valmis tilkkupeitto!
Ompelin vihdoin viimeistelevät osuudet Töölön Tilkkupajan jo ajat sitten tikkaamaan tilkkupeittoon, joka sai nyt nimen Mummola.
Pidän peiton väritystä ja sommitelmaakin modernina, en mummolamaisena, mutta jostain syystä tilkkupeiton tikkauskuvio toi yhtäkkiä mieleeni pilvet. Sitten saman tien tuli mieleen vanhan laulun säe ”Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy”. Tilkkupeiton neliökuvio ei tuntunut sopivan nimeen ”Pilvenhattara,” joten nimeksi tuli sitten Mummola.
Osasin kirjoittaa nimen sopivan mummolamaisesti tilkkupeiton nimilapulle.
Nurmikko on nyt niin jäpäkkänä, että Mummola-tilkkupeitto näyttää melkein leijailevan nurmen pinnan yläpuolella.
Jos olisin nähnyt tämän kuvan ennen peiton nimeämistä, olisin ehkä lähtenyt kehittelemään jotain akselilta ”Lentävä matto”!
Reunakanttikankaan valinta on yleensä vaikeaa, mutta tällä kertaa tein päätöksen nopeasti. Halusin, että reuna on keskiosan kanssa samaa sarjaa eli että siinä on useampaa eri kangasta. Sitten vain otin kolme sopivalta vaikuttanutta punaista ja leikkasin niistä.
Valtaosa reunakantista on raitakangasta, jota ostin Helsingin tilkkukilta Syyringin kevätretkellä Karnaluksista. Vinoon leikatussa kaitaleessa raidatkin menevät vinossa ja se näyttää minusta aina hauskalta. Sopii tosi hyvin reunakaitaleeseen!
Tässä Mummola-tilkkupeitto valuu alas ulkoportaitamme. Jouduin laatimaan peittoon taitoksen, että se sopisi portaille hyvin.
Tämä tilkkupeitto on 147 cm x 205 cm kokoinen. Olen ommellut sen jäännöspaloista, paitsi uloimman kierroksen ja keskiosan väliset kaitaleet on leikattu kankaasta, jota jäi jäljelle Massey-Ferguson-tilkkupeitosta.
Pakollinen kuva peiton taustakappaleesta:
Sininen, valkokuvioinen kangas on Tyttären vauvalakanaa. Punainen plussa on harjoittelukappale, jonka toteutin ennen kuin lähdin toden teolla tekemään plus-kuvioisia blokkeja Pelkkää hyvää –tilkkupeittoa varten. Unikkokankaan sain työkaverilta – se oli jäänyt yli hänen jostain ompeluksestaan.
Ajatus tämän peiton tekemiseen lähti Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttelyssä näkemästäni ja tilkkuystäväni Maijan valmistamasta tilkkupeitosta ”Kutulampi”. Hän oli varmaan toteuttanut omat blokkinsa tuumamitoilla, mutta minä käytin senttiviivaintani. Jouduinkin ommellessani sovittelemaan hieman.
Viskasin peiton taiteellisesti myös puutarhapenkille. Taiteellinen vaikutelma jäi vähäiseksi, mutta taustan vihreys kertoo sentään vuodenajasta jotain.
Vielä toinen porraskuva. Mummola-peitto olisi tässä tosi hienona, ellen olisi joutunut tekemään siihen laskosta.
Tämä malli oli hyvä jäännöspalasyöppö. Blokkeihin saa upotettua uskomattoman määrän erilaisia kankaita! Leikkasin palani 5 cm x 9 cm –kokoisiksi, joten sain käytetyksi pienetkin jäännöstilkut. Erityisesti siniset jäännöspalatilkut hupenivat aika olemattomiin blokkiompelurupeamani ansiosta! Violetteja kankaita en taas tahtonut löytää tarpeeksi monta erilaista, ja punaisia jäännöspaloja minulla on niin valtava määrä, ettei muutama blokki tehnyt varantoon suurtakaan lovea.
Voisin hyvin tehdä toisenkin peiton samalla idealla, eri väreissä vain. Tilkkuilon postauksessa on esimerkki tilkkupeitosta, joka on koottu samanlaisista blokeista, mutta se näyttää eri väreineen hyvin erilaiselta.
Pidän peiton väritystä ja sommitelmaakin modernina, en mummolamaisena, mutta jostain syystä tilkkupeiton tikkauskuvio toi yhtäkkiä mieleeni pilvet. Sitten saman tien tuli mieleen vanhan laulun säe ”Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy”. Tilkkupeiton neliökuvio ei tuntunut sopivan nimeen ”Pilvenhattara,” joten nimeksi tuli sitten Mummola.
Osasin kirjoittaa nimen sopivan mummolamaisesti tilkkupeiton nimilapulle.
Nurmikko on nyt niin jäpäkkänä, että Mummola-tilkkupeitto näyttää melkein leijailevan nurmen pinnan yläpuolella.
Jos olisin nähnyt tämän kuvan ennen peiton nimeämistä, olisin ehkä lähtenyt kehittelemään jotain akselilta ”Lentävä matto”!
Reunakanttikankaan valinta on yleensä vaikeaa, mutta tällä kertaa tein päätöksen nopeasti. Halusin, että reuna on keskiosan kanssa samaa sarjaa eli että siinä on useampaa eri kangasta. Sitten vain otin kolme sopivalta vaikuttanutta punaista ja leikkasin niistä.
Valtaosa reunakantista on raitakangasta, jota ostin Helsingin tilkkukilta Syyringin kevätretkellä Karnaluksista. Vinoon leikatussa kaitaleessa raidatkin menevät vinossa ja se näyttää minusta aina hauskalta. Sopii tosi hyvin reunakaitaleeseen!
Tässä Mummola-tilkkupeitto valuu alas ulkoportaitamme. Jouduin laatimaan peittoon taitoksen, että se sopisi portaille hyvin.
Tämä tilkkupeitto on 147 cm x 205 cm kokoinen. Olen ommellut sen jäännöspaloista, paitsi uloimman kierroksen ja keskiosan väliset kaitaleet on leikattu kankaasta, jota jäi jäljelle Massey-Ferguson-tilkkupeitosta.
Pakollinen kuva peiton taustakappaleesta:
Sininen, valkokuvioinen kangas on Tyttären vauvalakanaa. Punainen plussa on harjoittelukappale, jonka toteutin ennen kuin lähdin toden teolla tekemään plus-kuvioisia blokkeja Pelkkää hyvää –tilkkupeittoa varten. Unikkokankaan sain työkaverilta – se oli jäänyt yli hänen jostain ompeluksestaan.
Ajatus tämän peiton tekemiseen lähti Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttelyssä näkemästäni ja tilkkuystäväni Maijan valmistamasta tilkkupeitosta ”Kutulampi”. Hän oli varmaan toteuttanut omat blokkinsa tuumamitoilla, mutta minä käytin senttiviivaintani. Jouduinkin ommellessani sovittelemaan hieman.
Viskasin peiton taiteellisesti myös puutarhapenkille. Taiteellinen vaikutelma jäi vähäiseksi, mutta taustan vihreys kertoo sentään vuodenajasta jotain.
Vielä toinen porraskuva. Mummola-peitto olisi tässä tosi hienona, ellen olisi joutunut tekemään siihen laskosta.
Tämä malli oli hyvä jäännöspalasyöppö. Blokkeihin saa upotettua uskomattoman määrän erilaisia kankaita! Leikkasin palani 5 cm x 9 cm –kokoisiksi, joten sain käytetyksi pienetkin jäännöstilkut. Erityisesti siniset jäännöspalatilkut hupenivat aika olemattomiin blokkiompelurupeamani ansiosta! Violetteja kankaita en taas tahtonut löytää tarpeeksi monta erilaista, ja punaisia jäännöspaloja minulla on niin valtava määrä, ettei muutama blokki tehnyt varantoon suurtakaan lovea.
Voisin hyvin tehdä toisenkin peiton samalla idealla, eri väreissä vain. Tilkkuilon postauksessa on esimerkki tilkkupeitosta, joka on koottu samanlaisista blokeista, mutta se näyttää eri väreineen hyvin erilaiselta.
Kommentit