Tilkunviilaaja

Sain kokea mahtavan viikonlopun toissa viikolla, kun sain osallistua Suosaaren Tilkkuvestivaaleille. Meitä oli kaikkiaan seitsemän tilkkutekijää ompelemassa yhdessä perjantaista sunnuntaihin. Tutustuimme toisiimme digitaalisissa kanavissa vuosia sitten ja olemme nyttemmin tavanneet ompeluviikonlopun puitteissa noin kerran vuodessa. Ensimmäiset Tilkkuvestivaalit Suosaaressa koimme jo kuusi vuotta sitten. Banderolli oli nytkin sama, toki taidokkaasti päivitetty. Syömiset ja juomiset hoidettiin nyyttäriperiaatteella. Nälkää ei tarvinnut nähdä eikä kenenkään ahertaa koko ajan keittiössä. Koko ajan piti sen sijaan ahertaa ompelusten parissa! Lauantain saunakin jätettiin väliin – ei tässä mitään saunomaan kerkiä, oli yhteinen mielipide. Viime vuoden tapaamisessa olin aikonut valmistaa vetoketjupussukoita, mutta en voinut. Olin unohtanut vetoketjuni kotiin. Mikä moka! Tänä vuonna pidin varani, ja vetoketjuja oli mukana kokonainen nippu. Ehdin käyttää niistä yhden. Ompelin valmiiksi tikkaa

Vähänkö olen ylpeä itsestäni, että olen jo nyt pystynyt hyödyntämään melkein kaikki viime vuoden kesälomalla valmistamani kuusikulmiot ja vielä jokusia kuusikulmioerästä, joka valmistui jo vuonna 2017. Hyvä minä! Ompelin jo aikaisemmin Kolibri-pussukan, jossa oli viimekesäisiä kuusikulmoita. Nytkin sommittelin kuusikulmiot pinnoiksi, jotka eivät näytä kukkamaisilta. Applikoin pinnat kankaanpaloille ja lisäsin niiden alle vanupalan, jonka tikkasin kiinni juuri kuusikulmioiden ulkopuolelle jäävällä ompeleella. Leikkasin nurjalta ylimääräiset vanut. Sitten tikkasin koko tilkkupinnan kiinni vanuun tavalliseen tapaan. Lopuksi lisäsin tikkaukset kuusikulmioiden kiinnityssaumoja pitkin. Kuusikulmiot näyttävät nyt herkullisen pulleilta tilkkupinnassa! Kuusikulmioin koristeltuja vetoketjupussukoita valmistui tällä erää kaksi. Ensin valmistui tämä Kaukainen galaksi -pussukka: Kaukainen galaksi -tilkkupussukka on tällainen korkeampi ja kapeampi. Toisella puolella on tummempia kuusikulmio

En tietenkään kerro margariinimerkistä, vaan uudesta vetoketjupussukasta, jolle annoin nimen Keiju. Ompelin vaihteeksi kaarevareunaisen mallin ja kerroin tekovaiheista edellisessä kirjoituksessani mielenkiintoisia pussukoita rakenteilla. Keiju on tältä puolelta niin vihreän vihreä, että hampaita melkein vihloo. Sireenintaimet toistavat melkein yhtä kirkkaita sävyjä. Toiselta puolelta Keiju-vetoketjupussukka on monivärisempi. Tarkkanäköinen saattaa havainnoida, että vasemman ylä”kulman” tilkut ovat jäännöspalaa Naapurisopu-tilkkupeiton tasoitusvaiheesta. Siinähän blokit asettuvat pintaan kulmittain, jolloin reunablokkien ylimääräiset nurkat pitää tasoittaa pois. Keiju-tilkkupussukka on siis Dumpling-mallistoani ja sen mitat ovat suunnilleen seuraavat:  Leveys leveimmältä kohdalta noin 20 cm  Korkeus korkeimmalta kohdalta noin 12 cm  Pohjan leveys noin 6,5 cm. Kaikissa ompelemissani Dumpling-pussukoissa on yksi ainutlaatuinen piirre: kiinnitän niihin vetoketjun aina käsin ompele

Tässä kirjoituksessa esittelen uudelleen (upouusin kuvin) kolme tilkkutyötä, jotka valmistuivat jo monta vuotta sitten. Kävimme kesäviikonloppuna ystävien huvilalla ja olimme siellä ihan yötä. Vierashuoneessa on esillä kaksi seinätekstiiliä, jotka ompelin Tilkkuyhdistyksen violettiin haasteeseen vuonna 2010. Niitä ei valittu edustamaan Suomea silloin, mutta pääsivätpä ne lopulta kuitenkin seinälle! Ensimmäiseksi ompelin melko työlään, applikaatioita täynnä olevan kukkataulun. Otin mallia Jane Sassamanin luontoaiheisista taidetekstiileistä. Olipa minulla paljon erilaisia violetteja kankaita! (Työn nimikin on "Näen violettia".) Lue työvaiheista lisää kirjoituksistani 40 x 40 -senttinen seinävaate , muotoutuva orvokki ja seinävaate tikattavana.   En tainnut olla sataprosenttisen tyytyväinen kukkatauluuni tai jotain. Joka tapauksessa ompelin toisenkin violetin työn. Koin seuraavassa kuvassa näkyvän "Sekaisin lilasta" -seinätekstiilin olevan omaa ilmaisua enkä muilta

Ainakin minun mielestäni seuraavat pussukkaprojektit ovat mielenkiintoisia – ehkäpä teistäkin. Ensiksi tämä Dumpling-projekti. Tytär kävi kotipuolessa ja kehotti minua tekemään sen mallisia pussukoita vaihteeksi. Hän toivoi niiden olevan isompia kuin ne, joita ompelin pussukkainnostukseni alkuvaiheessa vuosia sitten. Kerron kuntoisuutta-kirjoituksessani vuonna 2009, että olin tuolloin ommellut niitä "varmaan lähemmäs viisikymmentä". Kirjoitus keskittyy kyllä kuvaamaan sitä, että sain pussukkaohjeen julkaistuksi Tilkkulehdessä 4/2009. Aika kauan sain etsiä, että löysin kaavan, jota käytin viimeksi - vuonna 2019, kun ompelin peräti kolme Dumpling-pussukkaa: Toto-pussukan, Koto-pussukan ja Aito-pussukan. Leikkasin kaavan avulla ensin palan tikkausvanua ja sen jälkeen ompelin siihen tilkut quilt-as-you-go-menetelmällä. Ja jotta pussukan vuorikappale olisi kunnolla kiinni päällisessä, tikkasin pinnat vielä erikseen, enimmäkseen saumojen kohdalta. Sitten otin kaavan, tasoitin ka

Muutama päivä sitten sain valmiiksi tilkkupussukan, jonka väritin hiukan eri tavalla kuin yleensä. Pussukan nimi on Marit, ja tässä hän poseeraa kivojen kesäkukkien kanssa: Tiedän, että kesäkukkapurkissa on myös kukkivaa rikkaruohoa, mutta antaa olla. Kokonaisuus on kiva. Ja jos rikkaruoho alkaa viedä elintilan kunnon kukilta, kiskaisen sen pois! Ompelin vaihteeksi pussukan, jonka kumpikin puoli on jokseenkin samanlainen. Väritys on muutenkin melko hillitty! Kokosin väriosuudet pienistä tilkuista, mutta pitäydyin suunnilleen samoissa sävyissä. Tilkkupintoja oli kiva rakennella näinkin! Sisällä on kiva, lomailuun viittaava kuva. Niin, ja sateenkaaren värisiä sydämiä. Toivon tilkkupussukan uuden omistajan ilahtuvan katsoessaan Marit-pussukkansa sisään! (Saattaa olla, että piilotan sinne vielä toisen, syötävän yllätyksen.) Minun on merkillisen vaikea päättää pussukoiden vuorikankaista. Olen niin kiintynyt tilkkuihini, että en raaskisi käyttää isompia paloja. Pienimmistä paloista tuli

Siivosin kesäkuun puolessa välissä ompelupöydältäni suunnilleen kaikki tavarat syrjään, jotta meille väliaikaisesti muuttava kissa ei eksyisi syömään vaikka lankojani tai neulojani. Kissa pärjäsi hyvin ja on nyt palannut takaisin omaan kotiinsa. Pari päivää hänen lähtönsä jälkeen istahdin ompelupöydän ääreen ja huomasin rasian, joka oli lähes tyhjä. Siinä oli vain muutama wonderclipsi (yllätys!) ja melko mittava pino kolmio-neliöitä, jotka syntyivät bonuksina Matkalla pohjoiseen -tilkkupeittoa tehdessäni vuonna 2017. Tuntui tosi helpolta tarttua niihin ja sommitella pari kuviota. Ompelin myöhemmin sommitelmani yhteen, ja näistä kahdesta ajattelin ommella vetoketjupussukan – ja ompelinkin! Minulla on silti vielä kymmenen kappaleen matka keskimääräiseen suoritukseen eli 22 pussukkaan tänä vuonna. Ompelin Matkalla pohjoiseen -peittoon bonus-kolmio-neliöistä jo reunuksen ja käytin paloja varmaan johonkin muuhunkin, mutta niitä on yhä jäljellä. Täytyy ehkä ommella muutama kuvio lisää – j