Tilkunviilaaja

Olen viettänyt aikamoiset tovit etsiessäni PC-laukun kaavaa, jota käytin sentään useampaan projektiin. Kaavaa ei vain löydy! Viimeksi etsin sitä laatikosta, johon olen siirtänyt keskeneräisiä projekteja. En löytänyt kaavaa sieltäkään, mutta löysin kaksi kiinnostavaa keskeneräistä: 1. Applikoidun tilkkukukan Olin tikannut kukan ympärille muutamia viivoja, mutta jostain syystä tikkaaminen oli jäänyt kesken. Lisäsin muutamat tikkaukset, ja kukka oli valmis kiinnitettäväksi esimerkiksi tyynynpäällisen keskiöksi: 2. Punasävyisiä tilkkuneliöitä Muistan kyllä, että olin tekemässä näistä tyynynpäällistä (siksi neliöitä on täydennetty mustasävyisin kaitalein), mutta pinta voisi olla kiva myös laukkuna! Pintaan voisi kokeilla ”pikkukivitikkausta” eli pyörylöitä. Tosin ennen tikkaamisen aloittamista pitäisi sitten vaihtaa koko paininjalka, mikä toimitus kestäisi ylimääräiset pari minuuttia. Saa nähdä, a) käsittelenkö tätä tilkkuneliöpintaa pikapuoliin mitenkään ja b) tuleeko tikkauksi

Vihdoinkin sain aikaiseksi raivata ompelupöytäni tilkkupeitteen tikkaustyölle suotuisaksi. (Ei uskoisi, että ompelupisteeni siivouksesta on niin vähän aikaa – kaikki tuntuu jälleen olevan levällään.) Otin esiin ”nopeasti valmistuneen tilkkupeittoni” (hah hah!), mietin vähän aikaa, millä ihmeen värillä sitä tikkaisin ja miten, sitten jätin ajattelun aika vähiin ja aloitin vain jollain soveliaahkolla langalla. Langan väri on punertavan violetti, koska peiton keskellä olevissa blokeissa on jonkin verran violettia väriä. Tikkauskuvio on loivasti mutkitteleva ommel, koska haluan peitteeseen ”modernin” tuntuman. Peitossa on kirkkaita punaisia kohtia, joissa on keltaista väriä. Niihin teen ehkä jotain korostusta keltaisella tikkauslangalla. Peitossa kulkee myös musta-valko-vihreä ”köynnöskuvio” kulmittain. Niihin kohtiin ajattelin tikata kiehkuroita tai rinkuloita. Punaiseen, kapeaan kehykseen saatan myös tikata jotain muusta pinnasta poikkeavaa. Ja peiton mustat reunat ovat kysymy

Kylläpä tulee harmaita näistä postauksistani! Sain eilen illalla ommelluksi uusinta tilkkulaukkua varten vetoketjulipareen. Kuvassa värikkäänä yksityiskohtana sentään sakset: Lipare on saman levyinen kuin isommissa vetoketjulaukuissa (esimerkiksi tässä Syksyn sävel –vetoketjulaukussa), ja nyt aprikoinkin, onkohan se liian leveä. No, kun saan laukun kolmiulotteiseen malliin, voin kokeilla. Laukussa on nyt riittävästi tikkausta. Tavallisia suoria vain: Toivon todella, että pääsen seuraavan ompelurupeaman aikana vetoketjun istutukseen saakka! Tuntuu, kuin tämä laukkuaihio olisi ollut tekeillä jo iät ja ajat (tai no, niinhän se onkin, koska ompelin ensimmäiset tilkut melkein vuosi sitten). Ideoita tilkkutöihin Tuotokseni ovat niin harmaat, että vastaan lisäksi erään kommentoijan taannoiseen (ehkä retoriseen) kysymykseen: mä mistä aloittaisin sen tilkkutyön?! Kolme neuvoa ja yksi neuvon tapainen: 1 - Katsele (minkä tahansa) kirjan kuvia sillä silmällä. Sain idean sisustus-/li

Ompelen edelleen harmaasävyistä tilkkulaukkua. Hitaasti se etenee. Silitin tällä kertaa tilkkulaukkuun tulevat etu- ja takakappaleen tukihuopaan kiinni, en siis käyttänyt tapani mukaan yhdistelmää collegejersey-tikkausvanu. Ostin palan silitettävää tukihuopaa jostain joskus (nyt en voi antaa tunnustusta oikealle taholle, sillä en muista) ja ajattelin kokeilla, miten se käyttäytyy laukussa. Kuvasta ei ehkä aivan näe, että silitetyt palat ovat todella jäpäkät. Jäykän oloiset mutta pehmeästi taipuisat: Valitsin laukun vuorikankaaksi harmaasävyisen, kirjavan kankaan. Sehän on aivan eri tyyliä kuin päälliosan harmaan-/pellavansävyinen kuviokangas, mutta näyttänee riittävän sointuvalta, kun laukkuun kurkkaa sisään. Lisäsin toiseen kappaleeseen ja vuoriin kiinnitettyyn sisätaskuun pienet soirot ihanaa, naiskuvioista kangasta, jonka ostin Tilkkuvuoren myyntitiskeiltä maaliskuussa. Olin vähällä tikata pikkuneliöiden ympärille ympyrämäisiä tikkauksia, mutta laiskuus voitti. En viitsinyt

Ompelupisteeni on heinäkuisen suursiivouksen jäljiltä toki paljon moitteettomammassa järjestyksessä, mutta se ei enää ole täydellisen siisti! Ompelen tässä ylä- ja alakaitaletta pinkki-vihreään vauvanpeitteeseen. Peite on nyt sen kokoinen, että minun pitää seuraavaksi etsiä siihen sopiva taustakangas, harsia se tikkausvanun ja taustakankaan kanssa kiinni ja sitten tikata! Voi ei! Tikkauskuvioista päättäminen on niiiiiin vaikeaa minulle. Varastot sen kuin kasvavat Löysin Futura Finlandin konkurssimyynnistä (kävin heidän myynnissään kerran jo kesäkuussa ja ostin itseni tärviölle ) järkevämpien hankintojen (vetoketjut ja tikkauslangat) lisäksi pari täysin tarpeetonta kangasta: Tarpeettomia nämä ovat siksi, että kaapeissa on kankaita vaikka muille jakaa – mutta ei juuri näitä kankaita. Tapojeni vastaisesti ostin kumpaakin kuosia 2 metriä. Tavoilleni tyypillisemmin ostin myös valmiiksi leikattuja houkutuspaloja: Siis ihanat kankaat! Kuva ei tee näille oikeutta! Tekisin

Syyringin kesähaasteessa yksi kokovaihtoehto on 85 cm x 125 cm eli vauvanpeiton kokoinen tilkkutyö. Summittaisesti valmistamani blokit näyttäisivät riittävän sopivimmin juuri tämän kokoiseen peittoon, varsinkin kun lisään joka blokin väliin välikaitaleen. Ensin täytyi kokeilla, että suunnittelemani valkoiset kaitaleet tosiaan näyttävät parhailta. Kaitaleet on ommeltu blokkiriveihin (paitsi yläreunaan) rivejä ei ole vielä ommeltu toisiinsa. Nyt minun ei tarvitse muuta kuin ommella blokkirivit toisiinsa, niin käsissä on tilkkupinta, jonka voin minimaalisen häpeän tuntein viedä näytille torstain kiltailtaan. Siis että on jotain todellista näytettävää, vaikkei valmista peittoa olisikaan (no ei tämä tässä ajassa valmistu, ei). Mittailujeni perusteella näyttäisi siltä, että näiden blokkien ja reunakaitaleiden lisäksi voisin lisätä värikkään neliörivin peitteen ylä- ja alareunaan sekä ehkä vielä sivuillekin. Mistä sain idean peittoon? Nyt kun peitosta ei ole tulossa juuri olle

Törmäsin muutama päivä sitten webissä ideaan, joka ei jättänyt rauhaan, ennen kuin olin kokeillut sitä. Yritin etsiä alkuperäistä ideaa, jotta voisin rehellisyyden ja avoimuuden nimissä linkittää siihen, mutta en millään löydä sitä! Joka tapauksessa tämä ei ole minun ideani, vaan muualla (mutta missä?) nähdyn idean kokeilu. ** Löysin idean lähteen melkein heti kun olin postannut tämän. Idea on Stitch-lehdestä, jonka uusinta numeroa esimerkiksi Angry Chicken arvioi tässä postauksessaan. ** Tulostin ensin melko jättiläismäisen kirjaimen paperille ja kopioin sen kankaalle läpi piirtämällä, haihtuvavärisellä tussilla. Sitten tikkasin koneella kiemuroita kirjaimen ääriviivojen ympärille niin, että lähellä ääriviivoja kiemurat ovat oikein tiuhoja ja väljentyvät aina mitä kauemmas ääriviivasta mennään: Kakkoskokeiluni oli tämä mustalla koneompelulangalla tehty (minulla ei ollut mustaa tikkauslankaa). Ensimmäisen kokeilun tein punaisella konetikkauslangalla: Kankaana käytin tav

Tilkkuystäväni TööT Syyringistä perusti blogin ja esitteli postauksessa työtilaansa. Tästä inspiroituneena minäkin näppäilin tykönäni muutaman kuvan. Päätin oitis, että kuvat saisivat olla ”au naturel” eli en somistaisi enkä siivoaisi työtilaani mitenkään. No, kuvista näkee jo yhdellä silmällä, että somistettu saati siivottu ei kyllä ole. Tarkastelin kuvia kriittisesti ja kokosin viisi vinkkiä käsityötilan parempaan organisoimiseen. Voitte itse päättää, ovatko kuvat hyviä vai varoittavia esimerkkejä. Vinkki 1 – Kirjat käden ulottuville Kirjat ja lehdet kannattaa säilyttää lähellä ompelupistettä. Ohjeiden tarkistaminen käy nopeammin, ja inspiraatiokin löytyy läheltä. Itse säilytän tilkku- ja käsityöaiheisia kirjoja ja lehtiä hienossa kaapissa samassa huoneessa, missä ompelen. Kaappi on kyllä ääriään myöten täynnä ja kaipaisi kipeästi siistimistä ja karsimista: Luonnollisesti kaapin ympärillä näkyy normaalia sotkua: muovi- ja paperikasseja, joissa on käsitöihin liittyviä tarvik

Sain vihdoinkin ommelluksi ulkoreunakaitaleet kukkaneliöihin perustuvaan seinävaatteeseen. Ompelin tällä kertaa kulmiin 45 asteen saumat. En jaksanut nousta katsomaan, miten ne oikeasti kannattaisi ommella, vaan sijoitin ja ompelin saumat parhaan ymmärrykseni mukaan. Silittäessäni kulmasaumoja sileiksi huomasin, ettei paras ymmärrykseni ollut riittänyt: saumat olivat sittenkin tulleet hieman väärään kohtaan. No, puranko saumat, tutustunko oikeaoppisiin ohjeisiin ja yrittänkö uudelleen? Ehei! Minä silitän taitteen sopivaan kohtaan. Ompelen taitteen pienin pistoin kiinni (sitten jossain vaiheessa). Entinen sauma jää paikoilleen väärään kohtaan. Jos tekisin täydellistä, olisin kohdistanut pallokuviot niin, että reunat näyttäisivät olevan yhdestä kappaleesta. Ei siis näin: Tai no tässä pallokuviot kohdistuvat aika hyvin. Muut kulmat eivät näytä näin yhteneviltä! En kuitenkaan tee täydellistä, sillä täydellinen on hyvän paras vihollinen! (Ja vielä useammin täydellinen on valmiin paras vihol

Ihanasta kangas- ja nauhayhdistelmästä syntyi Paratiisikoirat-vetoketjupussukka: Mitat: Leveys ylhäältä 20cm, kokonaiskorkeus 15cm. Pohjan leveys 5.5cm. Olin eilen tosi innokas saamaan pussukan mahdollisimman pian valmiiksi! Niinpä tein matkan varrella pari perustavanlaatuista mokaa. Moka 1 – Tietenkään en ajoissa muistanut kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä vuorikankaaseen, vaan jouduin ompelemaan sen kankaaseen kiinni käsin. Aargh! Onneksi pussukka ei sentään ollut ihan valmis, joten ompeleminen oli aavistuksen verran helpompaa vielä. Moka 2 – On tosi tärkeää, että vetoketju on auki siinä vaiheessa kun pussukan reunat ommellaan pussiin. Tiedän tämän! Ja silti vetoketju jäi kiinni, niin että jouduin purkamaan jo ompelemaani sivusaumaa ja keplottelemaan ketjun sitä kautta auki. Tosi noloo! Tavallaan moka 3 – Ompelin pussukan sivusaumaa varten lenksun. Pussukoissani ei yleensä ole lenksua, mutta ajattelin kerrankin sellaisen laittaa. No, lenksu on edelleen valmiiksi ommeltuna

Tikkausviivat aaltoilevat nyt yli koko lilahtavan torkkupeiton, jolla on jo nimikin. En kuitenkaan paljasta sitä ennen kuin se on virallisesti valmis. Peitolle oli vähän pakko keksiä nimi siinä vaiheessa kun ryhdyin tikkaamaan peittoa. Halusin nimittäin, että tikkausviivat kulkevat peiton takana olevan nimilapun yli. Niin sitten kirjoitin nimen ja muut tiedot nimilapulle, jonka ompelin siististi kiinni peiton taustakankaaseen. Toivottavasti lapun reunat ovat edes suunnilleen suorassa siinäkin vaiheessa kun peitto on tasattu ja valmiiksi kantattu! Vinkki: Nimilapun yli kannattaa tikata erityisesti silloin, kun tilkkutyö saattaa päätyä näyttelyyn tai kilpailuun. On aina olemassa mahdollisuus (vaikkakin hyvin pieni), että joku epärehellinen yrittää omia työn nimiinsä. Kun nimilappu on kunnolla kiinnitetty ja tilkkutyön tikkaukset kulkevat sen päältä, lappua on vaikea tai mahdoton irrottaa huomaamatta. PC-laukkua tein Heti kun peiton tikkaaminen oli valmis, etsin liskokuvioisen PC-laukun