jojotyökalu hukassa.
Tytär ehdotteli, että koristelisin seuraavan pussukan kangasjojolla. Itse asiassa hän ehdotti jojokoristetta jo Kesäillan valssi –pussukkaan, mutta unohdin ehdotuksen, ja sitten pussukka olikin jo virallisesti valmis. Jojoja minulla on varastossa vaikka millä mitalla, mutta kokemukseni mukaan ne eivät sovi yhtään mihinkään muuhun kankaaseen! (Siksi niitä on edelleen tosi monta.)
Ideoin seuraavaa pussukkaa ja aioin ottaa lähtökohdaksi tosi kirkkaan pinkin kankaan, josta tekisin kangasjojon. Eipä löydy kangasjojontekolaitettani mistään! Minulla on sellainen muovinen, kätevä työkalu, mutta etsinnöistä huolimatta se pysyy teillä tietymättömillä.
Tiedän, että jojoja saa tehdyksi ilman erikoistyökaluakin, mutten periaatteesta rupea tekemään niitä millään muulla menetelmällä. Väline on jossain ja putkahtaa varmasti esiin silloin, kun en tarvitse jojoja.
Luovutettuani etsimästä otin lähtökohdaksi kimaltavan, pinkin kangaskappaleen. Päätin toteuttaa toisenkin pussukan samalla menetelmällä: sitä mukaa tikattava, ensin pystypalat pussukan alareunaan ja vaakapala yläreunaan. Vetoketju oli hiukan eri pituinen kuin edellinen, vaikka lapun mukaan kumpikin oli 25-senttinen.
Pystypalat ommeltu. Tällä kertaa asettelin vanun alimmaksi, sitten college-kankaan pehmeä puoli ylöspäin ja siihen ompelin tilkut. Kokonaisuus oli sujuvampi käsitellä näin.
Etu- ja takakappaleessa on samat kankaat, mutta pystypalat ovat eri järjestyksessä.
Tässä vetoketju on ommeltu kiinni päälli- ja vuoripaloihin:
Vaikka palat ovat lähtiessä kaikki saman kokoiset, vetoketjun ompeleminen venyttää paloja, niin että vetoketjun kiinnittämisen jälkeen reunat eivät olekaan enää tasan:
Kuvassa ero näyttää todellista suuremmalta. Tasoitan lievästi kappaleita ennen kuin ompelen vuorin ja päällisen pussiin.
Valmis vetoketjupussukka, jolle Tytär antoi nimen ”Mä sulle luvannut en ruusutarhaa”:
Jojokoristeiden sijaan ompelin (kuten kuvasta tietysti näkeekin) koristeeksi rivin nappeja, jotka ovat Tilkkuluolan myyntipöydältä ostamastani sadan kappaleen nappipussista.
Tulipa ihana kuva! Tästä ei yhtään aavista, että kuvaa tähtäillessäni Kissamme harrasti julmaa metsästystä vain puolentoista metrin päässä kuvanottopaikasta. Tulos: hengetön päästäinen. Sitten kännykkäkamerani lakkasi tarkentamasta, ilmeisesti ulkona oli liian kirkasta. Jouduin ottamaan loput kuvat sisätiloissa.
Pussukan toisella puolella ei ole nappikoristeita:
Muistin jälleen kangasmerkkini ja sisätaskun:
Kimaltavan kaistaleen piti olla etu- ja takakappaleen keskellä, mutta eipä vain ole:
Koskapa keskikaitalesaumat eivät pohjasaumassa osu kohdakkain.
Nalle Puh –ristipistötyöni on nyt ristipistelty:
Työhön täytyy seuraavaksi ommella korostus- ja ääriviivat. Lopuksi ommellaan solmupistot silmiksi.
Ideoin seuraavaa pussukkaa ja aioin ottaa lähtökohdaksi tosi kirkkaan pinkin kankaan, josta tekisin kangasjojon. Eipä löydy kangasjojontekolaitettani mistään! Minulla on sellainen muovinen, kätevä työkalu, mutta etsinnöistä huolimatta se pysyy teillä tietymättömillä.
Tiedän, että jojoja saa tehdyksi ilman erikoistyökaluakin, mutten periaatteesta rupea tekemään niitä millään muulla menetelmällä. Väline on jossain ja putkahtaa varmasti esiin silloin, kun en tarvitse jojoja.
Luovutettuani etsimästä otin lähtökohdaksi kimaltavan, pinkin kangaskappaleen. Päätin toteuttaa toisenkin pussukan samalla menetelmällä: sitä mukaa tikattava, ensin pystypalat pussukan alareunaan ja vaakapala yläreunaan. Vetoketju oli hiukan eri pituinen kuin edellinen, vaikka lapun mukaan kumpikin oli 25-senttinen.
Pystypalat ommeltu. Tällä kertaa asettelin vanun alimmaksi, sitten college-kankaan pehmeä puoli ylöspäin ja siihen ompelin tilkut. Kokonaisuus oli sujuvampi käsitellä näin.
Etu- ja takakappaleessa on samat kankaat, mutta pystypalat ovat eri järjestyksessä.
Tässä vetoketju on ommeltu kiinni päälli- ja vuoripaloihin:
Vaikka palat ovat lähtiessä kaikki saman kokoiset, vetoketjun ompeleminen venyttää paloja, niin että vetoketjun kiinnittämisen jälkeen reunat eivät olekaan enää tasan:
Kuvassa ero näyttää todellista suuremmalta. Tasoitan lievästi kappaleita ennen kuin ompelen vuorin ja päällisen pussiin.
Valmis vetoketjupussukka, jolle Tytär antoi nimen ”Mä sulle luvannut en ruusutarhaa”:
Jojokoristeiden sijaan ompelin (kuten kuvasta tietysti näkeekin) koristeeksi rivin nappeja, jotka ovat Tilkkuluolan myyntipöydältä ostamastani sadan kappaleen nappipussista.
Tulipa ihana kuva! Tästä ei yhtään aavista, että kuvaa tähtäillessäni Kissamme harrasti julmaa metsästystä vain puolentoista metrin päässä kuvanottopaikasta. Tulos: hengetön päästäinen. Sitten kännykkäkamerani lakkasi tarkentamasta, ilmeisesti ulkona oli liian kirkasta. Jouduin ottamaan loput kuvat sisätiloissa.
Pussukan toisella puolella ei ole nappikoristeita:
Muistin jälleen kangasmerkkini ja sisätaskun:
Kimaltavan kaistaleen piti olla etu- ja takakappaleen keskellä, mutta eipä vain ole:
Koskapa keskikaitalesaumat eivät pohjasaumassa osu kohdakkain.
Nalle Puh –ristipistötyöni on nyt ristipistelty:
Työhön täytyy seuraavaksi ommella korostus- ja ääriviivat. Lopuksi ommellaan solmupistot silmiksi.
Kommentit
Maritta