Monday, 31 October 2011

mustaa ja keltaista.

Tässä musta-keltainen, valmiiksi tikkaamani tilkkulaukun pinta ja muut vetoketjulaukkuun tarvittavat osat: vuorikappaleet (tilkkupinnan alla), sisätaskukappale vuoripaloineen, valmiiksi ommellut sangat, vinokaitale laukun yläreunaan, vetoketjulipareet, vetoketjun vetimeen kiinnitettävä kaitale sekä itse vetoketju.


Aika monta palaa siis tarvitaan varsinaisen pääosan lisäksi! Eivätkä tässä ole mukana vetoketjulipareeseen käyttämäni tikkausvanupalat eivätkä sankoihin silittämäni tukikangaskaitaleet, sankojen sisälle tulleista pyykkinarun pätkistä puhumattakaan.

Ompelin vetoketjulipareen tällä kertaa niin, että vetoketju avautuu laukun puolelta eivätkä lipareet ole toisissaan muuten kiinni paitsi vetoketjun välityksellä.


Laukku on melkein valmis, vaikkei näytä siltä. Kaikki osat ovat valmiina ja vain yläreunan huolittelukaitaleen kiinnittäminen puuttuu. Ja sen jälkeen päällitikkaus.


Ompelin sangatkin siksakilla kiinni laukkuun ennen lipareen ja kaitaleen nuppineulottamista. Yleensä kiinnitän kaiken vain nuppineuloilla, mutta ajattelin että väliaikainen ommel vähän ehkä helpottaa kerrosten käsittelemistä.

Laukun valmistuminen häämöttää. Ah, mitä seuraavaksi?

Friday, 28 October 2011

kiltaillassa.

Voi että! Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli eilen kiltailta. Meillä on tietysti aina kivaa, mutta nyt oli vielä ekstrakivaa erikoisteemalla ”Tilkkutarvikemyymälä”. Tilkkutarhan Minna toi myymälänsä kokoukseemme, että saimme … no tehdä tutkimustyötä. Tutkimme erilaisia kankaita ja tarvikkeita. Minä vein kotiin esimerkiksi kolme metriä silitettävää tukihuopaa tarkempaa tutkimusta varten.

Kyllä, juuri sitä tukihuopaa, josta ylenkatseellisehkosti totesin jokin aika sitten, ”etten ole oikein varma, onko se minun juttuni”. Tai ainakin melkein niin totesin. Niin mielipiteet muuttuvat.

Aion tehdä tarkempaa tutkimusta myös seuraavien hankintojen parissa:

Quilts Japan –lehden jouluinen numero. Olen erittäin kiinnostunut selvittämään, mitä projekteja lehdessä on (en ole tutkinut sitä vielä juuri ollenkaan). Aiempi ostamani numero pari vuotta sitten oli täydellinen menestys! Luin sen kannesta kanteen monta kertaa ja toteutinkin sieltä jutun, Hoopon kangaskuusen.


Mukana myös pari punasävyistä kangasta, punaista konetikkauslankaa, magneettinepparit ja pitsivetoketjut.

Otin kotiin tutkittavaksi ihanaa kissakangasta sekä omituisen väristä kuviokangasta, joka vaikuttaa todelliselta haasteelta.


Tässä kankaassa ei kyllä ole mitään tutkittavaa. Tämä on nähty ja tämä on ihana. Näitä kuviokuponkeja tullaan näkemään vielä ainakin lasinalusissa.


Kiltailta oli todellinen menestys. Mietimme myös, mitä juttuja voisimme käsitellä erikoisteemoina ensi kevään kiltailloissa ja keksimme monta kivaa ideaa. Tosi monella oli upeita näytettäviä Show & Tell –osiossa.

Yhdessä suhteessa ilta oli pettymys, snyyf. En saanut sälytetyksi kenellekään näitä ylimääräisiä kahvipusseja:


Tytär on kerännyt kaikki vintistä löytyneet kahvipussit ja pakannut ne siististi. Pusseja on vielä toinenkin laatikko. Huokaus. Täytyy kai ruveta urakalla tekemään kahvipussikasseja. En todellakaan aio heittää näitä roskiin – tosin nyt kun ajattelin asiaa tarkemmin, ihmettelen, miksen voi heittää näitä pois. No en voi.

Syyringin www-sivustolta löytyvää linkkilistaa kehuttiin. Linkit vievät kuulemma uskomattomin hienoihin paikkoihin. (En ole itse vielä tutkinut niitä tarkoin.)

Wednesday, 26 October 2011

tikkaussaavutus.

Valtavan henkisen ja hyvin vähäisen fyysisen ponnistelun tuloksena sain vaihdetuksi ompelukoneeseeni konetikkaukseen erinomaisen hyvin sopivan erikoispaininjalan. Vaihto kestää tosiaan pari minuuttia eikä ole vaikeaa, mutta helpompaa on porskuttaa peruspaininjalalla eteenpäin ilman mitään vaihtoja.

Tosin esimerkiksi tällaista pintaa ei tavallisella paininjalalla saa tehdyksi:


Olin jo ajat sitten päättänyt tehdä tähän laukkuun ”pikkukivipinnan” ja käyttää rohkeasti taustakankaasta poikkeavan väristä tikkauslankaa. Käytin vaihtuvaväristä keltaista lankaa.


Alussa oli hankalaa. Ylälanka sotkeutui syöttäjiin ja kiristyi kiristymistään, kunnes huomasin pysähtyä. Seuraavaksi taistelin alalangan kanssa, kunnes kahden surkean aloituksen jälkeen huomasin, ettei se pujottunut oikein. Näiden kommellusten jälkeen tikkaaminen alkoi sujua, ja sain valmiiksi sekä etu- että takakappaleen.

Vaihdoin saman tien tikkauspaininjalan tilalle tavallisen paininjalan.

Jee! Laukun valmistus etenee! Tosin en saanut itsestäni irti enempää kuin tämän tikkauksen ja muut keskeneräiset tehtävät lykkääntyivät edelleen. Laukkuun pitää seuraavaksi löytää sopivat kankaat ja yhdistelmät vuoriin, vetoketjulipareeseen ja sankoihin. Niin ja sopivan pituinen ja värinen vetoketju!

Tuesday, 25 October 2011

tähti taiteltu.

Sormet ihan syyhysivät päästä taittelemaan loputkin tähdestä, ja niinpä tähti on valmis. Täydensin kuvion neliömäiseksi, näin:


Ohjeessa neuvottiin käyttämään yläsyöttäjää (walking foot) jo siinä vaiheessa, kun ompelee pinoja taustakankaalle. Käytinkö? En käyttänyt – minunhan olisi pitänyt uurastaa minuutti, pari ruuvailun ja paininjalan vaihtelemisen parissa. Lopputulos näytti tässä vaiheessa silti hyvältä.

No, pannulappuhan ei ole lappu eikä mikään, ellei siinä ole vähän eristekerrosta ja taustakangasta ja jotain tikkauksia. Pihistelin ja leikkasin eristeeksi vain yhden college-jerseypalan, koska tähden kohdalta lappu on oikeinkin paksu jo ilman välikerroksia.

Ja sitten tikkaamaan. Ohjeen henkilö oli tehnyt ”yksinkertaisia varjotikkauksia,” joita päätin itsekin kokeilla. No joo:


Ilman yläsyöttäjää varovaisesti ommellut varjotikkaukset, ensimmäinen tikkauskierros, melko ok tulos. Muutamassa kohdassa kangas jäi vähän taitoksiin. Tikkaaminen oli kuitenkin mielettömän hidasta, joten seuraavaksi kerrokseksi piirsin pari viivaa sakaroiden väliin ja ompelin ne sakaralovesta aloittaen kahtena eri tikkausviivana. Ryppyyntyminen oli vähäisempää, mutta voi sitä pääteltävien langanpäiden määrää! Olen ommellut vasta kaksi viivaa ja langanpäiden päättely uuvuttaa jo nyt.

Tähti- ja muutkin suunnitelmat

Tytär arvioi tähden aivan liian hienoksi käytettäväksi niin vaatimattomassa kapineessa kuin patalapussa. Seuraavaksi voisinkin tehdä kolme punasävyistä tähteä jouluisemmista kankaista. Ompelisin tähdet riviin keskenään ja loihtisin siis pienen jouluaiheisen taulun. Vastaavanlainen joulutaulu voisi olla myös vihreä.

Tosin näitä suunnitelmia ennen täytyy tehdä seuraavaa:

- Kelta-mustan tilkkulaukun tikkaaminen. Olen kyllä henkisesti jo aika lähellä tämän aloittamista, sillä eilen illalla melkein jo vaihdoin koneeseen tikkauspaininjalan.

- ”Nopeasti syntyneen” tilkkupeitteen tikkaaminen edelleen. En juuri nyt tunne itseäni niin sinnikkääksi, että tikkaisin peitteen valmiiksi asti, mutta lisänä rikka rokassa!

- Ja Helsingin tilkkukilta Syyringin haastetyön eli Lapsettaa-teemaisen vauvanpeiton tikkaaminen on peräti aloittamatta.

Sunday, 23 October 2011

mitä vain kunhan ei tikkaamista.

Olen taas koko päivän menestyksekkäästi vältellyt musta-keltaisen laukun tikkaamista. Laukun tilkkupinnat ovat koossa ja collegejerseyt ja jopa tikkausvanutkin paikoillaan, tikata vain pitäisi. Mutta ei! Teen kaikkea muuta.

Kun esimerkiksi huomasin, että Kokkimaiset-lasinaluset olivat ensimmäiset tänä vuonna valmistamani lasinaluset, rupesin kokoamaan uutta settiä. Minulla on sydän- ja ruusuaiheista kuponkikangasta ja olin leikannut keskineliöitäkin valmiiksi. Valitsin reunoille vaihteeksi tweedmäisen värityksen:


Kai näistä joku pitää. Eivätkä aluset valmiina ole ainakaan liian äklömakean näköiset, vaikka keskiosassa on reippaasti romanttista kuviointia.

Lasinaluset jäivät tähän vaiheeseen, kun rupesin tavailemaan taitellun tähtipannulapun ohjeita ja leikkelemään ohjeen mukaisia palasia. Ennen kuin huomasinkaan, olin leikannut kaikki palaset.


Ajattelin vielä tehdä jonkun työvaiheen. Ensin silitin 76 palaan ohuen taitteen. Sitten ajattelin kokeilla, miltä värit näyttäisivät yhdessä. Saman tien asettelin paloja taustakankaalle, ja kun ne kerran olivat siinä, ompelin ne ohjeen mukaisesti kiinni.


Seuraava vaihe näytti niin mielenkiintoiselta, että toteutin myös sen. Ja seuraavan. Ja seuraavan:


Kunnes olin asetellut ja ommellut kaikki pinot taustakankaaseen. Miten siinä kävikin niin? Olin varmaan transsissa tai jotain.

Siinä vaiheessa olisi tuntunut höhlältä lopettaa, juuri ennen kuin olisin päässyt taittelemaan tähteä esiin. Taitteluvaihe olikin jännittävä, ja lopputulos alkoi näyttää oikein kivalta:


Olisin varmaan taitellut tähden loppuun asti, ellei Tytär olisi tullut pyytelemään minua muihin tehtäviin. No, huomenna voin jatkaa!

Valitsin tarkoituksella kankaat ja värit, jotka ovat mukavuusalueeni ulkopuolella. Tällainen tähtipannulappu ei sopisi minun keittiööni! Mutta kai tästäkin joku tykkää. Täytyy käydä kavereiden keittiöissä katselemassa heidän värityksiään sillä silmällä.

vaihteeksi lasinaluset. ja sekalaista.

Kaivoin kesälomamatkalla löytyneen kokkiaiheisen kankaan esiin ja leikkasin sen toisesta reunasta irti muotokuvakupongit. Niitä oli vain viisi kappaletta, mutta suunnittelin silti niistä lasinalusia. Katsoin kankaan reunassa olevaa painokankaan kohdistusmerkistöä (värilliset pallot) ja etsin niiden perusteella kupongeille reunakankaan. Punaiset krysanteemit näyttivät hyvältä, ja taustakankaaksi löysin musta-valkoisen uushankinnan:


Ennen tikkausta mutta kaikkien muiden työvaiheiden jälkeen lasinaluspino näytti hauskan väriseltä:


Valmiit lasinaluset saivat nimekseen Kokkimaiset. Yhden alusen taustakankaaseen kiinnitin Tilkunviilaaja-kangasmerkin.

Tähtikuvioinen pannunalunen mielessä

Blogosfääristä löytämäni pannulappuohje on jäänyt kaihertamaan. Tulostin ohjeen, laskelmoin mittoja senteiksi (en osaa käyttää tuumamittoja) ja pohdiskelin, millaisella kangasvalikoimalla pannulapun voisi toteuttaa.

No, lattialla sattui olemaan vihreä, ruskeapalloinen kangas, jolle keksin terrakotanvärisen lahjakankaan kaveriksi. Kaksi muuta kangasta olikin vaikea löytää. Ensin lähdin ruskea-turkoosi-linjalle, koska palloissa on myös turkoosia väriä:


Ei tämä oikein täydellisesti miellyttänyt minua. Etsin esiin kaksi aivan erilaista kangasta:


Tämä vaihtoehto näyttää paremmalta. Vaikea vain on kuvitella, miltä kankaat näyttävät, kun yhdistyvät toisiinsa aivan kapeina soiroina.

Hyvää jouluako?

Tyttären ja tämän kaverin siivoustempauksen aikana näin pitkästä aikaa joulukangaskokoelmani. Minulla on "aika paljon" jouluaiheisia kankaita. Olin aktiivimuistista unohtanut tällaisenkin kaitaliinahankkeen:


Palat olivat irralliset. Ompelin värilliset kupongit punaisen yksivärisen kankaan päihin ja nyt pitää leikata sopivan kokoinen taustakangas, ommella nämä pussiin ja siten viimeistellä tästä kaitaliina (jollekulle) jouluksi.

Keltaisista tilkuista

Vetoketjulaukku etenee hitaasti, varmaankin siksi että kohta sitä pitäisi ruveta tikkaamaan. Huomasin kuitenkin tänään, että toinen kappale olikin toista hieman kapeampi ja ompelin siihen jatkopalan.


Olin tietysti leikannut collegejerseystä jo sopivan kokoisen palasen tälle taustaksi, joten jouduin jatkamaan jerseypalaa myös. Jätin kummankin jatkokohdan tähän kuvaan näkyviin. Arvaatteko, miksi laukkukappaleen jatkopala on juuri tuollainen?

Piilokuva

Otin illalla muutaman kuvan ompeluhuoneeni makkarin lattialla. Kissa ohitti minut astellen lähes jokaiselle kuvattavalle kappaleelle ensin ja rapisteli sitten johonkin.


Nolottaa näyttää kuva näin sekasortoisesta tilanteesta, mutta kuva ei olisi piilokuva, ellen näyttäisi kokonaistilannetta. Puolustuksekseni muistutan, että vinttiä on siivottu ja osa tavaroista (esimerkiksi kaapin päällä retkottava nukke ja sen päällä osittain näkyvä noidan tötteröhattu) on vielä ilman loppusijoituspaikkaa.

Friday, 21 October 2011

valmis Viiksikäs-vetoketjupussukka. lukemista.

Sain valmiiksi poimutustyylillä toteutetun vetoketjupussukan, joka sai nimekseen Viiksikäs:


”Etukappaleessa” tasainen vyöte on hieman keskikohtaa ylempänä, jolloin pohjallisen pussukan pinta näyttää tasapainoisemmalta. ”Takakappaleeseen” ennätin ommella vyötteen täsmälleen kappaleen keskelle. Pohja kuitenkin syö kokonaiskorkeudesta vähän, ja vyöte asettuu lopullisessa pussukassa häiritsevän alas.


Ainakin minua tämä alapainotteisuus häiritsee. No, tämä oli kokeilukappale!

Sain pussukkaan tarvittavan pulleuden, sillä silitin laskostetut ja vyötetyt pinnat kiinni liimavanupalaan. En tikannut pintoja liimavanuun kiinni.

Pussukan pinnassa on kotikissoja, mutta vuorissa karjuu tiikeri:


Moka: Vuoripuolella on muuten kaksi Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä, joista toinen on lähellä pussukan pohjaa. Ompelin nimittäin merkillä varustamani vuorikappaleen vetoketjuun ylösalaisin.


No-lo-a! Olisin voinut joko purkaa vetoketjuompeleen tai poistaa merkin, mutta laiskuus voitti. Merkki sai jäädä, mutta ompelin toiseen vuorikappaleeseen uuden merkin ja huolehdin, että sillä kertaa ompelisin vuorikappaleen vetoketjuun oikein päin!

Opin sopivasti Marlen tästä postauksesta, että pussukkakappaleet voi muotoilla alhaalta leveämmiksi, jolloin pussukka näyttää pohjan ompelemisen jälkeen suorakulmaisemmalta eikä kapenekaan pohjaa kohti kuten yleensä. Niinpä tämä pussukka on paljon edeltäjiään suorempi!


Valmiin pussukan mitat: leveys noin 26cm, korkeus noin 16,5cm, pohjan leveys noin 6cm.

Keltaista ja mustaa

Keltaiset tilkkukaitaleet ovat joidenkin lukijoiden mielestä olleet kivat. Toivottavasti ne ovat edelleen kivat, sillä yhdistin ne nyt mustiin kaitaleisiin:


No, Tytär ainakin tykkäsi.

Kummankin palan toiselle sivulle tulee vielä iso musta kappale, sillä tästä on tulossa isohko vetoketjulaukku. Ei mikään PC-laukun kokoinen saati että tekisin viikonloppulaukun kokoisen – ehei! Mutta pientä tilkkulaukkua isompi kuitenkin.

Laukkuun on tulossa vapaamuotoisia konetikkauksiakin, tai ainakin näin olen suunnitellut.

Olen katsellut kuvia lukenut

Ostin eilen kaksi lehteä, American Patchwork and Quiltingin ja Molly Makesin.

Edellinen ostamani American Patchwork and Quilting oli minulle tosi mieleinen. Siinä oli paljon katselemista ja sain siitä kivoja ideoita, vaikken usko toteuttavani yhtään lehden ohjeista sellaisenaan. Niinpä ostin uuden numeron, kun sen lehtihyllyssä satuin näkemään.


Selailin lehden jo läpi ja aion palata siihen yksityiskohtaisemminkin.

Uteliaisuuttani ostin Mollie Makes –nimisen lehden, jota en entuudestaan tuntenut lainkaan.


Lehdessä oli tosi yksinkertaisia toteutusohjeita, enemmän askartelutyyppisiä ompelujuttuja, ja paljon kivoja kuvia sisutuksista ja erilaisista tuotteista. Lehdestä voisi varmaan ottaa monta linkkivinkkiä. Mutta en usko ostavani toista tällaista, vaikka lehti on ihanan visuaalinen.

Löysin pari iltaa sitten kirjastosta Born Again Vintage –nimisen kirjan, jossa esitellään ehkä 25 erilaista vaatteiden muokkausta uuteen uskoon.


Kirjaa oli kiva selailla, mutten usko toteuttavani yhtään kirjan ideaa. Olen tosi nössö, mutta minusta tuntuu aina pahalta leikata kokonainen kunnollinen, ehjä vaate palasiksi. Rikkinäisiä minulla ei juuri ole, ainakaan sellaisia joista voisi saada jotain uutta aikaiseksi.

Tekemistäkin minulla on ennestään sen verran, etten ehdi kirppiksille metsästämään (rikkinäisiä) sopivia vaatteita muokkausprojekteja varten. Paljon kivampaa on leikata ehjiä kankaita palasiksi ja ommella niistä tilkkutöitä!

Kiinnostavaa

Tilkkuiluystäväni Milja on koostanut Helsingin tilkkukilta Syyringin sivustolle sivun, joka on täynnä kiinnostavia tilkkuiluaiheisia linkkejä.

Thursday, 20 October 2011

köyhää aikaansaannosta.

En ole muutamaan päivään saanut oikein mitään aikaiseksi. Tai no, olen tehnyt muutaman keltasävyisen tilkkukaitaleen uutta tilkkulaukkua varten:

Keltaisia tilkkuja tilkkulaukkuun

Kokeilin myös blogosfääristä sattumalta löytämääni poimupussukkaideaa. Kuvia ja teko-ohje oli jossain, en valitettavasti enää muista, missä.

Poimutettu pussukka, tilkkutekniikkakokeilu

Tämä on ihan kokeilu. Huomaan jo kaksi asiaa:

- Olin ajatellut tehdä pussukkaan pohjan, mutta kiirehdin ompelemaan rypytysompeleet liian keskelle kangaspalaa. Siispä nyt keskellä näkyvä kissakangasvyöte holahtaisi valmiissa pussukassa ehkä liian lähelle pohjakohtaa ja näyttäisi kummalliselta.

- Olikohan alkuperäisessä ohjeessa tehty ihan taviskangaspussukka? En huomannut tarkistaa. Minähän en halua tehdä tavispussukoita, vaan aina uniikkeja ja mieluiten vanutikattuja. Miten mahtavat vanutikkaukset onnistua tällaiseen laskostettuun malliin? Tätäkin täytyy vielä miettiä ja ehkä kehitellä edelleen.

No ensimmäinen kappale voikin olla vähän harjoitteluhomma.

Kuvasta näen, että käyttämäni beigehtävä kangas näyttää kuin siinä olisi hileitä. Siinä ei ole, vaan kankaan painokuvio on toteutettu noin hauskasti. Elävänä kangas ei näytä ihan noin hohtavalta!

Huonoon aikaansaantiin on vähän syyn tapaistakin. Meillä nimittäin Tytär kaverinsa kanssa ottivat ja siivosivat vinttivarastomme. Meillä on kaltevakattoinen vintti yläkerran toisella sivulla ja se on nyt seitsemän vuotta vain ollut ja kumuloitunut.

Tytär ja kaverinsa kävivät kaikki tavarat läpi ja järjestelivät ne fiksusti laatikoihin ja hyllyille, jotka Mies hankki, kokosi ja asensi viikonloppuna. Tähän asti tavarat ovat asuneet vintin lattialla pinoissa, kasoissa ja röykkiöissä, mikä ei ole edesauttanut tilan siisteystasapainoa.

Siivouksen tuloksena on siisti vintti:


Siivouksen aikana kasat, pinot ja röykkiöt sekä kokoamista odottaneet laatikot ynnä muut olivat levällään yläkerrassa. Vaikka olisin periaatteessa mahtunut niiden sekaan leikkelemään ja ompelemaan, en saanut oltua. Jotenkin tuntui siltä kuin ei olisikaan ollut yhtään tilaa työskennellä.

Ei siis oikea syy mutta syyn tapainen. Nyt kun tavarat ovat hyllyillä ja vintti on siisteyttä pullollaan, ompeluhuoneeni makkari on taas käytettävissä. Toivottavasti pääsen taas vauhtiin ja saan jotain valmista aikaiseksi!

Monday, 17 October 2011

ei PC-laukkua vaan kukkia. ja vetoketjuja.

Olen viettänyt aikamoiset tovit etsiessäni PC-laukun kaavaa, jota käytin sentään useampaan projektiin. Kaavaa ei vain löydy! Viimeksi etsin sitä laatikosta, johon olen siirtänyt keskeneräisiä projekteja. En löytänyt kaavaa sieltäkään, mutta löysin kaksi kiinnostavaa keskeneräistä:

1. Applikoidun tilkkukukan

Olin tikannut kukan ympärille muutamia viivoja, mutta jostain syystä tikkaaminen oli jäänyt kesken. Lisäsin muutamat tikkaukset, ja kukka oli valmis kiinnitettäväksi esimerkiksi tyynynpäällisen keskiöksi:


2. Punasävyisiä tilkkuneliöitä

Muistan kyllä, että olin tekemässä näistä tyynynpäällistä (siksi neliöitä on täydennetty mustasävyisin kaitalein), mutta pinta voisi olla kiva myös laukkuna!


Pintaan voisi kokeilla ”pikkukivitikkausta” eli pyörylöitä. Tosin ennen tikkaamisen aloittamista pitäisi sitten vaihtaa koko paininjalka, mikä toimitus kestäisi ylimääräiset pari minuuttia. Saa nähdä, a) käsittelenkö tätä tilkkuneliöpintaa pikapuoliin mitenkään ja b) tuleeko tikkauksista luovat vaiko tyypillisemmät suoran koneompeleen sovellukset.

Kukan ympäröinti

Applikoitu tilkkukukka tikkauksineen näytti niin houkuttelevalta, että ompelin sille saman tien kehykset.


Ensimmäisen kahden kerroksen jälkeen ympärille tulee vielä lisää sammaleenvihreää kangasta, mutta hankin sisätyynyn ensin, että osaan tehdä tyynynpäällisestä oikean kokoisen.

Vinkkejä vetoketjun ompelemiseen

Minulta kysyttiin vetoketjun kiinnittämisen yksityiskohdista.

Olen kiinnittänyt vetoketjulipareen laukkuun kolmellakin eri tavalla.

Helpoin näistä tavoista on toisesta päästä kanttinauhalla päätelty lipare.


Tässä on se hyvä puoli, ettei vetoketjun tarvitse olla täsmälleen tietyn mittainen. Ompelen lipareiden toiset päät pussiin ja huolehdin, että ne osuvat vetoketjun ympärillä tasan.


Vetoketjun ompelemisen vaikeushan on siinä, että toinen puoli tuppaa aina venymään toista enemmän. Tässä tekniikassa sillä ei ole väliä, koska toinen reuna tasaantuu vinokaitaleella huolitellen.

Olen ommellut vetoketjun kumminkin päin. Niin, että laukku avataan tarttumalla vetoketjun kiinnittämättä jääneeseen häntään:


Ja myös toisin päin: niin, että laukku avataan tarttumalla vetoketjun vetimeen laukun suupuolella.


Syksyn sävel –vetoketjulaukussa huolittelin vetoketjun reunat erikseen, en yhtenäisellä vinokaitaleella.

Sienimetsässä- ja Mjauahtava-tilkkulaukussa kiinnitin lipareen kokonaan laukun poikki. En erityisemmin pidä tästä tekniikasta, ja siihen on kaksi syytä:

a) Minua häiritsee, kun minun täytyy tarkkaan mitata vetoketju ja lipare etukäteen.

b) Vetoketjun kiinnittäminenkin on hankalampaa, kun päissä ei ole lainkaan varaa. En ole kokeillut tätä tekniikkaa isommassa vetoketjulaukussa, mutta ainakin näissä pienissä minun piti kiinnittää huolittelukaitale käsin (paitsi pidemmän suoraosuuden saatoin ommella koneella).

Ompelen vetoketjun niin, että kumpikin puoli on yhtä etäällä laukun sivusaumasta, niin vedinpäässä:


kuin loppupäässäkin.


Toivottavasti nämä kuvat valaisivat sitä asiaa, mitä pitikin.

Sunday, 16 October 2011

lisää valmiita.

Vetoketjulla varustettu pieni ja jäpäkkä, Kihu-Mihu-tilkkulaukkua hieman muistuttava tilkkulaukku on valmis. Kas tässä, Mjauahtava-tilkkulaukku:


Ja toinen puoli:


Etukappaleessa on suunnilleen keskellä olevan valkoisen palan vieressä hiukan oranssiin vivahtava kaitale, joka sopii laukkuun tosi hyvin. Laukun toisella puolella sama kangas sattui aivan toiseen reunaan, eikä näy kuin päädystä laukkua katsottaessa. Siksi etupuoli on mielestäni vielä kivamman näköinen kuin toinen puoli.

Tykkään myös laukussa käyttämästäni sankakankaasta:


Vetoketjulipareestakin tuli ihan mallikas:


Tästä kuvasta näkee, että laukku on erittäin vankasti tukevoitettu:


Sain Kissan viihtymään hetken laukkumallina. Näkee, ettei se ole täysin yhteistyöhaluinen.

Kesäkarkki-vetoketjupussukka

Ompelin myös vetoketjupussukan, kolmannen jossa käytin samoja kankaita. Tikkaukset jälleen loivasti aaltoilevia:


Tässä valmis Kesäkarkki-vetoketjupussukka:


Pussukassa on vaaleanliila vuorikangas eli monta eri pastelliväriä. Ilmankos mieleen tuli nimi ”Kesäkarkki,” kun väreistä tulee mieleen ranskanpastillit.


Tämä vetoketjupussukka on taas mallia pieni:


Pussukan leveys ylhäältä noin 16,5cm, korkeus noin 11cm ja pohjan leveys noin 6cm. Vetoketju oli kymmensenttinen.

Nyt on hyvä mieli, kun sain tänään kolme juttua valmiiksi asti. Mitään näistä en tehnyt alusta asti valmiiksi tänään, vaan minulla oli kaksi keskeneräistä ja yksi aihio käsillä.

Seuraavaksi syvennyn PC-laukkujen maailmaan. Välillä pitää saada tehdyksi jotain ei-minikokoista!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails