Tilkunviilaaja

Olen epäilemättä esitellyt näitäkin tilkkupintoja teille lukijoille aiemmin, mutta ehkette muista näitä ulkoa. Minä yllätyin jonkin verran, kun nämä putkahtivat esille siivoillessani ompeluhuoneen makkarin vaatetelinettä. Sinisen tilkkupinnan muistan hyvin. Punaisia muistelin tehneeni yhden, mutta näitähän oli huomattava määrä (siis neljä). En ole tasoittanut näitä, mutta pystyn kuvittelemaan, miltä nämä voisivat näyttää, jos lisäisin näiden väliin ja ympärille vaaleaa kangasta. Näin syntyvän suorakaiteen ympärille vähän kehysmäistä tilkkupintaa ja ehkä hiukan lisää vaaleaa, ja tässähän olisi tilkkupeitto valmiina. Hämmästyttävää. Melkein valmis tilkkupeitto piileskeli huoneessa enkä edes tajunnut. Melkein valmis vetoketjulaukku on saamassa vetoketjulipareen. Nyt joudutte käyttämään mielikuvitustanne, laukku ei ihan vielä näytä itseltään. Ompelen laukkuun seuraavaksi vuorikappaleen ja siihen sisätaskun. Ja sangat täytyy valmistaa. Ehkä laukku täytyy kootakin.

Ompelin vetoketjupussukan Marimekon Raanu-kankaasta. Tämän pussukan nimi on nyt "Raanukas". Tilkkutyönä ommellun pinnan sijaan pussukka on siis yhtä ainoata kangasta ja etu- ja takakappale kumpikin yhtä palaa (olisin tietysti voinut ommella pussukan nyt yhdestä ainoasta palasta, mutta silloin minun olisi pitänyt muuttaa ompelusysteemiäni, ja se aiheuttaa yleensä vain ongelmia). Vuorikankaana on isoruutuista verhopuuvillaa Tyttären toiveesta. Ompelin Raanu-kankaan hulpiomerkinnät sisätaskun yläreunaan koristeeksi. Muistin asetella toisen ja toisen kappaleen niin, että raidat juoksevat pohjassa samoin päin. Mutta unohdin taas kiinnipito-/roikotuslenksun sivusaumasta. Voi minua! Raanukas-pussukka on kooltaan seuraavanlainen: Leveys yläreunasta 25 cm Korkeus noin 15 cm Pohjan leveys noin 8 cm. Käytin 25-senttistä vetoketjua, jonka päihin ompelin kangastilkut. Tikkasin Raanu-kankaan kiinni ohueen tikkausvanuun ja välikerrokseksi lisäsin froteekangaspal

Ompelen Tyttärelle vetoketjupussukkaa ihkaihanasta Raanu-kankaasta. Olen suunnitellut työtä aika pitkään, ja vihdoin sain aikaiseksi tikata kangaspalat kiinni vanuun ja välikankaaseen (tälläkin kertaa vanun ja päällikankaan väliin tuli kerros froteeta). Sain palat tasoitetuiksi ja valitsin päällikankaaseen mahdollisesti sopivia vuorikankaita tarjolle. Näistä neljästä vaihtoehdosta Tytär valitsi viidennen: Voisi luulla, että lievästi sanottuna laajahkosta kangasvarastostani löytyisi heittämällä sopiva vuori mihin tahansa tarpeeseen, mutta ehei! Raanu-kangasta komppaamaan ei tahtonut löytää mitään mieleistä. Onneksi sentään löytyi kelvollinen. En ollut aikonut, mutta aikomuksistani huolimatta ompelin vetoketjun päihin kangaspalat. Niin, ja tämähän ei ole varsinainen tilkkutyö, koska käytän yhtenäistä kangasta, jonka vain tikkaan. Poikkeuksellista minulle. Paljon hauskempaa on tehdä tilkkupintaa ja tikata se (vaikka tikkauskuvion keksiminen on aina tosi vaikeaa).

Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi musta-vaalean kolmio-neliö-tähtitilkkupinnan tikkauspalvelussaan. Olen taas erittäin tyytyväinen tulokseen! Tilkkupeitto on vielä kanttaamatta, koska hain sen Pajalta juuri äsken, joten en esittele sitä isommin, mutta pari kuvaa kuitenkin. Soile ehdotti, että tikkaisi peiton ylä- ja alareunoissa olevan lentävät hanhet –tilkkurivin päälle köynnöskuvion. En olisi sellaista osannut pyytääkään! Erinomainen idea! Muualla peitossa on köynnöskuvioon hyvin sointuvaa kukkakiemurakuviota. Näyttää hyvältä! Otin sisätiloissa vielä yhden kuvan, mutta valaistus oli vähän niin ja näin. Ehkä tästä saa jotain käsitystä tikatun pinnan kivuudesta. Nyt pitäisi ruveta mittailemaan peiton ylä- ja alareunoja sekä sivuja ja tasoittelemaan niitä kanttausta varten. Toivottavasti tällä kertaa muistan ottaa apuun erikoispitkän eli kolmemetrisen mittanauhani! Arvoitus-tilkkupeittoahan mittasin nysänauhallani, vaikka minulla olisi pitkäkin jo ollut.

Ompelin elokuun 2012 lopulla kokeeksi juoponpolkublokin tekniikalla, jonka opettelin tästä She Can Quilt -blogin videosta. Riemastuin, miten nopeasti ompeleminen sujui ja innostuin kokoamaan blokeista modernimman näköisen kuvion, joka tunsi nimen Mod Pop (tai kutsuin sitä alkuun myös Op Art -vaikutteiseksi blokiksi). Tilkkupeitto on jo nyt, vaatimattoman reilun vuoden aherruksen jälkeen vihdoin valmis ja se sai nimekseen ”Arvoitus”. Minulla on nimelle oikein hyvät selitykset, ainakin omasta mielestäni. Olen toisinaan ottanut tilkkutyölle nimen ajankohtaisesta kirjasta tai elokuvasta, esimerkiksi Oliver Twist –pussukka oli tällainen ja myös Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton nimi juontui hiljattain näkemästäni elokuvasta. Tällä kertaa olin juuri saanut luetuksi Robert Harrisin kirjan ”Enigma” (kolmatta kertaa), joten Arvoitus-nimi on ajankohtainen. Peiton väritys tuo lisäksi mieleeni 1960-luvun Batman-sarjakuvalehdissä seikkailleen Arvuuttajan. Hänellä oli vihreä puku, j

Lopetin viime postaukseni huokaukseen siitä, miten juoponpolku-tilkkutyö pitäisi kantata. Kyllä kannatti mainita asiasta julkisesti! Henkinen paine vai mikä mahtoi johtaa siihen, että tartuin vihdoin toimeen! Tasoitin ensin reunat ja nurkat suoriksi. Mittasin peittoteelmän sivut ja huomasin, että yläreuna oli selvästi alareunaa kapeampi. Onneksi siis mittasin! Sain tasoitettua kappaleesta kutakuinkin suorakaiteen mallisen. Ai niin, ja nyt vasta huomaan työskennelleeni vanhan mittanauhani varassa. Minullahan on nyt kaksi kertaa niin pitkä eli kolmemetrinen mittanauha, kiitos Soilen. Sillä minun tietenkin olisi kannattanut mitata tämäkin pala. Töölön Tilkkupajassa tikatut kuviot erottuivat komeasti päivänvalossa: Kuvassa taustakangaspuoli peitosta. Kokeilin kirkkaanvihreää kanttauskangasta. Sopi. Leikkasin kantit, ompelin ja silitin sekä kerin vyyhdiksi. Hienolta näytti. Vertailun vuoksi nostin Ranskan tilkkutapahtumasta ostamiani vihreitä kankaita samaan kuvaan

Nillitin yhyy-postauksessani, miten mokasin pitkän sauman ommellessani taustakappaletta musta-vaalealle kolmio-neliö-tähtitilkkupinnalleni. Nillitys on menneen päivän lumia. Taustakappale on nyt valmis ja lähti tilkkupinnan kanssa Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi saman tien. Ihanaa, että voin käyttää tikkauspalvelua! En halua edes kuvitella, millaista olisi tikkailla näin isoa pintaa kotikoneella. Jo taustakappaleen suorien ompeleiden kanssa tuli hiki ja ahdistus – miten mahtaisi laitani olla, jos joutuisin ompelemaan vapaata konetikkausta? Niin, enkä pystyisi edes harsimaan työtäni! Meillä ei kotona ole riittävän suurta vapaata lattiapinta-alaa, jolle levittäisin taustakankaan, vanun ja tilkkupinnan. Ilman Töölön Tilkkupajaa olisin tämän työn kanssa todellisessa pulassa. Jeii, tuntui siis tuplakivalta, että pääsin valitsemaan tikkausmallia ja –lankaa, eikä minun tarvinnut hankkia vanuakaan erikseen, vaan ostin sen Soilelta. Tämähän etenee! Vielä kun saisin ommellu

Olen käsitellyt Ranskan tilkkumatkan saalistani eli siksakannut kankaiden reunat ja pessyt palat. ”Synteettiset kuidut” –ohjelmalla neljässä kympissä pesemäni palat olen keksinyt silittää ennen kuin ripustan ne kuivumaan. Tuossa pesuohjelmassa kankaisiin jää hyvin vähän ryppyjä ja silitys poistaa nekin vähät. Kuivuttuaan kankaat ovat yleensä siinä kunnossa, että voin taitella ne kaappiin. Kun silitän märkiä kankaita, minun ei tarvitse koko ajan käydä täyttämässä höyryraudan vesisäiliötä. Eikä kankaita tarvitse tietenkään lisäkostuttaa. Minulle tämä systeemi toimii hyvin. Ostin aika monta erilaista vihreää kangasta ja muutamia tosi kivoja punaisia. Tästä muotikuvakankaasta tykkään tosi paljon!

Tässä on ollut monenlaista enkä ole ehtinyt paneutua rakkaisiin tilkkutöihini lainkaan siinä mitassa kuin olisin halunnut. Eilen illalla avautui vihdoin mahdollisuus, ja innostuin saattamaan valmiiksi musta-vaaleaan kolmio-neliö-tähtipeittoon ompelemani taustakappaleen. Siis tämän näköiseen tilkkupintaan, josta olen viimeksi postannut asiaa elokuun alussa. Olin kokonaan unohtanut, mitä viimeksi suunnittelin ja löysin vain tuolilta pinon kankaita ja puolikkaan taustakappaletta. Onneksi minulla oli tallessa jotain riipustuksia enkä joutunut mittaamaan kaikkia paloja uudestaan. Aikomukset palailivat mieleen, tai ainakin keksin, mitä tekisin. Nyttemmin olen tutustunut uudelleen myös tuolloin tekemääni postaukseen aiheesta. Ompelin kolme saumaa ja sain niin kokoon toisen puolikkaan taustakappaletta. Silitin sen hienoksi. Halusin varmistaa, että kappale olisi tarpeeksi leveä, eli noin saman levyinen kuin jo valmis puolikas. Kappaleet ovat jo niin isot, ettei meiltä löydy tarpeeksi

Lainasin Töölön Tilkkupajan Soilelta Bright and Bold Cozy Modern Quilts –kirjan, kirjoittanut Kim Schaefer (2012). Kirjan takakansi lupaa 20 uutta mallia, joista osa on torkkupeittoja, osa seinävaatteita ja osa kaitaliinoja. Tarvitaan vain suoria saumoja, neliöitä ja suorakaiteita.  Kirja pitää minkä lupaa, ja enemmänkin. Katselin hänen mallinsa läpi ja sain ainakin 20 lisäideaa! Kim Schaefer on kirjoittanut ohjeet tarkoiksi, siis ohjeiden mukaan leikataan aina tietyn kokoisia neliöitä ja suorakaiteita, joista yhdistetään blokit. Minun mieleeni tulisi käyttää joissain kohdin kaitaleita eikä tietyn mittaisia paloja, mutta menekkimielessä palat ovat toki tarkempia. Yksi hänen huomautuksensa huvitti minua kovin. Hän kertoo käyttävänsä usein työn taustakappaleen kangasta myös työn kanttaukseen, koska ”se on hyvä tapa käyttää yli jäänyt taustakangas”. Hah hah, minulla kun ei koskaan tunnu olevan taustakangasta edes sen vertaa, että saisin siitä yhden taustakappaleen, saati sitt

Lokakuun alussa 2010 ajattelin PC-laukkuja. Silloin – huokaus – minulla oli vielä hyvä kaava, jolla ”surahuttelin” PC-laukkuja valmiiksi yhdessä käden käänteessä. Hävitin kaavani johonkin, ja siitä olen epämotivoitunut niin, etten ole valmistanut PC-laukkua aikoihin. Tein tuolloin myös vetoketjupussukoita. Samaisessa postauksessa esittelen viidakkolintuaiheisen pussukan, johon olen näin jälkeenpäin ajatellen valinnut aika erikoisen vetoketjureunuskankaan. En ole ihan varma, valitsisinko samaa kangasta nyt. Ahaa! PC-laukun kaavan katoaminen on tapahtunut lokakuun 2010 ja lokakuun 2011 välisenä aikana, sillä valittelen asiasta tässä postauksessa. Nyt epäillyt kasaan ja kuulustelut käyntiin! Kenellä on tuolle ajalle alibi? Lokakuun alussa 2011 olin myös juuri saanut kivan hamekankaan. Kangas on edelleen sellaisenaan kaapissa. Huokaus. Noin vuosi sitten olin viimeistelemässä Ruoho on vihreämpää –tilkkupeittoa, jonka sain valmiiksi vuonna 2012. Samassa postauksessani tein

Tilkunviilaajan lokakuun 2013 kalenterikuvassa on ”Talviomenoita” –tilkkupeitto: Ompelin peiton Crazy Mom Quilts –blogin quilt-along-ohjeen mukaisesti (en enää löydä siihen linkkiä, pahoitteluni), vaikken samassa aikataulussa. Tilkkublokkien värivalinnassa minulla oli vain yksi sääntö: käyttäisin keskimmäisenä tilkkuna tiettyä sinistä, omenakuvioista kangasta. Ostin kangasta ylettömän pitkän, noin 40cm leveän kaitaleen vuosia sitten, ja aina vain sitä riittää ja riittää.   Vinkki: Sommittelin tilkkublokit kännykkäkameran avulla. Järjestelin blokit lattialle jonkunlaiseen järjestykseen, otin kuvan ja katselin pienenpientä kuvaa kännykän näytöllä. Jos joku blokki näytti olevan väärässä paikassa, vaihdoin sen paikkaa ja ehkä paria muuta blokkia ja otin uuden kuvan jne. Kännykkäkamera on minun vaihtoehtoni design-seinälle, jollaista kotiini ei pysty toteuttamaan millään.

Nyt kun sain valmiiksi Tilkkutanssit-kilpailutyön ja matkustusravaaminenkin on hetkeksi hellittänyt, pääsin perehtymään melkein jo unohtuneisiin, varsinaisiin tilkkutöihini. Ensimmäiseksi tartuin punaiseen palapelityöhöni. Helppoa, koska alkuun pääsee piirtämällä pari paperimallinetta tai päällystämällä muutaman mallineen kankaalla, ihan käsipelillä. Ompelukonetta ei tarvitse ihan heti vaivata. Eilen annoin vihdoin itselleni luvan applikoida pari palapelinipukkaa paikalleen. Vähän olen ollut huolissani vierekkäisten palojen kontrasteista tai kontrastin puutteesta, mutta eiköhän tämä toimi melko ookoo. Joissain paloissa on vähemmän kontrastia, mutta riittävän monessa on hyvä kontrasti. Luultavasti valmis peitto tosiaan näyttää palapelilta, sitten joskus kun saan sen valmiiksi. Tänään tartun varmasti myös ompelukoneeseen ja siksakkaan muutaman Ranskan-ostokseni. Kangasraukat lojuvat tällä hetkellä ompeluhuoneen makkarin lattialla odottamassa.

Perjantain kunniaksi katse tiukasti menneeseen. Kolme vuotta sitten olin juuri saanut valmiiksi vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi ”Kumma”. Sitä sommitellessani minun väri- ja tyylitajuni on kyllä pahemman kerran nyrjähtänyt. En voi muuta sanoa kuin ”mitä ihmettä ajattelin?!” Kolme vuotta sitten valittelin aivan samaa asiaa kuin tänään – en millään keksi, miten tikkaisin työni. Tikkauskuvioiden hahmottumattomuus esiintyy myös kaksi vuotta sitten kirjoittamassani postauksessa, jossa väläyttelin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkauksia. Olen huomannut unohtavani merkillisiä asioita, mutta niin oli muistini reikäinen jo kaksi vuotta sitten. Löysin kaapista tilkkuja, joita en ollut muistanut kaivata. Reilut kymmenen vuotta sitten taisin voittaa oman unohduskisani. Näin yhtäkkiä vaatehuoneen tangolla tuulitakin, joka ei tuntunut tutulta. Mietin, kenen se on, ja miten se on vaatehuoneeseen päätynyt, mutta tutkittuani sitä tarkemmin, takki osoittautui omakseni. Olin käyttän

Mainitsinkin jo, ettei Saint-Marie-aux-Minesin European Patchwork Meeting –tapahtuman anti rajoittunut tilkkutyönäyttelyihin. Expoalue oli olennainen osa tapahtumaa, ja tilkkutyökankaiden, –tarvikkeiden ja –kirjojen tarjonta olikin mykistävä. Kaffe Fassettin kuoseihin keskittynyt loosi oli yksi alueen kiinnostavimmista, sillä niitä kankaita ei tahdo löytää mistään. Silloinkin jos joskus näkee Kaffe Fassett –kuvioista kangasta, se on ainoa tai melkein ainoa laatuaan. Joten loosillinen hänen kuosejaan oli mahtava tapaus! Ostin pienen määrän muutamaa kuosia. Heti takaisin hotellille päästyäni mietin, että noh, olisinhan voinut jotain huippukangasta ostaa vaikka mentrinkin. Tässä kolme minulle mieluista kuosia nyssykkää paremmin näkyvissä: Tosi monessa loosissa oli tarjolla valmiita kangasnippuja. Ostin useamman, ja minulle ehkä ominaisesti kuosivalinnat näyttävät … ööö … kirjavilta. En ehkä minäkään käyttäisi kaikkia näitä samassa työssä. Olin kaukaa viisaasti paka