Tilkunviilaaja

Pussukan nimi on Jee-jee, mutta siitä tulee vääjäämättä mieleen Les Chat Sauvages -nimisen bändin biisi Twist à Saint Tropez. Ainakin minulle! Meillä oli kotona singlelevy, jota kuuntelin mielelläni jo alle kouluikäisenä. Luultavasti viehätystä lisäsi se, että levyn kannessa oli kuva kissaorkesterista – vähän kuin Pikkuoravat-levyjen kansissa oli piirretyt oravat - Nestori, Simeoni ja Elmeri. Kuuntele kappale tästä, niin kuulet myös, miten sana ”twist” kannattaa laulaa.     Meillä oli muitakin singlelevyjä ja matkalevysoitin. Opettelin mieluusti soittimen ja levyjen käytön jo aika pienenä ja kuuntelin kaikkia levyjämme – paitsi tylsiä kieliopintojen esittelylevyjä. Toinen lemppareistani oli englanninkielinen ”Putti Putti,” jossa kertosäe lauletaan havaijiksi. Annan bonuksena vielä linkin tuohon biisiin - voit kuunnella sen YouTubessa: https://www.youtube.com/watch?v=UR9h_c4s-ac  Vaikka opin käyttämään levysoitinta, niin kaikkina näinä tilkkuiluvuosinakaan en ole oppinut yhtä asiaa –

Ylvis oli yhden hitin ihme joskus vuonna 2013. Heidän kappaleensa innoittamana Tytär antoi kivan kettukangaspalan ympärille ompelemalleni tilkkupussukalle nimen Mitä kettu sanoo. Käsitellään tuo yksi hitti ensin. Mitähän se kettu oikein mahtaa sanoa? Katso video, niin se selviää (vai selviääkö sittenkään)! Siinä sitä on tymäkkää laulantaa ja äännäntää!    Tuntuu, ettei biisin kuunneltuaankaan ihan tiedä, mitä kettu sanoo. Sitten käsitellään Mitä kettu sanoo -tilkkupussukka. Olette varmasti ahkerina lukijoinani huomanneet, että kuvaan valmiit teokset yleensä ulkona, ja äärimmäisessä hädässä erittäin vaalealla poppanamatolla. Mutta Mitä kettu sanoo -pussukan valmistujaiskuvat otinkin kakluunia vasten, sillä oli pimeistä pimein vuodenaika ja valottomista valottomin päivä, ja juuri tuohon kohtaan osui sopiva spottivalo. Olisi luullut, että kuvasta tykättäisiin, sillä se oli ainakin kunnolla valaistu. Olisi luullut väärin. Tuo juttu oli sinä vuonna suunnilleen vähiten luettu blogikirjoitu

Voisiko Takataan roos -laukun kanssa juosta Tornioon? Takataan roos -aukkuni valmistui vuonna 2013, jolloin Tytär asui vielä kanssamme ja auttoi usein minua keksimään teoksilleni nimiä. Nytkin hän oli havainnoinut laukun vienot viitteet 1970-lukuun, ja niin nimi löytyi! Kuvia katsoessani täytyy todeta, että tilkkupinta on huomattavasti vähemmän kirjava kuin nykyiset työni. Olin kuitenkin rakentanut pinnan samanlaisista resurssipalaneliöistä, joita toisinaan edelleen valmistan. Tilkkupinnan tikkauksiin panostin – juoksutin pintaan ainakin suoria ompeleita, kaaria ja spiraaleita. Tästä tuli mieleen markkinoida vetoketjulaukkuohjettani! Klikkaa itsesi kirjoitukseeni, jossa kerron, miten sinäkin voit ommella tuollaisen laukun – omanlaisestasi tilkkupinnasta.  Huomasin kirjoituksestani, että tuolloin käytin vielä yksinomaan nuppineuloja kiinnittäessäni laukun osia ompelua varten. Nyttemmin olen löytänyt wonder-clipsit. (Tästä vuorostaan tulee mieleen joulukalenterini luukku 4 vuodelta

Rakentelin vuonna 2012-2013 tilkkupeiton blokeista, joita luonnehdin kalterikuvioisiksi (tai säleikkömäisiksi). Se sai nimen Villit kuviot. Katselen tätä kymmenen vuotta nuoremman itseni ompelemaa tilkkutyötä ja varsinkin valmistusprosessia kuvaavia kirjoituksiani vähän epäuskoisena. Käyttelin (jo silloin) erilaisia kankaita huolettomasti yhdessä! Luultavasti osa valinnoista johtui siitä, etten voinut noin vain mennä kauppaan ja valita juuri mieleni mukaisia kankaita esimerkiksi työn kehykseen. Ehkä en tänään valitsisi haalean vihertävää välikaitaletta, mutta mitä siitä! Kyllä se villeihin kuvioihini sopi. Valmistujaiskirjoituksessani valmis kirjava tilkkupeitto kerron myös onnekkaasta sattumasta, jonka ansiosta peitto sai siihen täydellisesti sopivan reunakaitaleen. (Kaitale oli jo joutumassa roskiin, mutta minulle se oli aarre.) No tämä biisi sitten. The Troggs -nimisen yhtyeen kappale Wild Thing on minulle tuttu varhaisesta teini-iästä asti – ei siksi, että olisin sitä kuunnellut

Vuonna 2013 osallistuin Tilkkuyhdistyksen tilkkutyökilpailuun teemalla ”Tilkkutanssit” ja sijoituin toiseksi. Sain viime hetkellä jonkinlaisen idean eli piirretyn tanssiaskelkuvion, jonka ympäröisin värikkäillä tilkuilla. Minähän en osaa tehdä tilkkutyönä esittäviä kuvia, joten en pystynyt loihtimaan kankaasta tanssivia hahmoja tai mitään. Tico-Tico! -nimisen työn sain kuitenkin aikaiseksi. Työtä tikatessani olisin useaan otteeseen mieluummin tanssinut, sillä valitsin siihen työläät kuviot. Vaikka hain tilkkutyöhöni salsahenkistä väritystä, niin John Travoltan tanssi elokuvasta Saturday Night Fever sopii tunnelmaan. Taustalla soi siis Bee Geesin kappale You Should Be Dancing.     Kävin katsomassa elokuvan melko tuoreeltaan vuonna 1978, ja mieleeni jäivät erityisesti sen tanssiosuudet. Näin sen televisiosta uudelleen muutamia vuosia sitten ja hämmästyin, miten karu elokuvan tarina oli. Muistin vain kimalluksen ja muuvsit. Jos tilkkutyön prosessi yhtään kiinnostaa, niin lue tämä kir

Yllätys! Enpä tarjoilekaan tänään sinivalkoisia tunnelmia, vaan punavalkoisia! Kakkosluukussa käväistiin jo Tanskanmaalla, mutta nyt sukelletaan syvemmälle tanskalaisuuteen! Kuvassa näkyvän vetoketjupussukan nimikin on Dannebrog, joka on Tanskan lipun nimi.  Tiesithän muuten, että Tanskan lippu on maailman vanhin valtiolippu?! Legendan mukaan lippu on ollut käytössä jo 1200-luvulla.  Päivän musiikkikappale on tuoreempi: Kender Du Det - eller Mona Mona Mona - Søren Kragh-Jacobsen på Strib Vinterfestival 15. februar 2014.   Musiikkiesitystä katsellessanne ja kuunnellessanne huomaatte noin minuutin kohdalla, että kappale on kuulijoille tuttu. He osaavat laulaa mukana. Olen itsekin päässyt/joutunut laulamaan tätä. Tanskanopettajamme esitteli tämän tästä paikallisia lauluja niin, että jakoi meille oppilaille laulujen sanat, pani biisin soimaan ämyreistä ja kehotti laulamaan mukana. Mona Mona Mona oli yksi vaikeimmista laulettavista. Opettajan mukaan se oli yhtenä vuonna soinut kaikkialla

Pussukkakuvassa voisi miltei aistia olevansa ahon laidassa, mutta ei – kuva on otettu puutarhassamme silloin, kun kivikasa oli vielä sen keskellä. Annoin pussukalle nimen ”Minä nautin kesästä” Juha Vainion Käyn ahon laitaa -kappaleen innoittamana. Tässä voit kuunnella kappaleen. Melkein kaikki suomalaiset taitavat kyllä tuntea sen. Minä nautin kesästä -pussukan alkuhetket tuntuvat olleen kiireiset, sillä olin yllättäen tajunnut tarvitsevani itse tehdyn lahjan seuraavaksi päiväksi. Kannattaa tutustua blogikirjoitukseeni, jolla on hivenen mystinen nimi: vetoketjupussukka! korjausliike. Kirjoituksesta paljastuu, miksi valitsin pussukalle juuri tuon nimen. Siinä näkyy myös ensimmäinen versio tilkkutyöstä, josta olen juuri tekemässä kaupallisen ohjeen! Hauska sattuma! Juha Vainiosta tai pussukasta ei muistu mieleen muuta, mutta kevätjuhlista kyllä. Menin eräänä vuonna hakemaan Tytärtä kevätjuhlista autolla, koska satoi. Juhlien päättymishetkestä minulla oli vain summittaista tietoa, ja