Tilkunviilaaja

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa. Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa. Uusimman pussukkani nimi on Merenneito. Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista: Ja tällaisista: Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen

Pari kuukautta sitten näin Instagramissa ihanan tilkkupeiton, jonka joku oli tikannut pallomaisin kuvioin. Pieni tutkimustyö tuotti tuloksen ja löysin Lady Harvatinen tekemän tilkkublokin kaavan. Kaava maksoi neljä dollaria, mutta maksoin sen ilomielin! (Oikeastaan Mies maksoi sen, koska hänellä on PayPal-tili. Toivottavasti hän saa nyt paljon kohdennettua mainontaa tilkkutöihin liittyen! Ja huom, maksoin hänelle takaisin.) Eikä kulunut kauankaan, kun minulla oli ensimmäinen January-tilkkublokki valmiina. Olin l entävät hanhet –työssäni kaihtanut vihreää, joten päätin ottaa vihreän erittäin vahvasti mukaan tähän uuteen tilkkupintaan. Lisäksi turkoosia ja sinistä sekä taustakankaiksi beigen sävyjä. Innostuin blokista! Pääsin käyttämään juoponpolkuja tehdessä oppimaani kaarevien saumojen tekniikkaa. Ompelin näitä aina niin monta kuin olin sattunut leikkaamaan osia valmiiksi. Joka välissä silitin. Leikkaaminen oli aika työlästä, vaikka hauskaa sekin! Kaavat olivat kummall

Ommellessani valtavan määrän lentävät hanhet –tilkkublokkia kävin jäännöspalalaatikkoni läpi useaan kertaan ja tartuin myös pitkiin kankaisiin. Lopulta hanhia oli niin monta, että arvelin pystyväni kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan. Hanhien sommitteleminen yksi kerrallaan isoksi pinnaksi vaatii useammanlaista kestävyyttä. Koska sommittelen lattialla, minun on oltava valmis kyykkimään pitkiä aikoja. Palan siirtäminen alareunasta yläreunaan vaatii kyykkyasennosta ponnahtamista ja myös loikkimista ja kurottamista. Eniten se yksi kerrallaan sommitteleminen kuitenkin vaati kärsivällisyyttä, jota huomasin itseltäni puuttuvan ainakin tällaisessa asiassa. Eikä Mies oikein tykännyt, kun makuuhuoneessa kävellessä sukanpohjaan tarttui aina hanhiblokki tai pari. Minäkään en tykännyt siitä. Keksin sitten ommella aina neljä hanhiblokkia yhteen tällaiseksi M-kirjaimeksi. Tein eri värisiä. Näidenkään sommitteleminen ei ollut maailman nopeinta, mutta joka tapauksessa olenn

Ompelin pitkästä aikaa tilkuista laukun, joka on mallia kassi: Tilkkulaukun nimi on København, sillä ompelin sen lahjaksi tanskanopettajallemme. (Mies ja minä olemme käyneet tanskantunneilla syksystä asti ja ensi viikolla on kevään viimeinen opetuskerta.) Laukku on noin 30cm korkea. Kuvassa København-tilkkulaukku näyttää jotenkin ämpärimäiseltä, mutta oikeasti se on koko lailla suorempi: Tilkkupalat löytyivät varastoistani. Aika tavaran kaupitsee! Tässä myös toinen puoli kassista: Olin ensin tekemässä maailman melkein helpoimman kassin kopioimalla valmiin kassin mallista, mutta siitähän ei tullut mitään. Minun ei kannata ruveta tekemään äkkiä vain jotain, sillä niistä tulee aina aivan kamalia. Onneksi tajusin ajoissa, että kassista oli tulossa epäonnistumisen perikuva, joten ehdin vielä tehdä kunnollisen, ja tekeleestäkin pystyi vielä valmistamaan tälle kassille vuorin: Vuori on käsityöpuuvillaa tukevampaa sisustuskangasta ja se valikoitui ensimmäiseen yritelm

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n vuosikokous pidettiin 19.3.2016 ja minut valittiin hallitukseen. !!!!! Kiitos teille kaikille, jotka äänestitte minua! Kiitos teille, jotka kannustitte minua asettumaan ehdolle! Soile Kivinen innosti minua erityisen paljon ja hänelle siitä erityiset kiitokset! Kiitos teille, jotka toivotitte minulle menestystä! Seuraavaksi pyrin tuomaan yhdistykseen lupaukseni mukaisesti enemmän säpinää, vähemmän läpinää. Halusin tuoda tilkut ja tilkkutyöt enemmän, useammin ja iloisemmin näkyviin ja tähän minulla on aitiopaikka, sillä sain hallituksessa vastuulleni www:n ja viestinnän! Tästä se lähtee! Tilkkupäiviltä ostin keraamisen pupun. Ja jokusia kankaita.

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n vuosikokous on 19.3.2016 ja siellä valitaan jäsenet sekä varajäsenet yhdistyksen hallitukseen. Jos tulet vuosikokoukseen, anna minulle äänesi! Vaalilauseeni on "Enemmän säpinää, vähemmän läpinää". Hallituksessa ajaisin kahta asiaa: 1. Iloinen näkyvyys. Tilkkujen ja tilkkutöiden pitää näkyä enemmän, useammin ja iloisemmin. 2. Jäsenhankinta. Vuoden 2008 lopussa jäseniä oli 1782. Viime vuoden lopussa enää 1531. Jäsenet hupenevat kiihtyvään tahtiin! Toisin hallitukseen erityisesti viestinnällistä osaamistani. Jos minut valitaan, aion ehdottaa sähköisen jäsenkyselyn järjestämistä, jotta osaamme kehittää yhdistyksen toimintaa. Ennen vuosikokousta olen tavattavissa Tilkkuladun näyttelyalueella Töölön Tilkkupajan myyntipisteessä. Tule kysymään lisää! Äänestä minut Tilkkuyhdistyksen hallitukseen!

Sain pari päivää sitten valmiiksi Bonnie K. Hunterin kivan tilkkublokkiohjeen mukaan toteuttamani tilkkupeiton. Esittelin muutama viikko sitten työtäni, kun se oli vasta tikattu ja vasta nyt sain aikaiseksi tasoittaa työn ja ommella siihen reunakantin. Mainitsin tikkausta ihanaksi ja jokunen teistä ehkä luuli, että antaisin tilkkutyölle saman nimen (ihana), mutta tällä on kuitenkin ihan toinen nimi. Blokkimalli yhdistetään perinteisesti vuoriin/vuoristoon – mountains – joten tilkkutyöstäni tuli ”On laaksoa, on kukkulaa”. Ideoimme Syyringin parissa viime kiltaillassa, minkä nimen antaisimme syksyllä avautuvalle näyttelyllemme ja yksi nimiehdotuksista oli juuri tuo, koska näyttely pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa. En ole varma, kuka nimen keksi, mutta ehkä minä. Näyttelyn nimeksi tuli ”Kesän jatkot,” joten kaikki muut nimet olivat varmasti vapaata riistaa. Niinpä tilkkupeitollani on nyt tuo nimi. Harvinaista kyllä, tilkkupeiton taustapuoli on yht