metsän eläimiä.

Valmistettuani erittäin työlään pöllöblokin ajattelin olevani valmis tarttumaan siilin vaativiin piikkeihin, ja niin olinkin! Olin nähnyt tilkkuystäväni Annelin mini-Fancy-Forest-tilkkupeitossa siilin, jolla oli upeat piikit. Otin siitä mallia ja etsin esiin tiikeriraidallisen kankaani.

Onko tämä leijona, tiikeri vai siili?

Vastaus: tämä on hurja villisiili. Sen naama on valitettavan ryppyinen. Löysin joltain saamaani/ostamaani itse värjättyä kangasta, ja kangas on ilmeisesti pesussa rypistynyt noin. Mutta eiköhän tilkkupeiton tikkaus sitten viimeistään korjaa hänen ryppyisyytensä.

(Siili saattaa tietysti olla vanhuuttaan ryppyinen.)

Olin toteuttanut kaksi aika vaativaa tilkkublokkia ja halusin hieman huoahtaa. Ohjeista päätellen kettublokki olisi helppo toteutettava. Niin se olikin! Löysin varastoistani juuri ketun värisen tilkunkin!

Olin jälleen valmis hieman vaativampaan tehtävään. Siilin piikit onnistuivat minulta ongelmitta, joten arvelin suoriutuvani ohdakeblokista kunnialla.

Ohdakkeen kukkaosa olikin helppo nakki, mutta ompelin sille lehdet aivan väärin!

Voi ei! Jouduin purkamaan kuusi saumaa, joista kaksi oli tosi pitkää. Voi minua! Olisin selvinnyt viiden sauman purkamisella, mutta tietenkin korjaustoimenpiteetkin epäonnistuivat ja purin yhden sauman, jota ei olisi tarvinnut.

Olin jättänyt tulikärpäsen viimeiseksi. Sen palojen leikkaamisessa kului ikuisuus, ja ompeleminen oli vaativaa. Lopulta blokki oli kuitenkin valmis. 

Tässä kuusi erilaista blokkia yhteiskuvassa:

Huomasin sitten, että ompelemalla vielä yhden ketun minulla olisi puolikas minipeittoa tehtynä. Kettublokki on nopein toteuttaa, joten päätin tekaista vielä sellaisen. Ja tässä siis puolikas minipeittoa:

Eipä ollenkaan hassumpi puolikas! Luulenpa, että ompelen tähän toisenkin puolen, vaikka osassa blokeista menee paljon aikaa, ikä ja terveys. En sentään ole aivan varma vielä, ompelenko isoa peittoa! Se tuntuu liian vaativalta.