toinenkin ihmeellinen tapahtuma.

Joulukuu on yllätysten aikaa. Yllätin itseni jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä, sillä maltoin avata Elizabeth Hartmanin kangasnipun, jonka ostin Töölön Tilkkupajasta vasta muutama viikko sitten.

Avaamiseen oli järkevä perustelu. Vaikka nippu on ihana ihailtava, minua alkoi huolestuttaa, että kankaat jäävät pysyvästi ryppyyn.

Varsinkin päällimmäinen ja alimmainen kangas ovat nippusiteen (haha) syleilyssä kovilla. Tai olivat, mutta eivät ole enää.

Avasin nipun ja ehdin jo siksakata sekä pestä ensimmäiset kuusi palaa. Pesty, tuore kangas on parasta mahdollista silitettävää!

Mitähän yllätyksiä mahdan vielä kokea tässä kuussa? Toivottavasti vaikka arpavoiton. (Se lienee lähes mahdotonta, kun en osta arpoja.) Ilahtuisin myös sellaisesta, että tässä joulunalusviikolla jossain päivässä olisi yhtäkkiä enemmän tunteja.