vähemmän hempeää.
Löysin itseltäni sentään neutraalimman värisiä ja kuvioisia tilkkuja ja kokosin niistä mielestäni myös miehelle sopivan vetoketjullisen nesessäärin. (Pussukka ei ole nyt tähän yhteyteen sopiva sana.) Tämän nesessäärin nimi on Hamina.
Keksin nimen HiVe-menetelmällä eli hihasta vetämällä. Jossain se Hamina-nimi leijaili, kunnes pälkähti päähäni valmista tilkkunesessääriä katsoessani.
Hamina-nesessääri on riittävän kokoinen, jotta tänne mahtuu muhkeampikin parranajovälineistö sampoopullon ja mittavan deostickin lisäksi.
Hamina-nesessääri on siis Street-mallistoa sekin.
Nesessäärin vuori on melkein yksivärinen ja kokonaan samaa kangasta! (Aivan outo tilanne minulle.) Sisätaskukin on sitä samaa kangasta, kuten valmistumisvaiheen kuvasta näkyy:
Hamina-niminen vetoketjullinen tilkkunesessääri avautuu juuri sopivan verran: tällä kertaa osasin ommella ja sovitella vetoketjun päissä olevat lipareet juuri niin kuin aina pitäisi.
Pohjassa on tummempaa kangasta. Jos nesessäärin laskee vaikka ei-niin-puhtaille pinnoille, se ei heti näytä likaantuneelta pohjastaan. Paitsi jos ei-niin-puhtaus onkin vaaleaa pölyä.
Tikkaukset eivät ole kaikki samalla etäisyydellä toisistaan, mutta se ei haittaa lainkaan! On paljon parempi tikata pystysaumojen läheltä ja eri puolelta kuin saumanvara – silloinkin kun sauma ei ehkä ole aivan kohtisuoraan pystyssä. Lopputulos on silti rauhallinen eikä näytä vinoutuneelta.
Kuvastakin varmaan näkee, että Hamina-nesessääri on topakka. (Ja täytyyhän sen ollakin, jos se täytetään painavilla nesessääritavaroilla.) Tikkasin tilkkupinnan kiinni collegejerseypalaan ja tikkausvanuun. Collegejersey taisi tässäkin olla edesmenneistä olohousuistani leikattua.
Tilkkunesessääri ei ollut kuvaushetkellä tyhjä, jotta se näyttäisi pulleammalta. Asettelin pohjalle parin (huom puhtaita) froteesukkia. Oli vähän tuulista ja lisäpaino oli vain hyödyksi kuvaustilanteessa.
Kas tässä vielä yksi kuva Hamina-nesessääristä, jonka mielestäni voi ottaa käyttöön kuka vain – myös sellainen mies, joka vierastaisi kukkakuvioita tai söpöjä kuoseja.
En silti pystynyt pitäytymään aivan ilman kukkia, vaan kuvaan tuli yksi mukaan.
Esimakua tulevasta:
Harvinaislaatuisesti sain samana päivänä valmiiksi kaksi tilkkupussukkaa (tai siis nesessäärin ja pussukan). Tässä heistä yhteiskuva, mutta en paljasta tummemmasta pussukasta vielä yksityiskohtia. Ne näette seuraavasta postauksestani parin päivän kuluttua!
Keksin nimen HiVe-menetelmällä eli hihasta vetämällä. Jossain se Hamina-nimi leijaili, kunnes pälkähti päähäni valmista tilkkunesessääriä katsoessani.
Hamina-nesessääri on riittävän kokoinen, jotta tänne mahtuu muhkeampikin parranajovälineistö sampoopullon ja mittavan deostickin lisäksi.
- Leveys noin 27 cm
- Korkeus noin 17 cm
- Pohjan leveys noin 6 cm
- Kantohihnan ompelin 6 cm x 43 cm kaitaleesta ja vetoketju oli ennen lipareiden lisäämistä luokiteltu 25-senttiseksi.
Hamina-nesessääri on siis Street-mallistoa sekin.
Nesessäärin vuori on melkein yksivärinen ja kokonaan samaa kangasta! (Aivan outo tilanne minulle.) Sisätaskukin on sitä samaa kangasta, kuten valmistumisvaiheen kuvasta näkyy:
Hamina-niminen vetoketjullinen tilkkunesessääri avautuu juuri sopivan verran: tällä kertaa osasin ommella ja sovitella vetoketjun päissä olevat lipareet juuri niin kuin aina pitäisi.
Pohjassa on tummempaa kangasta. Jos nesessäärin laskee vaikka ei-niin-puhtaille pinnoille, se ei heti näytä likaantuneelta pohjastaan. Paitsi jos ei-niin-puhtaus onkin vaaleaa pölyä.
Tikkaukset eivät ole kaikki samalla etäisyydellä toisistaan, mutta se ei haittaa lainkaan! On paljon parempi tikata pystysaumojen läheltä ja eri puolelta kuin saumanvara – silloinkin kun sauma ei ehkä ole aivan kohtisuoraan pystyssä. Lopputulos on silti rauhallinen eikä näytä vinoutuneelta.
Kuvastakin varmaan näkee, että Hamina-nesessääri on topakka. (Ja täytyyhän sen ollakin, jos se täytetään painavilla nesessääritavaroilla.) Tikkasin tilkkupinnan kiinni collegejerseypalaan ja tikkausvanuun. Collegejersey taisi tässäkin olla edesmenneistä olohousuistani leikattua.
Tilkkunesessääri ei ollut kuvaushetkellä tyhjä, jotta se näyttäisi pulleammalta. Asettelin pohjalle parin (huom puhtaita) froteesukkia. Oli vähän tuulista ja lisäpaino oli vain hyödyksi kuvaustilanteessa.
Kas tässä vielä yksi kuva Hamina-nesessääristä, jonka mielestäni voi ottaa käyttöön kuka vain – myös sellainen mies, joka vierastaisi kukkakuvioita tai söpöjä kuoseja.
En silti pystynyt pitäytymään aivan ilman kukkia, vaan kuvaan tuli yksi mukaan.
Esimakua tulevasta:
Harvinaislaatuisesti sain samana päivänä valmiiksi kaksi tilkkupussukkaa (tai siis nesessäärin ja pussukan). Tässä heistä yhteiskuva, mutta en paljasta tummemmasta pussukasta vielä yksityiskohtia. Ne näette seuraavasta postauksestani parin päivän kuluttua!
Kommentit