Tilkunviilaaja

Otsikossa paino sanalla ”vähän,” sillä kokoamista jo pitkään odottanut vetoketjulaukku on vain hieman lähempänä valmistumistaan. Valitsin kankaat ja leikkasin valmiiksi vetoketjulipareet, sangat ja huolittelukaitaleen. Lipare ja sangat tulevat samaa kangasta: Amy Butlerin ihanaa pallo-/kivikuvioista, jossa on saman sävyistä vihreää kuin laukkupinnan päärynäpuussa: (On se saman sävyistä! Kuvassa ei ehkä näytä siltä.) Huolittelukaitale on ohutraidallista ruskeaa. Laukun vuorikappaleetkin on leikattu ja ennätin valmistaa ja ommella toiseen vuorikappaleeseen taskun (jossa on Tilkunviilaaja-kangasmerkki). Vuoripalat odottavat oikeat puolet vastakkain sitä, että ompelen ne pussiksi, ja siksi kuvassa vuorikangas näkyy vain nurjalta. Helppoon tilkkublokkiin perustuva tilkkupinta on ommeltuna, ja nyt mietin, millaiset pystyreunat siihen värkkään. Pinta on vasta noin 130cm leveä mutta noin 220cm pitkä, joten se tarvitsee leveyttä, ei lainkaan pituutta. Säästäväisenä ihmisenä ajattelin...

Pelastin puna- ja vihreäsävyiset, helpot tilkkublokkini ja sain aikaiseksi modernin tilkkupinnan: Blokit odottavat "design-seinälläni" eli lattialla kiinnittämistä toisiinsa. Sain juuri tasoitetuksi suorakaiteet. Vaikka paloja on vain 16 kpl ja vaikka suoristin palat vain pitkältä sivulta (lyhyiden sivujen suhteen toivon parasta, eli että blokit toisiinsa ommeltuina ovat vielä suhteellisen litteitä), työhön kului yli puoli tuntia. Pinta näytti heti eilen lupaavalta: Olen todella tyytyväinen kehysratkaisuun. Onneksi seikkailin muiden blogeissa saamassa hyvää ideaa! Blokit ovat nyt 34 cm 57.5 cm kokoisia (kummallinen koko, mutta senttimitat käyttäytyvät aina näin). Päivän tekosyy: Tilkkupintani olisi valmistunut jo ajat sitten, jos olisin päässyt silittämään paloja heti kun ne olivat silityksen tarpeessa. Helläsydämisyyttäni annoin Kissan oleskella laudalla pitkään ennen kuin otin höyrysilitysraudan laudalle. (Kissa pelkää silitysrautaa, ja ymmärrän sitä ...

Tänään on koulujen päättäjäispäivä, meidät on kutsuttu ylioppilasjuhliin, ja eilen muistin tarvitsevani itse tehdyn lahjan uudelle ylioppilaalle. Aloitin vetoketjusta. Mittasin sen pituisen collegejerseypalan ja valitsin korkeudeksi vetoketjun pituus – 3cm. Kokosin kaksi koltsarikankaan kokoista tilkkupintaa, tikkasin vanun vielä mukaan ja ompelin pussukan. Vuorin valmistin myös jossain välissä. Tein pussukan niin kuin yleensä, eli tämän englanninkielisen ohjeen mukaisesti. Valmis pussukka poseeraa – sen nimi on ”Minä nautin kesästä,” koska ylioppilaan koulussa lauletaan joka kevätjuhlassa Juha Vainion sanoittama kappale ”Käyn ahon laitaa”. Kuva on otettu kaupunkipihassa, vaikka se saattaa näyttää mökkielämältä. Pussukkakappaleet olivat ennen ompelemistaan tämän näköiset: Muistin tällä kertaa ommella pussukkaan kanto-/ripustuslenksunkin. Ja vuorissa on Tilkunviilaaja-kangasmerkki niin kuin pitää: Otin pussukan valmistujaiskuvat ulkona miedossa sateessa enkä r...

Ohhoh, toukokuu hulahti ohitse mielettömän nopeasti! En taida kehuskella saaneeni virallista valmistumista Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötykseen, vaikka sainkin tässä kuussa vetoketjulaukun valmiiksi. En viimeistellyt yhtään kauan roikkunutta työtä, joten reputin siis toukokuun kurssin! Tilkunviilaajan kesäkuun kalenterikuva  Onpa tämä nätti. Pitää käynnistää pienesinetuotanto (pitäisi varmaan selvyyden vuoksi kirjoittaa pien-esinetuotanto), jotta saan aikaiseksi a) enemmän valmista b) useampia onnistumisia c) yleensäkin kauniimpaa ja d) lukijoita kiinnostavampaa sisältöä! Katsoin nimittäin tilastojani, ja viikon 11 eli maaliskuun alun jälkeen lukijoiden käyntimäärätrendi on laskeva kuin lehmän häntä! En ihmettele. Epäilyttää  Helppoon tilkkublokkiin perustuva tilkkupeitteeni herättää juuri nyt melkoisia epäilyksiä. Järjestin eilen 45 blokkiani lattialle tutun ja turvallisen ”vaaleat blokit ylhäällä, tummat alhaalla” -periaatteen mukaisesti...

Kuusi jäännöstilkuista ja –kaitaleista koottua tilkkukaitaletta odottaa ompelemistaan 25cm x 25cm kangasneliöön perustuvaan, tosi helppoon tilkkublokkiin: Ompelin eilen illalla vielä pari helppoa tilkkublokkia lisää. Samean vihreään kankaaseen yhdistin vaaleahkon tilkkukaitaleen: Ihmeellisesti minua viehättävä, sini-vihreäpohjainen ja ruskeapallollinen kangas sai räväkämmän punaisen tilkkukaitaleen keskelleen: Siivottavaksi ottamastani tilkkukangaslaatikosta löytyi isohko pala kasari-ysärivaihteesta peräisin olevaa kangasta. Sain aika paljon tätä kangasta lahjaksi amerikkalaiselta ystävättäreltäni ja ompelin siitä miehelleni hienon, pitkähihaisen paidan. Paita on nykysilmin katsottuna toooodella väljä! Ei sitä voi käyttää, mutta se on ehjä ja kangas on kuin uutta, joten pidän sen paitana enkä leikkaa tilkuiksi. Olkoon muistona 80-90-lukujen vaihteen muodista. Sini-vihreäsävyinen tilkkukaitale sopii kankaaseen erittäin hyvin! Luonnossa yhdistelmä on paremman näköin...

Puuhaa on viime aikoina ollut paljon, enkä ole päässyt ihan tarpeeksi tilkkuilun pariin. Jotain sentään. Olen vieraillut tilkkuaiheisissa blogeissa ahkerasti ja saanut lukuisia ideoita. En vain ehdi yhtä paljon tehdä kuin minulla on ideoita! Tänään sain tehdyksi kuusi helppoa tilkkublokkia valmiiksi: Blokit ovat jälleen melko satunnaisessa järjestyksessä eikä tällä kertaa ole mukana edes niitä yksivärisiä neliöitä. Tähtään 6 x 8 blokin kokoon ja minulla on nyt tehtynä/leikattuna 28 blokkia/neliötä. Taitellut tilkkukankaat  Toissapäivänä halusin viettää aikaa kankaitteni parissa mutten jaksanut ryhtyä ompelemaan, joten siivosin tilkkukangaslaatikoitani. Tein kankaista pinoja systeemillä, jonka englanninkielinen selitysvideo löytyy täältä. Laatikko on aika näyttävä nyt: Kolikon kääntöpuoli – pienempiä paloja ei kannata taitella näin, joten niitä jää laatikon käsittelyn jälkeen yli: Samalla tavalla nämä olisivat tosin jääneet yli millä muulla tekniikalla tahansa...

Sain tilkkupintaidean, jossa käyttäisin sekä jäännöspaloja että isompia paloja. Jäännöspaloja kuluisi jonkun verran, mutta pinta syntyisi nopeammin kuin pienistä tilkuista kokoamalla. Valmista blokkia ei ole vielä, mutta ehkä lähtötilanne kiinnostaa. Otin sinisiä jäännöspaloja ja ompelin niitä yhteen: Ompelin myös punaisia jäännöspaloja yhteen: Sekavista paloista rakentuu siistejä rivejä, kun palat leikkaa noin 5cm – 5,5cm korkeiksi suorakaiteiksi. (Tasoitan pötköt tasan 5cm korkeiksi, joten leikkaan tässä vaiheessa paloihin vähän ylimääräistä korkeutta.)  Suorakaiteiden pituudella ei ole väliä, vain korkeus ratkaisee. Sitten suorakaiteet ommellaan tietyn mittaisiksi pötköiksi. Tässä tavoittelen noin 25cm leveyttä: Osa pötköistä on vielä vajaamittaisia, ja pötköjä tarvitaan tietysti lisää. Näistä kuitenkin syntyy muutama kokeilublokki. Tiedä sitten, vaikka saisin tehdyksi tästä tilkkutyöohjeen tapaisen! Tilkkulaatikko  Tyttären ja hänen ystävänsä siivous...