tilkkutyökokeiluja ja myös valmista.

Siivosin kesäkuun puolessa välissä ompelupöydältäni suunnilleen kaikki tavarat syrjään, jotta meille väliaikaisesti muuttava kissa ei eksyisi syömään vaikka lankojani tai neulojani.

Kissa pärjäsi hyvin ja on nyt palannut takaisin omaan kotiinsa. Pari päivää hänen lähtönsä jälkeen istahdin ompelupöydän ääreen ja huomasin rasian, joka oli lähes tyhjä. Siinä oli vain muutama wonderclipsi (yllätys!) ja melko mittava pino kolmio-neliöitä, jotka syntyivät bonuksina Matkalla pohjoiseen -tilkkupeittoa tehdessäni vuonna 2017. Tuntui tosi helpolta tarttua niihin ja sommitella pari kuviota.

Ompelin myöhemmin sommitelmani yhteen, ja näistä kahdesta ajattelin ommella vetoketjupussukan – ja ompelinkin! Minulla on silti vielä kymmenen kappaleen matka keskimääräiseen suoritukseen eli 22 pussukkaan tänä vuonna.
Ompelin Matkalla pohjoiseen -peittoon bonus-kolmio-neliöistä jo reunuksen ja käytin paloja varmaan johonkin muuhunkin, mutta niitä on yhä jäljellä. Täytyy ehkä ommella muutama kuvio lisää – ja käyttää vaikka vetoketjupussukkapinnassa – minkä teinkin!
Esittelen nyt valmiiksi ompelemani tilkkupussukat. Ensimmäiseksi valmistuneesta tuli niin superkirjava, että mietin sille nimeä ”Sekava,” mutta päädyin astetta hellempään versioon eli Hassuun hatuntekijään. Tässä hän on:
Tämä puoli on hivenen vähemmän mahdoton, mutta toinen puoli näyttää oikeasti sekavalta:
Taas onnistuin saavuttamaan kirjavuustason, jota voisi luonnehtia liialliseksi. Etenkin kun pussukan vuorikappalekin on kaoottisen oloinen:
Hohhoijaa. Tykkään kyllä tästä Hassu hatuntekijä -tilkkupussukan paraatipuolesta:
Hassusta hatuntekijästä tuli melkein neliömäinen eli kooltaan seuraava: 
  • Leveys ylhäältä noin 19,5 cm 
  • Korkeus noin 17 cm 
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 
Hän on tutusti ja turvallisesti Avoin-mallistoa.

Seuraavaksi rakensin vetoketjupussukan, jonka palasia esittelin aiempana. Tässä yksi ompelun aikainen kuva:
Ja ta-daa! Valmis tilkkupussukka, joka sai nimekseen Nektariini:
Pidän tästä puolesta enemmän, eli tämä on paraatipuoli. Paloista löytyy myös vintage-kankaita. Tämän puolen vaaleanpunakukat ovat boordista, jolla Äiti somisti lakanat joskus 1970-luvulla. Siis sellaiset lakanat, jotka aseteltiin nukkujan ja peiton väliin ja vain taitettiin yläreunasta. Sellaiset eivät minulla ainakaan koskaan pysyneet paikallaan. Onneksi keksittiin pussilakanat!

Pussukan toisella puolella on kelta-oranssimpi tunnelma:
Tällä ei-niin-paraatipuolella on myös paria vintage-kangasta. Epämääräisen violetihtavan vaalean sameasta kankaasta tein itselleni tyköistuvan paidan vähän päälle kolmekymppisenä. Toinen vintagetilkku ei erotu, mutta se on samoilta ajoilta, ja ainakin ajattelin ommella siitä Tytölle mekon – minulla ei kuitenkaan ole muistikuvaa valmiista teoksesta.

Kukkapyttynikin näyttää kuvassa melkein hienolta. Istutuskukkien joukkoon kasvaneet rikkakasvit eivät niin erotu!

Kas tässä vielä suora ja tarkka kuva Nektariini-vetoketjupussukasta:
Ommellessani Nektariinia ajattelin, että siitä tulisi mitättömän pieni. Pieni se onkin, mutta ei mitätön, ja sen mittasuhteista tuli taas vahingossa silmääni miellyttävät. 
  • Leveys ylhäältä noin 17,5 cm 
  • Korkeus noin 12 cm 
  • Pohjan leveys noin 3,5 cm. 
Nektariini on luonnollisesti Avoin-mallistoa.

Todistan myös, että aiempana esittelemäni vuorikappaleet ovat tallella:
Seuraavaan (??) tilkkupussukkaan olen ommellut jo kappaleiden yläosat:
Valmiiksi kokoamani kuusikulmiorivit putkahtivat nimittäin esiin eräästä resurssikassista. Ompelupöydällä oli sattumalta pari Marimekko-kangaspalaa, joista nämä tuntuivat sopivilta kuusikulmioitteni taustalle. Olen ommellut rivit kiinni taustakankaaseen, ja nyt pitäisi ommella näille kappaleille jatkopaloja. Kiistelen itseni kanssa vielä siitä, tulevatko jatkopalat saman vahvuisista kankaista vai tavallisista tilkkukankaista.

Kuusikulmiot ovat muuten viime kesän peruja. Rakensin niitä huvilalomallamme Hattulassa. Kivoja kesämuistoja tuli etsimättä mieleen! (Ja vielä pari muistoa lisää, kun luin blogikirjoitukseni.)

Niin, ja aina täytyy olla joku uusi projekti. Pitkään pohdittuani ajattelin hyödyntää Amity-tilkkupeiton ideaa pienessä mittakaavassa. Rakentelin noin kahden tuuman levyisiä tilkkupalapötköjä, jotka ompelin yksivärisistä (tai suunnilleen yksivärisisistä) kankaista leikkaamieni suorakaiteiden keskelle. Syntyneet blokkiaihiot tasoitin sitten neliöiksi.

Näistä ensimmäisistä kokeiluista tuli vähän omituisen kokoisia: 4-3/4” x 4-3/4”.
Viritin mittojani vähän, jotta paloista saattoi tasoitella viiden tuuman neliöitä. Niitäkin on syntynyt jo lukuisia:
En tosin ole vielä varma, että projektini osoittautuisi onnistuneeksi. En ole esimerkiksi miettinyt tämän värimaailmaa lainkaan. (Ehkä kuvastakin huomaa, etten ole.) Tai sitten käytän vähän kaikkia kankaita ja teen taas kaikkivärisen tilkkupeiton. Aika näyttää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.