Testikuva.

Yksi tämänvuotisen tilkkutyöbingoni peliruuduista kehottaa tekemään vähintään kolme pussukkaa valmiista resurssipalapinnoista. Viime viikonlopun ompelulaneihin valmistautuessani muistin, että valmiista resurssipalapinnoista pitäisi tehdä jotain, ja nappasin mukaan pari sellaista.

Ensimmäinen pinta oli tavallaan testiblokki. Olin ommellut 16 neliön ruudukon ja yhdistänyt siihen dramaattisen mustavalkokuvion. Blokki ei lopulta napannut, ja pinta jäi odottamaan kohtaloaan.

Viilsin blokin dramaattista osuutta pienemmäksi ja jatkoin pintoja kivoilla kuittipaperin päälle ommelluilla tilkkupötköillä. Viimeistelin pinnan risteävällä kaaritikkauksella:

Testiblokki ei näyttänyt pöllömmältä enää!

Jos haluat kokeilla samanlaista kaaritikkausta omaan tilkkupintaasi, löydät ohjeen tikkausidea-nimisestä kirjoituksestani.

Valmistin pussukan vasta ompelulanien jälkeen, sillä olin unohtanut vetoketjut kotiin! Vetoketjupussukka ei synny ilman vetskaria.

Yksi lempparivaiheista pussukkaprojektissa on se, kun saan teelmyksen vihdoin käännetyksi oikein päin ja näen tarkkaan, minkä muotoinen ja kokoinen pussukka tällä kertaa syntyi. (En juuri koskaan ompele määrämittaisia pussukoita, vaan niiden lopullinen koko riippuu siitä, millaiset tilkkupinnat satuin ompelemaan.) Avoin-malliston pussukka saa vetoketjureunansa tikkauksen tässä vaiheessa, joten nipistelen vuorin siististi wonder-klipsien avulla. (Ennen vanhaan käytin nuppineuloja tähänkin.)

Valmis pussukka!

Annoin tälle nimen Testikuva, sillä tuo oranssiraidallinen tilkku näyttää silmällä katsottuna jotenkin eläväiseltä. Siitä tuli mieleen television testikuva, jollaisia ei taideta enää lähettää.

Muistatteko muuten, miten hieno se testikuva oli kaikkine väreineen, sitten kun kotiin saatiin tuo maailman mullistavin uutuus eli väritelevisio?!?! En ihmettele, että minä lumouduin siitä! Totta kai kaikki värit siinä – etenkin pinkki – viehättivät silmääni, koska lempivärini oli jo silloin ”monivärinen”.

Testikuva sopi nimeksi myös sen takia, että pussukan pinnassa on testiblokki.

Tällä puolella Testikuva-pussukkaa on loppuosa kummallisesta testiblokista sekä kuittipaperin avulla ompelemani tilkkupötkö, jonka tilkut ovat kaikki Soilen minulle antamasta resurssipalasäkistä. (Sain siis kirjaimellisesti säkillisen tilkkuja häneltä.) Lisäsin muutaman oman tilkkuni mukaan.

Hei huomaatteko, että kuvissa on taas mukana hieno Tilkunviilaaja-nimikyltti? Se oli kadoksissa yli vuoden verran, kunnes se löytyi laatikosta, missä olen aina sitä säilyttänyt. Olin käynyt laatikon läpi useampaan kertaan. Teoriani on, että läpyskä vietti aikaa neljännessä ulottuvuudessa, kunnes se jollain tavoin palasi takaisin meidän kolmen ulottuvuuden maailmaamme. Eikä tämä ole mikään teoria, vaan fakta. Miten muuten tällaisen voisi selittää?!

Mies löysi Tilkunviilaaja-nimikyltin laatikkoa siivotessaan. Kiitokset hänelle! Olin jo ruvennut harkitsemaan uuden nimikyltin hankkimista.

Testikuva-pussukka näyttää viihtyvän vuohenputkien joukossa. Ne ovat harmittavaisia rikkaruohoja, sillä niitä vastaan ei pysty taistelemaan (ainakaan sillä vetelyydellä, jota minä edustan). Niitä voisi kuulemma syödä, mutta niitä ei todellakaan tee mieli laitella salaattiin, koska ne ovat niin harmittavaisia.

Testikuva-vetoketjupussukka on mittasuhteiltaan kiva eli seuraavanlainen: 

• Leveys ylhäältä noin 23 cm 
• Korkeus noin 14 cm 
• Pohjan leveys noin 6 cm. 

Kuten seuraavasta kuvastakin hyvin näkyy, Testikuva on Avoin-mallistoa.

Valitsin vuorikappaleeseen tilkun Marimekko-kuosia. Tilkku löytyi muistaakseni samaisesta Soilen resurssipalasäkistä. Toisen roska on toisen aarre!

Lopuksi jaan kuvan todellisista aarteista. Vietin hiljattain syntymäpäivää ja sain kolmelta eri ihmiseltä lahjaksi kankaita.

Turkoosit batiikit ovat Soilelta, ruskeavyötteiset kukkakankaat Tyttäreltä ja oikean reunan kuviokankaat tilkkuystävältäni Leenalta. Voi teitä ihania! On kiva, että muistitte, ja vielä näin mieluisin lahjoin! Kiitos vielä kerran!