Tilkunviilaaja

Ohhoh, nyt olemme jo 18. luukussa, ja täällä pyörivät P. D. Jamesin Syystanssiaiset. Rakastuin kirjaan päätä pahkaa. Olin toki juuri nähnyt minisarjan “Lost in Austen,” joka oli eräänlainen toisinto Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjasta. Henkilöt olivat tuoreina mielessäni ja tiesin, kuka on ken ja miksi. Murha ja sen seuraukset kiinnostivat ja onnittelin itseäni siitäkin, että olin kärryillä syyllisestä. (Tällä kertaa en ollut pettynyt siihen, että arvasin murhaajan henkilöllisyyden oikein. Joskus olen!) Kirja ei toki ole puoliksikaan niin kiinnostava, ellei lukija tunne Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin juonta ja henkilöitä. Meille muille tämä on mainio lisätarina! Koska kirja on kuvitteellista jatkoa Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanille, esittelen Lempeä-tilkkupussukkani. Romaanissahan esiintyy niin lempeä kuin lempeyttäkin, ylpeyksien ja muiden lisäksi. Vinkki: No tietysti se, minkä tuossa kirjoituksessani esittelen: sinun roskasi voi olla toisen aarre. Ellet tarvitse jotain tilkkujutt

Tunnelmasta toiseen – tänään ollaan John Cleesen omaelämäkerran Piti sanomani… parissa. Vaikka et olisi Monty Python -sarjan ylin ystävä, Cleesen tarinoita on hauska lukea. En ole kovin innokas elämäkertojen lukija, mutta tähän tarttumista en totisesti katunut. Cleese kertoi mielenkiintoisen elämäntarinansa sekä informatiivisesti että viihdyttävästi. Koska kirja osoittautui niin erinomaiseksi, se oli kuin lottovoitto – tai jackpot, kuten angloamerikkalaiset tapaavat sanoa. Muistutan siis mieleenne Jackpot-tilkkupeittoni vuodelta 2015. Vinkki. Minulle oli uusi ja ihmeellinen ajatus tehdä pahvimalli, jonka avulla asetin kangaspyörylän aina oikeaan kohtaan tilkkua – en keskelle. Itse en olisi keksinyt sitä. Yleensähän tilkkuilija etsii keskikohdan kummastakin kappaleesta ja kohdistaa ne. Pahvimallia voisi käyttää kohdistamisen apuna muulloinkin. Kannattaa muistaa! Havainnollistavat kuvat löytyvät ”uusi projekti alkakoon” -blogikirjoituksestani vuodelta 2015. Toinen vinkki. Kangaspy

Tänään tuon esille R.D. Wingfieldin suomennoksetta jääneen kirjan A Killing Frost. Ihmettelen, miksi olen lukenut vain kaksi Frost-kirjaa?! Tiedän pitäneeni niistä kummastakin.  A Killing Frost -kirjan sankari on ruhjuinen, huonotapainen poliisi, joka on silti terävä-älyinen ja joka ratkaisee rikokset näppärästi.  Kirjassa kerrottiin useammasta rikoksesta! Yleensä kirjoissa on yksi mysteeri, jonka ratkomiseen menee iät ja ajat, mutta tässä kirjassa oli monta mysteeriä. Samalla rahalla! Komisario Kuuran nimestä tulee tietenkin mieleen Kuurankukka-tilkkupeittoni.   Ompelin Kuurankukan ostokaavan ohjeella. Käytin sekä etu- että taustapuoleen aikamoisen määrän joulukankaita. Voisi luulla, että ne hupenivat vähiin, mutta ehei! Joulukankaita riittää aina vain! Vinkki: Tilkkutyön yleisvaikutelma voi olla kaksivärinen, vaikka mukana olisi muitakin värejä. Toinen vinkki: Vaikka ompelisit työhösi valkoisen tai mustan/tumman taustan, kankaiden ei välttämättä tarvitse olla samoja kautta koko

Oi, yhteen luukkuun oli aivan pakko nostaa Robert B. Parkerin Spenser-kirja, ja valitsin ”The Judas Goat” -teoksen, jota ei ole suomennettu. Päähenkilö Spenser toimii Bostonissa yksityisetsivänä. Hän sanailee kirjoissa nokkelasti ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta - vaarallisistakin. Hänen sanailunsa on niin nenäkästä ja osuvaa, että saatan nauraa ääneen. Robert B. Parkerin ja Spenserin ajatteleminen tuo yleensä mieleen myös hetken, jota kadun. Olin käymässä Yhdysvalloissa ja poikkesin isohkoon kirjakauppaan. Heillä oli myynnissä jokin Spenser-kirja kovakantisena, ja siinä oli Parkerin nimikirjoitus! Enkä ostanut kirjaa, sillä ajattelin typerästi vain sen vievän tilaa matkatavaroistani. Mitä väliä sillä olisi ollut?! Tilaisuus ei ole toistunut eikä varmaan ikinä toistukaan. Ette ehkä tunnista kirjailijaa tai Spenser-nimistä päähenkilöä, mutta kenties Kovaa peliä Bostonissa -televisiosarjasta on muistikuva. Teoksistani ei löydy kovaa peliä, mutta Reilua peliä -tilkkupeitto löyty

Tänään luukusta putkahtaa Robert Harrisin romaani nimeltä Enigma. Se kertoo brittien koodinpurkajista, jotka käyttävät Enigma-laitetta toisen maailmansodan aikana. Olen lukenut Enigma-kirjan ainakin neljä kertaa, ja jokainen kerta on ollut antoisa lukukokemus. Pakkohan sille oli antaa viisi tähteä. Muistan, että ensimmäisellä kerralla kirja tuntui upealta. Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa, joten siitä myös oppii asioita. Erittäin hyvin kirjoitettukin se oli. Ja vaikka kaikki oli kuvitelmaa, henkilöt ja tapahtumat tuntuivat todellisilta. Olen uskollisesti lukenut Robert Harrisin muitakin historiallisia romaaneja, mutta mikään ei ole aivan yltänyt tämän tasolle. Ehkä hän on ruvennut olemaan kunnianhimoisempi. Ainakin viimeisimmät kirjat ovat paljon tätä paksumpia ja niitä on siksi aika uuvuttava lukea. Esimerkiksi yksi, paavin valinnasta kertova kirja pitkästytti minua, vaikka periaatteessa tarina oli kutkuttava. Pohdin jo, että täytyisi ehkä lopettaa hänen kirjojensa lukeminen,

Yhdennessätoista luukussa on kuninkaallista tunnelmaa. Walter Tevisin Musta kuningatar ansaitsi myös viiden tähden arvion. Kirjan tarina oli kiinnostava, vaikka olin hiljattain nähnyt suoratoistopalvelusta siihen perustuvan minisarjan. Tarina kulki loistavasti ja kaikki tuntui uskottavalta. Olipa upeaa, miten vangitsevan jännittävältä shakkipelin kuvauksen saa kuulostamaan! Minunkin mielestäni, vaikka en koskaan ole pelannut shakkia enkä ole ollut siitä järin kiinnostunut.  Kirjassa oli mahtavaa myös se, että toisin kuin useissa uudemmissa kirjoissa, suurin osa henkilöhahmoista oli pohjimmiltaan kunnollisia. Heidän vikansa ja vajavuutensa eivät olleet keskiössä, vaan kirjassa hyvä oli pahaa isommassa roolissa.  Tietenkin esittelen Värikuningatar-tilkkupeiton, koska kuningatar ja koska se on yksi lempiteoksistani. Vinkki. Blokkimallin ei tarvitse olla tätä monimutkaisempi, ja silti työ voi olla vallan mainio. Toinen vinkki. Tilkkupeiton reunakantin kiinnittäminen. Kirjoitin pari

Hyvää joulukuun kahdeksatta! Tämänkertainen kirja sopii talviseen kuukauteen nimeltään mainiosti. Nostan esiin Lisa Seen kirjan Lumikukka ja salainen viuhka. Sain kirjan lahjaksi parhaalta ystävältäni Janellilta ja lukukokemus yllätti. Aloittaessani en odottanut tarinalta mitään erityistä, mutta se veikin minut mukanaan! Oli kuin kaikki hahmot olisivat olleet todellisia. Upea kirja!  Lumikukka-nimistä tilkkutyötä en ole keksinyt tehdä, mutta etsimättä tulee mieleen toinen, kukka-aiheinen työni: Kangasvuokko-tilkkupeitto. Ompelin sen vuonna 2020 ostettuani tarkoitukseen suunnitellun erikoisviivaimen. Tilkkupinnasta tuli kiva, mutta paloja leikatessa syntyi jonkun verran tosi paljon haaskua, eikä osaa leikatuista paloista edes käytetty kukkiin. Ompelin hukkapaloista sitten reunukset työlleni.  Vinkki: Tiesitkö, että kaarevat palat voi ommella toisiinsa ilman, että käyttää yhtään nuppineulaa? Katso video, joka todistaa väitteen.  Katso tästä She Can Quilt -blogin video-ohje. Video kes

Joulukalenterin kakkosluukusta löytyy haurasta tavaraa – lasia ja kangasta. Ensiksi tähän Donna Leonin Haurasta lasia -kirjaan. Arvostelin sen seuraavasti:  Tässä rikostarkastaja Brunetti-kirjassa tapahtui paljon. Epäilyksiä, sosiaalista kanssakäymistä, Questuran sisäisiä juonitteluja, murha, … ja tarinan loppuratkaisu oli vähemmän turhauttava kuin joissain muissa Donna Leonin dekkareissa. Erinomaista suomennosta oli ilo lukea!  Lisää tietoa Haurasta lasia -kirjasta löydät esimerkiksi Kirjasammon sivustolta.   Aiheeseen liittyvää vinkkiä miettiessäni aloitin lasimaalauksista, mutta pysähdyin sitten sanaan hauras. Olen nimittäin käyttänyt parissakin tilkkutyössäni liian hauraita kankaita.  Jouduin korjaamaan esimerkiksi Siskon tilkkupeiton ”Ruoho on vihreämpää”. Olin käyttänyt siinä jotain harvaan kudottua kangasta ja toista, joka oli valmiiksi kulunutta. Repaleille rikkoutunut tilkkupeitto oli surullinen näky! Vertaahan vain tähän kuvaan, missä se on vasta valmistunut: ”Ajatus kar

Ta-daa! Ensimmäinen luukku avautui! Luukusta putkahtaa esiin ensimmäinen upea kirja - aloitan räväkästi supernaisen eli Modesty Blaisen avulla. Englanninkielinen The Xanadu Talisman sai minulta viisi tähteä ja melko lyhyen arvion: Eskapismia kutkuttavimmillaan. Modesty Blaisen ja Willie Garvinin taitavia pelastautumisia tilanteesta kuin tilanteesta on superhauska seurata! Mahtavaa, ettei kuvitteellinen tarina yritä olla mitään muuta kuin kuvitelmaa! Modesty Blaise -kirjasarjan kaikki teokset eivät ole suomalaisten kustantajien mielestä tainneet vaikuttaa riittävän vetäviltä: esimerkiksi huippupisteet minulta saanutta The Xanadu Talisman -kirjaa ei ole suomennettu. Useita sentään on: vaikkapa sarjan aloittanut "Modesty Blaise - pistävä perhonen" tai "Modesty Blaise ja kadonnut rakastaja". Vinkki: Tietenkin annan kirjan nimeen liittyväksi vinkiksi oman Talisman-tilkkupeittoni, josta olen myös kehittänyt kaupallisen ohjeen kaavoineen. Voit käydä hankkimassa sen itsel