ompelin tilkkupeiton.
Sain pari päivää sitten valmiiksi Bonnie K. Hunterin kivan tilkkublokkiohjeen mukaan toteuttamani tilkkupeiton. Esittelin muutama viikko sitten työtäni, kun se oli vasta tikattu ja vasta nyt sain aikaiseksi tasoittaa työn ja ommella siihen reunakantin.
Mainitsin tikkausta ihanaksi ja jokunen teistä ehkä luuli, että antaisin tilkkutyölle saman nimen (ihana), mutta tällä on kuitenkin ihan toinen nimi. Blokkimalli yhdistetään perinteisesti vuoriin/vuoristoon – mountains – joten tilkkutyöstäni tuli ”On laaksoa, on kukkulaa”.
Ideoimme Syyringin parissa viime kiltaillassa, minkä nimen antaisimme syksyllä avautuvalle näyttelyllemme ja yksi nimiehdotuksista oli juuri tuo, koska näyttely pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa. En ole varma, kuka nimen keksi, mutta ehkä minä.
Näyttelyn nimeksi tuli ”Kesän jatkot,” joten kaikki muut nimet olivat varmasti vapaata riistaa. Niinpä tilkkupeitollani on nyt tuo nimi.
Harvinaista kyllä, tilkkupeiton taustapuoli on yhtä ja samaa kangasta. Martha Negleyn suunnittelema kesäinen kuosi on hehkeänä kontrastina pihalumelle.
Olen tosi iloinen, että toteutin tilkkupeiton näistä hauskoista tilkkublokeista! Minulla oli tämä malli pitkään toiveiden tynnyrissä ja nyt vihdoin sain tartutuksi siihen.
Luulettekohan kuvieni perusteella, että työni on kupruileva ja löperteleväreunainen? Ei se ole, vaikka se ehkä siltä näyttää. Työ nimittäin lepää epätasaiseksi tallotulla pihalumella.
Suoristin tikatun tilkkutyön reunat iki-ihanan lasersädetyökaluni avulla. Olen ikikiitollinen, että Mies löysi tämän työkalun Lidlistä ja osti minulle lahjaksi. Se on ihan paras!
Reunakaitalekangas oli poikkeuksellisen helppo valita tällä kertaa, sillä olin sattunut ostamaan tismalleen tähän sopivaa raitakangasta. Yleensä käytän raitakankaita vinoon leikattuina, mutta nyt valitsin kohtisuoran raidoituksen.
Leikkasin 6cm leveää kaitaletta, silitin sen kahtia ja ompelin risareunat peiton reunan kanssa tasan ensin nurjalta puolelta. Käänsin taitetun reunan peiton oikealle puolelle ja tikkasin kiinni. Oikealle puolelle tulee tällä tavalla siisteimmät mahdolliset tikkaukset, eikä kaitaletta tarvitse ompeluvaiheessa taittaa kahta kertaa.
Kokeilin kanttia kiinnittäessäni uusseelantilaisen tilkkuystäväni Lizin vinkkaamaa kikkaa. Kiersin valmiiksi silittämäni kantin tyhjälle lankarullan puolalle ja torppasin puolan ompelukoneen ylimääräiseen lankarullatappiin. Kylläpä kantti soljui siitä helposti.
On laaksoa, on kukkulaa –tilkkupeittoni on kooltaan 144 cm x 193 cm. Se on todella värikäs (kuten varmasti olette kuvista jo nähneet) enkä ajatellut sen sopivan kukkatapetoituun olohuoneeseemme. Ehkä se kuitenkin muuttaa sinne, koska osa tilkkutyön väreistä sointuu kivasti kukkien väreihin.
Mestaritikkaaja Soile Kivinen loihti tilkkutyöhöni upeat tikkaukset. Valitsimme tikkauskuvion, jossa oli teräviä kärkiä ja myös pehmeitä kaaria.
Toteutin tilkkublokit Bonnie K Hunterin ohjeen mukaan. Jos haluat, voit myös lukea ensimmäisestä blokkikokeilustani tästä postauksesta. Kokeilin ohjetta minikoossa, eivätkä kokeilun tulokset päätyneet tähän peittoon.
Tilkkupinnan rakenteluvaiheista kuvia myös tässä postauksessa.
Mainitsin tikkausta ihanaksi ja jokunen teistä ehkä luuli, että antaisin tilkkutyölle saman nimen (ihana), mutta tällä on kuitenkin ihan toinen nimi. Blokkimalli yhdistetään perinteisesti vuoriin/vuoristoon – mountains – joten tilkkutyöstäni tuli ”On laaksoa, on kukkulaa”.
Ideoimme Syyringin parissa viime kiltaillassa, minkä nimen antaisimme syksyllä avautuvalle näyttelyllemme ja yksi nimiehdotuksista oli juuri tuo, koska näyttely pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa. En ole varma, kuka nimen keksi, mutta ehkä minä.
Näyttelyn nimeksi tuli ”Kesän jatkot,” joten kaikki muut nimet olivat varmasti vapaata riistaa. Niinpä tilkkupeitollani on nyt tuo nimi.
Harvinaista kyllä, tilkkupeiton taustapuoli on yhtä ja samaa kangasta. Martha Negleyn suunnittelema kesäinen kuosi on hehkeänä kontrastina pihalumelle.
Olen tosi iloinen, että toteutin tilkkupeiton näistä hauskoista tilkkublokeista! Minulla oli tämä malli pitkään toiveiden tynnyrissä ja nyt vihdoin sain tartutuksi siihen.
Luulettekohan kuvieni perusteella, että työni on kupruileva ja löperteleväreunainen? Ei se ole, vaikka se ehkä siltä näyttää. Työ nimittäin lepää epätasaiseksi tallotulla pihalumella.
Suoristin tikatun tilkkutyön reunat iki-ihanan lasersädetyökaluni avulla. Olen ikikiitollinen, että Mies löysi tämän työkalun Lidlistä ja osti minulle lahjaksi. Se on ihan paras!
Reunakaitalekangas oli poikkeuksellisen helppo valita tällä kertaa, sillä olin sattunut ostamaan tismalleen tähän sopivaa raitakangasta. Yleensä käytän raitakankaita vinoon leikattuina, mutta nyt valitsin kohtisuoran raidoituksen.
Leikkasin 6cm leveää kaitaletta, silitin sen kahtia ja ompelin risareunat peiton reunan kanssa tasan ensin nurjalta puolelta. Käänsin taitetun reunan peiton oikealle puolelle ja tikkasin kiinni. Oikealle puolelle tulee tällä tavalla siisteimmät mahdolliset tikkaukset, eikä kaitaletta tarvitse ompeluvaiheessa taittaa kahta kertaa.
Kokeilin kanttia kiinnittäessäni uusseelantilaisen tilkkuystäväni Lizin vinkkaamaa kikkaa. Kiersin valmiiksi silittämäni kantin tyhjälle lankarullan puolalle ja torppasin puolan ompelukoneen ylimääräiseen lankarullatappiin. Kylläpä kantti soljui siitä helposti.
On laaksoa, on kukkulaa –tilkkupeittoni on kooltaan 144 cm x 193 cm. Se on todella värikäs (kuten varmasti olette kuvista jo nähneet) enkä ajatellut sen sopivan kukkatapetoituun olohuoneeseemme. Ehkä se kuitenkin muuttaa sinne, koska osa tilkkutyön väreistä sointuu kivasti kukkien väreihin.
Mestaritikkaaja Soile Kivinen loihti tilkkutyöhöni upeat tikkaukset. Valitsimme tikkauskuvion, jossa oli teräviä kärkiä ja myös pehmeitä kaaria.
Toteutin tilkkublokit Bonnie K Hunterin ohjeen mukaan. Jos haluat, voit myös lukea ensimmäisestä blokkikokeilustani tästä postauksesta. Kokeilin ohjetta minikoossa, eivätkä kokeilun tulokset päätyneet tähän peittoon.
Tilkkupinnan rakenteluvaiheista kuvia myös tässä postauksessa.
Kommentit