tilkkuhanhet lentävät siksakkia.
Ommellessani valtavan määrän lentävät hanhet –tilkkublokkia kävin jäännöspalalaatikkoni läpi useaan kertaan ja tartuin myös pitkiin kankaisiin. Lopulta hanhia oli niin monta, että arvelin pystyväni kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan.
Hanhien sommitteleminen yksi kerrallaan isoksi pinnaksi vaatii useammanlaista kestävyyttä.
Koska sommittelen lattialla, minun on oltava valmis kyykkimään pitkiä aikoja. Palan siirtäminen alareunasta yläreunaan vaatii kyykkyasennosta ponnahtamista ja myös loikkimista ja kurottamista.
Eniten se yksi kerrallaan sommitteleminen kuitenkin vaati kärsivällisyyttä, jota huomasin itseltäni puuttuvan ainakin tällaisessa asiassa. Eikä Mies oikein tykännyt, kun makuuhuoneessa kävellessä sukanpohjaan tarttui aina hanhiblokki tai pari. Minäkään en tykännyt siitä.
Keksin sitten ommella aina neljä hanhiblokkia yhteen tällaiseksi M-kirjaimeksi. Tein eri värisiä.
Näidenkään sommitteleminen ei ollut maailman nopeinta, mutta joka tapauksessa olennaisesti yksinkertaisempaa.
Kun blokit tuntuivat olevan riittävän kivassa järjestyksessä, ompelin ne riveiksi.
Rivejä olisi pitänyt ruveta ompelemaan yhteen, mutta rupesinkin toisen tilkkutyön tekoon. Tähän en käyttänyt (melkein) lainkaan vihreitä kankaita, joten siihen toiseen tuli hyvin paljon vihreitä kankaita. Tästä toisesta työstä kerron joskus toiste.
Sillä aikaa lentävät hanhirivit olivat siistissä pinossa makuuhuoneen tuolilla:
Tilanne ei ole lavastettu. Kokosin blokkirivit suunnilleen kasaan ja survaisin kasan tuolin selkänojalle. Koetin koota ja survaista niin, etteivät blokit olisi tiukasti, vaan välttyisivät rypistymästä. Arvatkaa vain.
No sitten toinen tilkkutyöni alkoi näyttää niin valmiilta, että sille piti ruveta etsimään ja/tai ompelemaan taustakangasta. Tietenkin taittelin taas SEN syrjään ja tartuin näihin keskeneräisiin, kivoihin. Taustakankaan tuottaminen ei ole kiinnostavin osuus tilkkutyössä.
Ompelin hanhiblokkini yhtenäiseksi pinnaksi, josta pidän kyllä paljon. Se ei vain tuntunut riittävän isolta, joten pohdiskelin tehdä sille jonkinlaiset kehykset.
Onneksi muistin Soilen vinkin, että hanhiblokkien ompelemisessa syntyneet kolmio-neliöt voisivat toimia työssäni kehyksinä tai jonain. Kolmio-neliöitä myös on riittävästi. Niistä saisi kehyksen ehkä pariin, kolmeen peittoon. Ensin ompelin alareunaan sahalaitakuviota:
Kissa tutustui tässä vaiheessa työni jälkeen. Se ei kertonut minulle mielipidettään.
Sivuille ompelin siksak-kuviota jatkavat viivat. Kehyksen kolmio-neliöt ovat eri kokoisia kuin lentävät hanhet, joten viivat eivät mene hanhiviivojen kanssa tasan. Vaikutelma on silti mielestäni riittävä, kunhan ompelen hanhien ja viivojen väliin kaitaleen.
Kuvan perusteella päättelin, että harmahtava pellavanvärinen välikaitale olisi sopiva tähän:
Mittasin, leikkasin ja ompelin huolellisesti pitkien sivujen välikaitaleen ennen kuin huomasin, että harmahtava, kyllä oikein kauniin sävyinen kangas ei sopinutkaan tarkoitukseen. Se sai hanhiosuuden näyttämään jotenkin tympeältä. (Alempana kuvassa alavasemmalla.)
Löysin onneksi varastoistani kirkkaan vaaleaa kangasta (mallauskuva alhaalla oikealla), jonka uskoin sopivan välikaitaletarkoitukseen. Sepä vain olikin vielä esipesemättä! (Pesen kaikki kankaani ennen kuin ompelen niistä juttuja, koska arvelen kankaiden pintakäsittelyaineiden ärsyttävän ihoani. Tämä voi olla turha luulo, mutta näin silti teen.)
Odotellessani välikaitalekankaan peseytymistä ja eritoten kuivumista otin esiin sinisävyisiä kolmio-neliöitä, TASOITIN jokaisen tarkaksi neliöksi ja sommittelin kaksi tilkkupintaa:
Alemman olen ehtinyt ommella kokoonkin jo. Ehkä näistä tulee tasavärisemmillä kankailla täydennettynä kassi Syyringin syysnäyttelyn vitriiniin tai jotain muuta. Vaikka pussukka!
(Olen aika ylpeä tästä aasinsillasta.) Kyllä! Helsingin tilkkukilta Syyrinki järjestää taas tilkkutyönäyttelyn tutusti Laakson sairaalan kahvilatilaan. Näyttely on avoinna syyskuun ajan. Tarkat tiedot löytyvät näyttelymainoksesta, jonka toivon jossain vaiheessa osaavani laitella blogini sivupalkkiin. Merkitse kalenteriin! Näyttely on avoinna 6.-30.9.2016.
Jos sivupalkissa ei näy näyttelymainosta, tule vähän ajan kuluttua uudestaan katsomaan blogiani. Ehkä olen sitten jo muistanut / osannut / ehtinyt saada mainoksen näkyville.
Hanhien sommitteleminen yksi kerrallaan isoksi pinnaksi vaatii useammanlaista kestävyyttä.
Koska sommittelen lattialla, minun on oltava valmis kyykkimään pitkiä aikoja. Palan siirtäminen alareunasta yläreunaan vaatii kyykkyasennosta ponnahtamista ja myös loikkimista ja kurottamista.
Eniten se yksi kerrallaan sommitteleminen kuitenkin vaati kärsivällisyyttä, jota huomasin itseltäni puuttuvan ainakin tällaisessa asiassa. Eikä Mies oikein tykännyt, kun makuuhuoneessa kävellessä sukanpohjaan tarttui aina hanhiblokki tai pari. Minäkään en tykännyt siitä.
Keksin sitten ommella aina neljä hanhiblokkia yhteen tällaiseksi M-kirjaimeksi. Tein eri värisiä.
Näidenkään sommitteleminen ei ollut maailman nopeinta, mutta joka tapauksessa olennaisesti yksinkertaisempaa.
Kun blokit tuntuivat olevan riittävän kivassa järjestyksessä, ompelin ne riveiksi.
Rivejä olisi pitänyt ruveta ompelemaan yhteen, mutta rupesinkin toisen tilkkutyön tekoon. Tähän en käyttänyt (melkein) lainkaan vihreitä kankaita, joten siihen toiseen tuli hyvin paljon vihreitä kankaita. Tästä toisesta työstä kerron joskus toiste.
Sillä aikaa lentävät hanhirivit olivat siistissä pinossa makuuhuoneen tuolilla:
Tilanne ei ole lavastettu. Kokosin blokkirivit suunnilleen kasaan ja survaisin kasan tuolin selkänojalle. Koetin koota ja survaista niin, etteivät blokit olisi tiukasti, vaan välttyisivät rypistymästä. Arvatkaa vain.
No sitten toinen tilkkutyöni alkoi näyttää niin valmiilta, että sille piti ruveta etsimään ja/tai ompelemaan taustakangasta. Tietenkin taittelin taas SEN syrjään ja tartuin näihin keskeneräisiin, kivoihin. Taustakankaan tuottaminen ei ole kiinnostavin osuus tilkkutyössä.
Ompelin hanhiblokkini yhtenäiseksi pinnaksi, josta pidän kyllä paljon. Se ei vain tuntunut riittävän isolta, joten pohdiskelin tehdä sille jonkinlaiset kehykset.
Onneksi muistin Soilen vinkin, että hanhiblokkien ompelemisessa syntyneet kolmio-neliöt voisivat toimia työssäni kehyksinä tai jonain. Kolmio-neliöitä myös on riittävästi. Niistä saisi kehyksen ehkä pariin, kolmeen peittoon. Ensin ompelin alareunaan sahalaitakuviota:
Kissa tutustui tässä vaiheessa työni jälkeen. Se ei kertonut minulle mielipidettään.
Sivuille ompelin siksak-kuviota jatkavat viivat. Kehyksen kolmio-neliöt ovat eri kokoisia kuin lentävät hanhet, joten viivat eivät mene hanhiviivojen kanssa tasan. Vaikutelma on silti mielestäni riittävä, kunhan ompelen hanhien ja viivojen väliin kaitaleen.
Kuvan perusteella päättelin, että harmahtava pellavanvärinen välikaitale olisi sopiva tähän:
Mittasin, leikkasin ja ompelin huolellisesti pitkien sivujen välikaitaleen ennen kuin huomasin, että harmahtava, kyllä oikein kauniin sävyinen kangas ei sopinutkaan tarkoitukseen. Se sai hanhiosuuden näyttämään jotenkin tympeältä. (Alempana kuvassa alavasemmalla.)
Löysin onneksi varastoistani kirkkaan vaaleaa kangasta (mallauskuva alhaalla oikealla), jonka uskoin sopivan välikaitaletarkoitukseen. Sepä vain olikin vielä esipesemättä! (Pesen kaikki kankaani ennen kuin ompelen niistä juttuja, koska arvelen kankaiden pintakäsittelyaineiden ärsyttävän ihoani. Tämä voi olla turha luulo, mutta näin silti teen.)
Odotellessani välikaitalekankaan peseytymistä ja eritoten kuivumista otin esiin sinisävyisiä kolmio-neliöitä, TASOITIN jokaisen tarkaksi neliöksi ja sommittelin kaksi tilkkupintaa:
Alemman olen ehtinyt ommella kokoonkin jo. Ehkä näistä tulee tasavärisemmillä kankailla täydennettynä kassi Syyringin syysnäyttelyn vitriiniin tai jotain muuta. Vaikka pussukka!
(Olen aika ylpeä tästä aasinsillasta.) Kyllä! Helsingin tilkkukilta Syyrinki järjestää taas tilkkutyönäyttelyn tutusti Laakson sairaalan kahvilatilaan. Näyttely on avoinna syyskuun ajan. Tarkat tiedot löytyvät näyttelymainoksesta, jonka toivon jossain vaiheessa osaavani laitella blogini sivupalkkiin. Merkitse kalenteriin! Näyttely on avoinna 6.-30.9.2016.
Jos sivupalkissa ei näy näyttelymainosta, tule vähän ajan kuluttua uudestaan katsomaan blogiani. Ehkä olen sitten jo muistanut / osannut / ehtinyt saada mainoksen näkyville.
Kommentit