Sasassaleen valtias.

Sasassaleen valtias oli yksi lempikirjoistani pienenä. Sain sen veljeltä joululahjaksi, ja muistan vieläkin maagisen tunnelman, johon kirja minut johdatti. Tarinassa pieni tyttö löysi itsensä sattumalta Sasassaleen valtiaan talolta, jossa oli värikkäät lasimaalausikkunat. Värillinen lasi ja värilliset valot ovat aina viehättäneet minua, joten kirja kiinnosti jo ennen kuin olin lukenut siitä riviäkään.

Kirja liittyy tietenkin uusimpaan tilkkupeittooni, jolle en ollut keksiä sopivaa nimeä lainkaan. Mieleen ei tullut muuta kuin ilotulituksia ja väri-ilotteluja, joita olen käyttänyt pussukoissani. Peiton piti saada omanlaisensa nimi! Lopulta päädyin Liisaan Ihmemaassa, mistä ajatus kääntyi muihin lastenkirjoihin. Koska minulla oli juuri kesken 1920-luvun Intiaan sijoittuva kirja, muistin Sasassaleen valtiaan.

Uusin, Lee A. Heinrichin Supernova-blokkeihin perustuva tilkkupeitto sai siis nimeksi Sasassalee.
On sopivaa, että blokin suunnittelijan nimi esiintyy peiton nimessä! Onnittelin itseäni, kun lopulta keksin peitolle näin sopivan nimen.

Toisinaan minun on ollut vaikea valita tilkkutöilleni reunakantin väri, mutta nyt ei ollut. Silmäilin tilkkupintaa ja päätin, että kokoaisin kantin oransseista ja vihreistä kaitaleista.
Kouluikäisenä en tiennyt järkyttävämpää ja kamalampaa väriyhdistelmää kuin oranssi ja vihreä. Inhosin sitä! Silloiset värisävyt olivat toki toisenlaisia kuin peitolla esiintyvät hehkeät.

Olipa kiva päästä kuvaamaan Sasassalee-peitto auringonpaisteeseen. Vielä edellisenä päivänä oli pilvistä ja peiton väritys näytti kuvissa lattealta. Nyt sain mukaan sopivasti sävyjä.

Värejä säätämällä sain seuraavan, pilvisellä säällä kuvaamani otoksen näyttämään jotensakin aidolta, tai sinne päin. Satoi lunta – lumihiutaleet näkyvät ehkä taustakappaleen väriä vasten. Halusin näyttää myös peiton taustapuolta tämän verran.
Seuraavana päivänä Sasassalee-peitto näytti paljon houkuttelevammalta kimaltavalla hangella:
Sasassalee-tilkkupeitto on kooltaan noin 175 cm x 212 cm.
Sommittelin, leikkasin ja ompelin yhden blokin kerrallaan. Kun blokkeja oli riittävä määrä, ladoin ne sommittelulattialle ja järjestelin, kunnes kokonaisuus tuntui sopivalta. En suunnitellut työhön väritystä etukäteen, vaan yhdistelin kuoseja ja värejä miten milloinkin. 

Luotan aina siihen, että blokit voi asetella sopivaan järjestykseen, ja toistaiseksi olen onnistunutkin. Minulla ei ole sommitteluseinää, missä voisin usean päivän ajan tutkailla, mikä blokki kuuluu mihinkin, vaan joudun päättämään järjestyksestä nopeasti. Onneksi en ole sommitelmissani turhantarkka.
Ensimmäinen blokki valmistui elokuun alussa 2020. Noudin tikatun tilkkupinnan kotiin syyskuun puolivälissä 2020 ja jätin työn tasoittamatta pitkäksi aikaa. Jotenkin en halunnut, että työ valmistuisi ennen kuin tietäisin saavani seuraavankin tikattua viiveittä.
Tilkkuyhdistyksen käynnistämä "Keskeneräiset valmiiksi" -haaste potkaisi minut liikkeelle ja päätin vihdoinkin valmistaa työn. Julistin päätökseni julkisesti: otin kuvia tikatusta, mutta tasoittamattomasta peitosta ja jaoin yhden yksityiskohtakuvan sosiaalisessa mediassa haasteen aihetunnisteella.

Nyt on mukava viimein kirjoittaa piste Sasassalee-tilkkupeiton valmistumistarinaan. Pitkähköksi ajaksi kesken jäänyt peitto on valmis!

Kommentit

Nimetön sanoi…
Värisi,mallisi ja suunnittelu ihastuttaa. Monimutkainen blokki. Mikähän oli sen koko. Onnittelut hienolle työll. ❤️❤️ Aune
Tiinatei sanoi…
Tämä on hieno! Tuo malli houkuttelee, kun vain saisi jonossa olevia töitä vähemmäksi. MInäkin olen lukenut tuon kirjan joskus kauan sitten. Taisin saada sen kummitädiltäni joululahjaksi, sen nykyisestä sijoituspaikasta ei ole kyllä käsitystä.
Marle sanoi…
Tämä on upea! Minulle tuo kirja on ihan vieras, mutta jos se on aikaansaanut sinussa inspiraation tehdä näin upean työn, on se varmasti maininnan ja nimensä peitolle ansainnut.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

seitsemän tilkkuilijatyyppiä – tunnistatko näistä itsesi?