukan väsyneeltä. Jos olisin tikannut sitä enemmän, se olisi varmasti edelleen ryhdikäs.

Onhan selvää, että kun pulleiden, tikkaamattomien osuuksien päällä istuu tai makaa pari kertaa, niin löyhäksi jäänyt kangas rypistyy ja alkaa lopulta pussittaa. Komeus on mennyttä. Ja jos tuollaisen tilkkutyön ripustaa seinälle, painovoima tekee ennen pitkää tehtävänsä ja löyhät kohdat alkavat roikkua.

Tikkausvanu saattaa myös ruveta työntymään tikkaamattomien kohtien läpi. Ilmiön nimi on englanniksi ”bearding” tai ”pilling”. Suuritöiselle Ajatus karkaa kesään -peitolleni on käynyt juuri niin. Kauempaa katsottuna tilkkupeitto näyttää edelleen kivalta:

Mutta! Jätin sen mustanpuhuvat reunat taiteellisesti osin tikkaamatta. Tässä kirjoituksessani kerron reunojen tikkaamisesta.

Tikatut kohdat ovat nyt 8 vuotta peiton valmistumisen jälkeen kyllä siistit, mutta valkoisen tikkausvanun hidut pyrkivät läpi niiden välistä (soikion sisällä näkyvät valkoiset pilkut) ja tikkaamattomat alueet näyttävät siksi epäsiisteiltä.

Jos riittävä tikkaaminen tuntuu vaikealta tavoitteelta, valitse tikkauspalvelu. Anna ammattimaisen tikkaajan - esimerkiksi Töölön Tilkkupajan Soilen - viimeistellä tilkkutyösi kauniiksi. Tilkkupeitosta tulee siisti ja tasainen kummaltakin puolelta!

Tässä olivat kolme virhettäni, joita sinun ei kannata toistaa ommellessasi ensimmäistä tilkkupeittoasi!