tammikuun valmis.

Jeii! En turhaan ole ollut mukana Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksessä! Melko kauan sitten aloittamani vauvanpeitto on näet valmistunut, vaikka se jäi tilkkupintavaiheeseen pitkäksi aikaa.

Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn tarkoitetun peiton nimi on ”Pehmeää ja possunpunaa”.

Anteeksi vino kuva. Luonnollisesti näppäsin kuvan peitteestä, kun se oli levitettynä lattialle. Sängyllä seisten on vaikea sihtailla kännykkäkameran kanssa niin, että kuva tulisi otetuksi kohtisuoraan.

Sama ongelma taustakangaspuolen kanssa, näyttää vääristyneehköltä:

Sellainen minulle entuudestaan vieras ajatus on nyt aika lähellä kuin ”melkein pidän peiton taustapuolesta enemmän kuin paraatipuolesta”. Lähellä, muttei kohdalla. Paraatipuoli on tosi kiva!

Kantattu reuna jäi hiukan aaltoilevaksi, vaikka tästä kuvasta sitä ei huomaa:

Vain kaksi reunaa aaltoilee, sillä kolmannen ja neljännen reunan kohdalla tajusin ruveta hieman kiristämään ompeleita, joilla kiinnitin kanttinauhan nurjalle puolelle. Pienoinen kiristäminen riitti, eikä aaltoilua esiinny niissä reunoissa.

Onnistuin ompelemaan kanttinauhan kiinnittäen sen lähes näkymättömästi. Ompeleita ei näy oikealla puolella lainkaan, eikä oikeastaan nurjallakaan puolella. Käytin pistoja, jotka kulkevat melkein kokonaan piilossa, enkä tavallisempia yliluottelutyyppisiä pistoja.

Vielä yksi lähikuva peiton tikkauksista ja kanttauksesta:

Ompelen peitteeseen vielä väliaikaisen ripustuskujan, niin se on valmis näyttelyyn. Samalla ompelen varmaan kujan myös Lumen 22 nimeä –nukenpeittoon.