Tilkunviilaaja

Yksi tämänvuotisen tilkkutyöbingoni peliruuduista kehottaa tekemään vähintään kolme pussukkaa valmiista resurssipalapinnoista. Viime viikonlopun ompelulaneihin valmistautuessani muistin, että valmiista resurssipalapinnoista pitäisi tehdä jotain, ja nappasin mukaan pari sellaista. Ensimmäinen pinta oli tavallaan testiblokki. Olin ommellut 16 neliön ruudukon ja yhdistänyt siihen dramaattisen mustavalkokuvion. Blokki ei lopulta napannut, ja pinta jäi odottamaan kohtaloaan. Viilsin blokin dramaattista osuutta pienemmäksi ja jatkoin pintoja kivoilla kuittipaperin päälle ommelluilla tilkkupötköillä. Viimeistelin pinnan risteävällä kaaritikkauksella: Testiblokki ei näyttänyt pöllömmältä enää! Jos haluat kokeilla samanlaista kaaritikkausta omaan tilkkupintaasi, löydät ohjeen tikkausidea-nimisestä kirjoituksestani. Valmistin pussukan vasta ompelulanien jälkeen, sillä olin unohtanut vetoketjut kotiin! Vetoketjupussukka ei synny ilman vetskaria. Yksi lempparivaiheista pussukkaprojektissa on se,

Hurraa! Sain valmiiksi Tilkkuyhdistyksen maaliskuun haastevärisen pussukan maaliskuussa! Se on siis oranssi(n oloinen), ja annoin sille nimen Ääniä. Avaan luovaa prosessiani hivenen. Aloitan keräämällä suunnilleen käden ulottuvilla olevat, tietyn väriset tai oloiset tilkut ompelupöydälle. Saatan kerätä tilkut pariin eri pinoon: pienet ja isommat/pidemmät. Seuraavaksi ompelen aina kaksi sopivan kokoista tilkkua yhteen. Ompelen ketjussa. Kun ketju alkaa olla pitkähkö, irrotan palapareja ja katson, voiko niitä yhdistää keskenään, tai löytyykö tilkuista sopivan kokoista yksittäispalaa. Toistan, kunnes tilkkupinnoissa on niin monta saumaa, että pinnat kannattaa silittää ennen kuin niihin ompelee uusia paloja tai pintoja. Tässä on tullut eteen sellainen tilanne: Jossain vaiheessa tilkkupinnat alkavat näyttää pussukan kokoisilta ja muotoisilta. Pyrin tekemään niistä suunnilleen saman kokoiset. Silitän hyvin ja järjestän niille vanun. Tällä kertaa vanun ja tilkkupinnan välissä ei ole ohutta

Helmikuussa Tilkkuyhdistys julkisti haasteväriksi turkoosin. Ompelin nopeasti turkoosit tilkkupinnat, mutta ne jäivät kesken, kun uppouduin ensin karhuntassublokkien tehtailemiseen ja sitten tilkkupeittojen viimeistelemiseen. En ehtinyt edes jakaa tilkkupintojen kuvia blogissani. Eilen tilkkupinnoista rakentui kuitenkin vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Paratiisilintu. Tilkkupussukan toisella puolella on kiva lintukuvio, ja mukana on sopivasti kukkia sun muita, joten se voi hyvin laulella paratiisissa. Toiselle puolelle sattui katseenvangitsijaksi teekuppi. Tula Pinkin Curiouser and Curiouser -sarjasta. Harkitsin siksi myös nimeä Teekutsut, mutta lintukuvion innoitus voitti. Kokeilin ottaa Paratiisilintu-pussukasta dramaattisen kuvan vastavaloon. No, ainakin kuvassa on selkeästi talvi. Naapurin aita pääsi taustaksi toiseen kuvauspaikkakokeiluun. Tämän puolen tilkkupinnasta näkee, miten vaikea minun on pitäytyä yhden värisissä paloissa. Kun teekupissa oli oranssia, niin yhtäkk

Innostuin tammikuussa tekemään tummataustaisia karhuntassublokkeja. Tein ensin vain kokeilun, mutta blokkeja kertyi lisää ja lisää, kunnes tilkkupinta oli valmis. Varastossa oli sopiva taustakangaskin, ja kun Töölön Tilkkupajan Soile oli vielä pyöritellyt longarm-Armillaan peittoon ihanat tikkaukset, oli aika viimeistellä työ ja ottaa siitä valmistujaiskuvat. Tässä hän on: valmis  Otava-tilkkupeitto karhuntassublokeista. Käytin blokkeihin paljon resurssipaloja, mutta leikkasin mukaan myös uusia kankaita. Valitsin värit vapaasti: ainoa sääntöni oli, että jokaisessa blokissa olisi keltaista tai oranssia (tai sellaiseksi luokiteltavaa väriä). Kokosin neljän palan blokit niitä sen kummemmin sommittelematta, mutta tein parhaani saadakseni kaikki kuviokankaat näkymään oikein päin. (Osa tassuista oli onneksi sellaisia, joiden suunnalla ei ollut väliä.) Blokeista tulikin hyvin sattumanvaraisen värisiä. Lisää satunnaisuutta sain sommitellessani blokeista tilkkupintaa, sillä järjestys määräy

Pelasin pari vuotta sitten Instagramissä "pelin," jossa sain selville, mikä tilkkublokki olisin. Siinä oli todella nopeasti vaihtuvista kuvista tehty videosyöte, josta otettiin ruutukaappaus, ja kaappaukseen osunut kuva edusti sitten omaa tilkkublokkia. Minun oma tilkkublokkini oli karhuntassu eli Bear’s Paw tai Bear’s Claw. En ollut moista blokkia koskaan tehnyt enkä ajatellutkaan tekeväni, mutta reilu viikko sitten löysin kuitenkin itseni värkkäämästä kolmio-neliöitä ja leikkaamasta 2,5 tuuman neliöitä karhuntassublokkeihin. Minun blokeissani taustavärinä on musta/tumma, joka antaa viereisille väreille hienosti hehkua. Värisuunnitelmani perustui yhteen hyllylle satunnaisesti muodostuneeseen kangaspinoon. Päätin leikata paloja pinon joka kankaasta ja myös resursseistani. (Suurin osa resurssilaatikon paloista vain on liian pieniä tähän tarkoitukseen.) Toinen värisuunnitelman perusta oli se, että jokaisessa blokissa olisi mukana keltaista tai oranssia. Leikkasin ensin pitkän a

Keksin syksyllä idean tilkkupintaan, josta päätin tehdä puna-turkoosin tai ainakin sinne päin. Tilkkupinta oli melkein valmiina viime vuoden puolella, mutta sain sen valokuvatuksi vasta nyt uudenvuodenpäivänä. Puna-turkoosi väritys osoittautui haastavaksi kuvattavaksi, sillä värit eivät millään tahdo toistua oikein. Sydäntalvella on liian vähän valoa, ja sekin vähä on liian sinistä. Olen antanut mallille nimen Trixter, ja teen siitä ennen pitkää kaavan tai ohjeen. Eräänä valoisan puoleisena päivänä sain kuvan blokeista, joita en vielä ollut ommellut yhteen: Kun olin ommellut pinnan kokoon, valoa oli vähemmän. En myöskään saa kuvaa koko pinnasta, kun se on sommittelulattialla: Vein pinnan ulos valoisaan, mutta epäsuoraan valoon ja lumelle. Värikorjausten jälkeenkään värit eivät vastaa todellisuutta. Mallin ja idean tästä kuitenkin saa selville. Värit näyttävät vielä kummallisemmilta lähikuvassa. Taittelin pinnan kokoon ja tulin sisään. Kokeilin vielä ottaa kuvan kuistilla, minne os

Hyvää uutta vuotta! Tutkin vuonna 2021 julkaisemieni blogikirjoitusten katselumääriä ja esittelen teille vuoden suosituimmat. Esittelen kirjoitukset tietysti käänteisessä järjestyksessä. Kun jaksat lukea kirjoitukseni loppuun saakka, näet vielä bonusnoston. Mikähän se mahtaa olla..? Kymmenenneksi luetuin kirjoitus käsitteli lempiaihettani eli värejä. Lukijoita kiinnosti kovasti, miten ihmeessä väriahdistuksen saattaisikaan välttää. Yhdeksänneksi suosituimmassa kirjoituksessa jaan yhden hienon kokemukseni ja pari ei niin hienoa. Suosioon lienee yhtenä syynä juuri tuo hieno kokemus, ei niinkään kirjoitukseni taso. Kahdeksantena listalla on pitkä vinkkilista - 21 helppoa tapaa tikata tilkkupinta. Kirjoitin sen, kun jotenkin alkoi turhauttaa ”kolme tapaa tikata tilkkupinta” -kirjoitukseni vankka suosio. En ajatellut kolme tapaa -kirjoitusta tehdessäni, että siitä tulisi ohje! Uutta juttua varten tutkin tikkaushistoriaani huolellisesti. HUOM! 15 näistä tikkausideoista voi toteutta