riemunkirjavaa.
Leikkasin riemunkirjavien tilkkupintojen kokoiset palat tikkausvanua ja vaaleaa froteeta ja kiinnitin pinnat yhteen hakaneuloilla. Hakaneuloja ei kannata sulkea. Pinta on niin pieni, että avonaisen hakaneulan pito riittää, ja tikkauksen aikana hakaneula on helpompi poistaa, kun sitä ei tarvitse erikseen avata. Hakaneulottamisen jälkeen olisin voinut vältellä tikkaamisvaihetta vielä hetken, esimerkiksi etsimällä pussukkaa varten sopivan vuorikankaan. Ja olisin voinut ommella taskun valmiiksi. Mutta tällä kertaa otin pinnat urheasti tikkauskäsittelyyn saman tien. Mitään ideaa ei ollut mielessä. Avasin tikkauslankapurkin ja otin esiin, pelkän fiiliksen perusteella, turkoosin ja sinivihreän langan. Langoitin koneen kahdella langalla ja ompelin muutaman viivan farkkualueen poikki: Halusin korostaa tilkkupinnan farkkuosuuksia ja pysyttelin siis tummalla ja farkkualueella. Tikkauksista tuli tavallista tukevamman oloiset, ja koska ne näyttivät tältä, päätin tikata pelkällä turkoo