Tilkunviilaaja

Täytyy kirjoittaa tänään, sillä bloggaamiseen tulee todennäköisesti viikon tauko. Lähden työmatkalle, jonka aikana ei taatusti synny käsitöitä. Jos ilmenee jotain aiheeseen liittyvää, voin tehdä päivityksen, mutta sekin on epätodennäköistä. Yleensä työmatkoilla kaikki aika menee työssä eikä kangaskauppoja ole lähimailla. Kukkaneliöihin voimakkaasti tukeutuva seinävaate on edistynyt tosi hyvin! Sain yhdistetyksi blokkeja toisiinsa ja pystyin kuvittelemaan, miltä neliöiden välissä olevat tähtikuviot näyttäisivät. Totesin tässä yhdistämisvaiheessa, että vaikka blokkien tekeminen oli ollut melko vapaata, jouduin lopulta sovittamaan neliöitä toisiinsa tosi tarkasti. Olin luullut, että tässä oli vasta-alkajalle sopiva kuvio, mutta ehkä ei sittenkään. (En kyllä laske itseäni vasta-alkajaksi.) Sain kuin sainkin blokit yhdistetyksi toisiinsa kunnialla. Jossain kohdissa saumat eivät aivan osu kohdakkain, mutta yleisvaikutelma on kyllä riittävän tarkka. Kuva on taas vähän mitä sattuu. Kännykkäka

Mutta vain vähän! Taas on muuta tekemistä niin paljon, etten ehdi ompelupöydän ääreen kuin hetkiseksi kerrallaan. Seinävaatteesta on nyt kaksi neliötä ympäröity tummilla kaitaleilla ja sakaratähdillä: Viimeaikaisten blogihavaintojeni mukaan tämä tilkkutyö näyttäisi kuuluvan kategoriaan ”improvisoidut tilkkutyöt” (eli Improv Quilts). Enpä ollut ajatellut, että työskentelytapani olisi oikein joku oma luomisprosessityyppinsä! Mutta hienoa! Havaintoni saa minut pitämään tapaani suuremmassa arvossa – aikaisemmin minua on vähän nolottanut, etten osaa suunnitella töitäni tämän kummemmin etukäteen. Alalanka loppui sopivasti kun olin saanut ruudun valmiiksi. Puolasin uuden puolallisen, kun varastossa ei näyttänyt olevan sopivaa valmista. Valitsin alalangaksi punaisen (aiempi tilkkutyössä käyttämäni alalanka oli vaaleanpunaista) jolloin sain ommelluksi myös jojoalustaksi tarkoittamaani tilkkulaukkuun sangat. Tältä ne suunnilleen tulevat näyttämään: (Kuvassa vain yksi sanka ja sekin vain mallai

Kukkaneliötilkuista koottu seinävaate alkoi eilen illalla muotoutua. Sain ommelluksi ensimmäiset välikaitaleet epäsäännöllisine sakaroineen. Aikamoinen homma! Ehdin myös yhdistää vaakakaitaleet kukkaneliöiden ala- ja yläreunoihin. Etsin, valitsin ja leikkasin myös risteyskohtiin tulevat kuvioneliöt: (Neljä neliötä puuttuu kuvasta.) Suunnittelen keskitähtien väritystä ompelun edetessä. Noukin esiin sopivan värisiä ja kuvioisia kankaita sitä mukaa kuin työ kokoontuu, eli työ ei edisty nopeimmalla mahdollisella tavalla. Sain vielä ommelluksi ensimmäiseen kukkaneliöön kulmaneliö-kaitaleyhdistelmät: Nyt pystyy näkemään, millaisilta ”keskineliötähdet” suunnilleen näyttävät. Olin eilen ommellut niin monta sakarakaitaletta, etten jaksanut ryhtyä ompelemaan niitä urakalla lisää, joten työ jäi tähän vaiheeseen kun panin pillit pussiin ja lähdin valmistamaan perheelle pizzaa.

Kangasjojojen ”alustaksi” ompelemani tilkkulaukku on tuottanut ylimääräistä vaivaa. Tai rehellisyyden nimissä, syypää ei ole ollut laukku, vaan huoleton suhtautumiseni ja pyrkimykseni nopeaan valmistumiseen. Alkuun laukun kokoaminen sujui mainiosti! Olin tosi tyytyväinen pohjakappaleeseen ompelemiini mutkittelevan suoriin tikkauksiin, ja kappale tuntui sopivan etu-/takakappaleeseen hyvin. Myös sivukappaleet sopivat pohja- ja päällikappaleisiin moitteettomasti. Laukun päälliosan koottuani siirryin kokoamaan laukkuun vuoria. Leikkasin vuorikappaleen japanilaisesta kirjasta ottamani ohjeen mukaisesti mutta unohdin, että laukkuun ommeltiin myös sivukappaleet. Ohjetta ei ole maailman yksinkertaisin seurata, koska piirrokset ja ompeluvaiheet on selitetty japaniksi. Numerot ovat onneksi samoja heillä ja meillä. Ompelin vuorin pussiksi ensin ilman sivukappaleita ja ihmettelin hetken, miksi siitä tuli laukun sisälle sovitettuna kummallisen pieni. Ei auttanut kuin lisätä sivukappaleet jälkikät

Helsingin tilkkukilta Syyrinki järjestää taas tilkkutyönäyttelyn, ja itsekin saan ainakin yhden työn sinne esille. Näyttelyn nimi on ”Villit ja vapaat”. Tässä sen esite/juliste: Tervetuloa maaliskuussa sankoin joukoin katsomaan hienoja, villejä ja vapaita töitämme! Näyttelystä puhuttiin eilisessä kiltaillassa. Katsoimme myös kuvia ällistyttävistä ja häkellyttävistä tilkkutöistä, joita oli ollut esillä Ranskan Carrefourissa viime kesänä. Kiltaillan Show and Tell –osiossa läväytin esille viikolla ostamani ”paperinukkeaiheisen” kankaan, ja se herätti kiinnostusta. Pari syyrinkiläistä taitaa viipymättä suunnata kulkunsa Helsingin keskustan Eurokankaaseen, mistä kangas löytyi.

Kun oikein pysähdyn miettimään kangasvarastoani, se on käytännössä jo nyt loputon. Ja eilisestä alkaen vielä hieman loputtomampi. Jouduin hakemaan mustaa kangasta suunnittelemaani kukkaneliöseinävaatteeseen, ja mukaan tarttui tietysti muutakin. Kuvassa vasemmalta lukien: Vera Bradley-kangas, joka on iloinen ja sopii ehkä farkkukankaan kaveriksi; musta kangas, jollaista tulin hakemaan; toinen Vera Bradley-kangas, jollaista melkein samanlaista minulla on ollut aikaisemminkin ja joka on osoittautunut erittäin monipuolisesti käyttökelpoiseksi. Tietenkin tarjolla täytyi myös olla kangasta, jota vain täytyy ostaa: Kangas toi mieleen lapsuuteni lempipaperinuket, jotka eivät olleet omiani, vaan lainassa isoveljen tyttöystävältä. Tätä kangasta oli Eurokankaassa muistaakseni kolmea eri sävyä: sininen, punainen ja keltainen. Sain hillityksi itseni ja ostin vain tätä sinistä. Hyvä minä! En päässyt ompelupöydän ääreen eilen illalla, sillä melkein koko ilta kului kuusen riisumiseen, kuusen- ja jou

Tartuin eilen illalla leikkuriin ja sain leikatuksi yhdeksän neliötä seinävaatteeseen. Neliöt ovat 20.5cm x 20.5cm kooltaan. Koko määräytyi pienimmän kankaan koon perusteella – olin aikoinaan ostanut vaaleaa, ruusukuvioista kangasta malliksi, ja vain 20cm. Olin siis saanut kangasta puoli senttiä ylimääräistä. Näiden neliöiden väliin tulee tummaa ristikkoa. Luultavasti joudun vielä kangasostoksille, sillä ainoa tummanpuhuva kankaani on aika vähissä (käytin sitä melko lailla ”Ajatus karkaa kesään” –tilkkupeitteeseen ). Voi sentään, että joudun kangaskauppaan! Kukkakankaista ylärivin keskimmäinen on mielenkiintoisesta palasta, jonka ostin hyvin huokealla tilkkuilijaystävältäni Tintalta. Tein kankaasta pari kesää sitten kesähousut, jotka onnistuivat yllättävänkin hyvin. Keskirivin keskimmäisestä kankaasta minulla oli 80- ja 90-lukujen vaihteessa mekko. Kankaan olin perinyt isoäidiltäni kaaaauan aikaa sitten. Alarivin keskimmäisen kuponkikankaan ostin myös aikoja, aikoja sitten ja sain lop