Tilkunviilaaja

Ainakin osa mökkiloman aikana askartelemistani kuusikulmioista pääsi hyötykäyttöön, sillä ompelin vaaleammista riveistä koristeen pussukkaan, jolle annoin nimen Kolibri. Kolibri-pussukan koko määräytyi kuusikulmiorivin leveyden perusteella. Minulla oli sattumalta juuri sopivan levyinen sisustuskangaspala, johon applikoin yhden riveistä. Toisen palan leikkasin sitten tuon palan mittojen mukaiseksi. Nimi sen sijaan määräytyi pussukan toisella puolella olevien lintukuvioiden innoittamana. Kankaan kuviossa ei tietenkään ole kolibria, vaan otin taiteellisia vapauksia. Kiinnitin kuusikulmiorivit siis ensin pienin käsinompelupistoin pelkkään kankaaseen. Halusin taustalle ehdottomasti pellavan väriä, mutta en tietenkään löytänyt sopivaa yksiväristä kangasta. Siksi pellavaosuuksissa näkyy kuvioita. Tikkasin kankaan kuusikulmioiden reunojen suuntaisin viivoin. Varastosta löytyi suunnilleen sopivan värinen vetoketjukin, ja pääsin vaihteeksi käyttämään lyhyempää ketjua. Kolibri-pussukka on

Neliöistä koottuja tilkkupeittoja pidetään yksinkertaisina tai peräti yksinkertaisimpina malleina. Olen eri mieltä, kuten kerroin kirjoituksessani ”millainen on paras tilkkutyömalli aloittelijalle”. Varsinkin jos neliöt ovat pieniä ja niistä kokoaa 4 x 4 -kokoisia blokkeja ja haluaa tummempien ja vaaleampien neliöiden vuorottelevan. Ja jos vielä blokit ovat sen verran pieniä, että niitä joutuu yhdistämään lukemattomia, jotta syntyy peittokokoinen tilkkupinta. Jotenkin näin: Olen pystynyt pitämään tilkkupinnan vuorottelevana, mikä on melkoinen saavutus. Ehdin mielessäni jo onnitellakin itseäni, kunnes katsoin yhtä lähikuvaa tarkemmin. Voi ei! Yksi blokki oli väärin päin! En ihmettele, että olin mennyt halpaan, sillä toinen ”tumma” nurkkapala oli lähes yhtä vaalea kuin blokin muut vaaleat neliöt. Lisäksi oikealla olevan blokin nurkkapala oli hämmentävän vähän vaalea, vaikka sen olisi pitänyt olla. Huojuvia vaaleuseroja syntyy, kun tekee pienen blokin kerrallaan. Sitä ei edes kannata vä

Sain vuoden 2015 viimeisinä päivinä valmiiksi yhden onnistuneimmista tilkkupeitoistani. Se sai nimekseen Jackpot, osaksi sen takia, että se tuntui lähes päävoitolta. Projektissa oli vaikeinta löytää riittävän yksiväriset ja sopivan musta-harmaa-vaaleat kankaat ympyröiden taustoiksi! Onneksi olin jo oppinut ostamaan neutraaleja kankaita varastoon, joten minun ei tarvinnut lähteä kaupoille, kun inspiraatio iski. Olipa hauska etsiä pyörylöihin sopivia kankaita! Kävin läpi mittavat jäännöspalani ja leikkasin ympyröitä kaikista kivoista tilkuista, jotka olivat sopivan kokoisia. Raaskin leikata myös pitkiä kankaitani! Tein parhaani, etten olisi leikannut kahta ympyrää samasta kankaasta, mutta aivan siihen ei muistini sentään riittänyt. Olen kirjoittanut peiton tekovaiheista kaksi erinomaisen kattavaa blogikirjoitusta, joten en lähde toistelemaan itseäni, vaan annan tässä linkit. Tästä kirjoituksestani voit lukea, miten sommittelin peittoni.   Täällä esittelen valmiiksi ompelemaani pintaa

Pääsin etuajassa joulutunnelmaan väkertämällä kaksi jouluista mukimattoa. Mukimatto eli mug rug on alunen, jolle voi asettaa paitsi kupin, myös vaikkapa keksin tai piparin. Niiden kokoa ei ole standardoitu, ja minun mukimattoni ovat kooltaan 7 1/8” x 5 1/4” Minä ja kuusi muuta tilkkutyöharrastajaa saimme kangaspalan uudesta, laadukkaisiin tilkku- ja kirjontakankaisiin sekä lankoihin ja käsityövälineisiin erikoistuneesta kaupasta, Sentti & Tuumasta. Tehtävänämme oli ommella kankaasta jouluinen mukimatto.  Mietin, miten teokseni koristelisin, ja päädyin tekemään muutaman joulukankaisen kuusikulmion, kolme kumpaankin mattoon. Ompelin ne ensin piilopistoin kiinni kankaaseen, jolloin sain ne asettumaan juuri oikeisiin kohtiin. Sitten surautin suorat ompeleet kuusikulmion muotojen mukaan. Ensimmäiseksi valmistui Joulukiireet-mukimatto:   Kirjavat kuusikulmiot eivät kunnolla erotu tähtikuvioiselta pohjakankaalta, ja korostin kirjavuutta myös reunakanttauksella. Siksi matto näyttää kiirei

Ompelupisteen järjestettyäni katsoin tilkkutyöbingolappua etsiäkseni sieltä seuraavaa rastitettavaa. Sinapinkeltainen ei huvittanut, joten päätin etsiä Make Modern -lehdestä jonkin toteutettavan tilkkutyöprojektin. Lehdestä numero 25 löytyi Hide and Seek -tilkkupeiton kuva ja ohje. En kyllä halunnut tehdä aivan samanlaista kuin malli on, mutta ajattelin palata Economy-blokin pariin. Tein vastaavia paloja vuonna 2017 ja ompelin niistä Pöydät täyteen -tilkkupeiton. Lehden mallissa tehdään ensin yksi Economy Block ja täydennetään sitä vielä toisellakin kierroksella. Keskineliö on 2,5 tuuman neliö ja ensimmäinen kierros on aina yksivärinen. Minulla oli varastossa tummanpuhuvaa harmaata, jota kokeilin käyttää. Kuvaa ottaessa mietin vielä, minkä ihmeen kokoisiksi joutuisin palani tasoittamaan! Tuumamitoista ei tahtonut löytyä tasalukua! Onneksi palat olivat niin pieniä, että senttimittainen neliöviivaimeni riitti. Sieltä löytyi järjellisesti käytettävä mitta 8,5 cm. Koebloki

”Ohhoh! Ohhoh, täällä näyttää siltä kuin jotain olisi organisoitu,” oli Miehen TUOMIO hänen tarkastellessaan ompelupöytääni tänään. Oletteko samaa mieltä? Minimalistisemmallakin järjestelyllä ehkä voisi ommella, mutta pidän tärkeänä esimerkiksi sitä, että neulatyynyjä on lähistöllä ainakin kuusi ja neulakirja sen lisäksi. Ompelukoneen neulojen nyt täytyy tietenkin olla käden ulottuvilla. Ompelu- ja tikkauslankojakaan ei kannata säilyttää muualla. En totisesti pysty karsimaan tuosta enää mitään! Järjestelyurakan sivuvaikutuksiin kuului se, että siksakkasin kaikki uusimmat kangasostokseni ja siirsin ne odottamaan esipesua. Lisäksi päätin viimeistellä kaksi Espoon tilkkupäivillä 2011 aloittamaani kukkatyötä. Nämä putkahtivat esiin ompelupöydän röykkiöistä: Applikoitu ruusukuvio on melkein valmis. Minun on vain poistettava applikaatioiden sisällä olevat paperikaavat ja ommeltava kukan keskelle muutama solmupisto. Olin jättänyt työn kesken, koska solmupisto ei ollut onnistunut

Viime vuoden kesähuvilalomallani tein English Paper Piecing –tekniikalla monenmoista – esimerkiksi määrättömän määrän heksagoneja (tai kuusikulmioita). Kotiuduttuani päätin käyttää osan niistä tyynynpäälliseen tai vastaavaan, ja päätin myös, että käyttäisin niitä jännittävällä tavalla eli kiinnitettyinä kankaaseen vähän irti toisistaan. Heksagonien sommitteleminen tasaisin välimatkoin ja irti toisistaan oli yllättävän vaikeaa. Minulla ei tietenkään ollut erikoisvälineitä – siis liimaa – joten ähräsin nuppineulojen kanssa pitkät tovit. Sommitelmastani ei tullutkaan täydellinen, ja siksi päätin kuitenkin kannustavuuden nimissä antaa valmiille työlleni nimen Huippu. Tässä siis Huippu-tyynynpäällinen, jonka pintaan olen applikoinut heksagoneja. Tyynynpäällisen sisälle mahtuu 50 cm x 50 cm sisätyyny. Koska heksagonien asettelu ei onnistunut täydellisesti, myös tikkausten tekeminen tasaisiksi oli mahdotonta, kuten kuvailen tässä blogikirjoituksessani marraskuulta 2017. Totea

Marraskuun kirjoitukset jäivät harmillisen vähäisiksi, sillä en ehtinyt ommella kuukauden aikana juuri mitään. Ei siis ollut, mistä kirjoittaa! Nyt kokeilen, kuinka monena joulukuun päivänä pystyn kirjoittamaan edes jotain. Tarjoan teille, hyvät lukijat, jonkunlaisen joulukalenterin. Jaan uusia ja myös aiempia tekemisiäni (aiempiakin, koska uusissa ei kenties riitä kirjoittamista) ja kirjainteemalla. Olen jo kertaalleen kirjoittanut tilkkuilijan aakkosista, mutta kertaus ei ole pahasta. Plagioin armotta itseäni ja aloitan kalenterin a-kirjaimesta, aa niin kuin applikointi. Applikoimisesta tulee heti mieleen Helsingin tilkkukilta Syyringin suursaavutus – ompelimme yhdessä Salainen puutarha -tilkkutyön Kim McLeanin ”Stars and Sprigs” -mallin mukaan. Tilkkupeitosta tuli kooltaan 254 cm x 254 cm ja siinä oli 41 tähtiblokkia, 40 applikoitua kukkablokkia sekä 4 valtavaa applikoitua reunuspalaa. Salaisen puutarhan valmistamiseen kului kiltalaisilta yhteensä 398 työtuntia. Valmiin p

Kehitin muita ompelujuttuja huvituksekseni ollessani poissa ompelukoneen luota. Rupesin esimerkiksi tekemään kuusikulmioita eli heksagoneja englantilaisesti paperipalastellen. Tuo ei ole ollut minun juttuni, mutta tekeminen osoittautui käytännössä melkein meditatiiviseksi. Ennen kuin kunnolla huomasinkaan, palasia oli yli neljäkymmentä ja ne näyttivät seppeleen muodossa tosi kivoilta! Haastoin itseni tekemään yhden kuusikulmion jokaisesta mukaan ottamastani kankaasta, joka siihen riittäisi. Minulla oli pieni paperikassillinen jäännöspaloja ja niistä syntyi yllättävän monta erilaista kuusikulmiota. En paljasta lukumäärää vielä, sillä harkitsen vielä järjestäväni giveaway-arvauksen aiheesta. No, suunnittelin ompelevani kuusikulmiot kankaalle niin, että niiden väliin jää tyhjää tilaa. Sommittelin eilen sini-, vihreä- ja violettisävyisiä kuusikulmioita kokonaisuudeksi, näin: Huomasin miltei heti, että niiden pystysuuntainen väli on liian leveä ja korjailin sijoittelua illan jo

Onko kuvan keltainen muoto auringonkukka? Huokaus! Esittävän tilkkukuvan tekeminen ei minulta suju. Mies arveli ensiksi tätä auringoksi, sitten auringonkukaksi. Päivänkakkara taisi olla seuraava suusta päässyt arvaus, kunnes hän sentään vastasi oikeinkin. Tämä on aivan ilmiselvä (??!!) voikukka. Applikoin voikukan crazy-tekniikalla kokoamani vihreän tilkkupinnan päälle. Olisin ommellut kukan kultaisen leikkauksen kohdalle, mutta siinä tausta näytti liian sekavalta. Tuossakin se on ihan ok. Nyt pitäisi tikata tilkkupinta viehkeästi / kiinnostavasti / taitavasti / jotenkin, sillä tämän täytyy valmistua ennen Syyrinki-killan Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyä, joka avautuu yleisölle Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.9.2016. Tuleekohan minulle taas kiire? Esittelin kesän alkupuolella sinistä tilkkupintaa ja nyt se on tikattu. (Enää nimilappu ja työn tasoitus sekä kanttaus puuttuvat, niin se on valmis.) Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta o