ruskehtava tilkkupinta.

Tämäkin tilkkutyö on ollut kauan hylättynä kasana niin sanotusti ”työn alla”. Työn aloittamiseen liittyy sellainen tarina, että Töölön Tilkkupajan Soile ehdotti, josko me tekisimme saman tilkkutyön ja katsoisimme, miten erilaiset niistä tulee. Hän myös määritteli, että voisimme tehdä työn vaikkapa Capitola Quilterin Tassels-tilkkupeiton mallilla. Joskus minäkin tartun haasteeseen. En tiedä, miksi tilkkublokkien väritykseksi valikoitui juuri ruskea ja pinkki!

Todennäköisimmin sen takia, että ne olivat ensimmäiset värit/kankaat, joihin katse osui. Leikkelin paloja ja kokeilin, miten blokki kannattaa ommella – onnistuinkin keksimään ihan sujuvan menetelmän. Tietenkin ompelin muutaman kerran ihan väärin. Mutta syntyi niitä oikeanlaisiakin blokkeja. Tämän verran niitä syntyi:

Sitten on täytynyt tapahtua jotain, koska näitä ei ole enempää, vaikka minulla oli jopa valmiiksi leikattuja suorakaiteita ja kolmiopaloja. Ehkä kyllästyin.

Tein lyhyen tutkimustyön blogini syövereihin ja näin, että näiden blokkien tekeminen lopahti, kun rupesinkin ompelemaan jäännöspalakankaista neliöblokkeja. Niistä blokeista kokosin sitten Mummola-tilkkupeiton. Tämä työ taisi vain jäädä vaiheeseen.

Mainitsen ihan ystävällisessä hengessä, ettei Soile ole tainnut edes aloittaa vastaavaa omaa projektiaan. Tilkkutyömme eivät siis olekaan ihan hirveän erilaiset, kun hänen on olematon ja minun on melkein olematon.

Olen aika ylpeä itsestäni, sillä edistin tätä keskeneräistä projektia ja ompelin peräti neljä uutta tilkkublokkia tähän!

Tilkkupinta on silti vähäpätöisen pieni. Suorakaiteita on valmiiksi leikattuna vielä useampi, mutta tähtisakarakolmioita ei ole. Niitä pitäisi leikata lisää.

Mutta hei, minua eivät keskeneräiset työt stressaa. Kokosin blokit taas pinoon ja työnsin pinon unohduksiin paikkaan, mistä saan sen nopeasti käsille sopivan hetken tullen. Tytär on nimittäin tilkkupeiton tarpeessa! Mikään valmiiksi tekemistäni ei ole sopivan värinen ja sopivan kokoinen. Mikä ihana tilaisuus minulle!