tilkkupinta kasvaa. kanttausvinkki.
Joskus sitä oppii virheistään, ainakin joksikin aikaa. Olen osannut nyt pitää varani ja asemoida sakaratilkut suorakaiteen muotoisiin tilkkublokkeihin oikein päin (en siis väärin päin kuten kuvaan tässä blogikirjoituksessani), ja minulla onkin jo kuusi yhdistelmäblokkia valmiina:
Ne sopivat toistensa viereen eli joka nurkkaan muodostuu tähtihyrrämäinen kuvio. Hyvä, minä!
Tilkkublokkien ohje löytyy Capitola Quilterin Tassels-tutoriaalista.
Taaperon tilkkupeittokin on saanut nimen ja nimilapun ja olen hyvässä vauhdissa peiton kanttaamisessa. En saanut sitä aivan valmiiksi asti eilen, vaikka kovasti pinnistelin.
Kanttinauha on kiinni peitossa ja olen aloittanut kantin kääntämisen. Ensimmäinen nurkka on valmis, mutta kolme nurkkaa puuttuu vielä.
Löysin mieleisen kanttauskankaan päällimmäisistä kasoista. Ilahduttavaa, ettei etsimiseen ja valitsemiseen mennyt kauan!
Kehuskelen vielä nappiin mennyttä summittaisarviotani. Leikkasin kanttauskankaasta kaitaleita ja arvioin silmällä, siis en mittaamalla tai edes peiton reunoihin mallaamalla, montako kaitaletta tarvitsen. Valmistin reunakantin ja rupesin kiinnittämään sitä tikattuun tilkkupintaan. Mielessä kyllä kävi, pitäisikö viimeistään siinä vaiheessa varmistaa kantin riittävyys, mutta päätin sitten ommella niin pitkälle kuin pystyn ja jatkaa kanttia, jos on tarpeen. Ei tarvinnut! Kantti oli sattumoisin juuri sopivan mittainen niin, ettei tarvinnut pihistellen yhdistää kantin päitä.
Niin, ja kokeilin YouTube-videolta löytämääni tapaa yhdistää reunakantin päät toisiinsa. Ehkä tekin haluatte kokeilla?! Cassandra Plott näyttää, miten se käy helposti kuin heinänteko. Tämä on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras tapa.
Ne sopivat toistensa viereen eli joka nurkkaan muodostuu tähtihyrrämäinen kuvio. Hyvä, minä!
Tilkkublokkien ohje löytyy Capitola Quilterin Tassels-tutoriaalista.
Taaperon tilkkupeittokin on saanut nimen ja nimilapun ja olen hyvässä vauhdissa peiton kanttaamisessa. En saanut sitä aivan valmiiksi asti eilen, vaikka kovasti pinnistelin.
Kanttinauha on kiinni peitossa ja olen aloittanut kantin kääntämisen. Ensimmäinen nurkka on valmis, mutta kolme nurkkaa puuttuu vielä.
Löysin mieleisen kanttauskankaan päällimmäisistä kasoista. Ilahduttavaa, ettei etsimiseen ja valitsemiseen mennyt kauan!
Kehuskelen vielä nappiin mennyttä summittaisarviotani. Leikkasin kanttauskankaasta kaitaleita ja arvioin silmällä, siis en mittaamalla tai edes peiton reunoihin mallaamalla, montako kaitaletta tarvitsen. Valmistin reunakantin ja rupesin kiinnittämään sitä tikattuun tilkkupintaan. Mielessä kyllä kävi, pitäisikö viimeistään siinä vaiheessa varmistaa kantin riittävyys, mutta päätin sitten ommella niin pitkälle kuin pystyn ja jatkaa kanttia, jos on tarpeen. Ei tarvinnut! Kantti oli sattumoisin juuri sopivan mittainen niin, ettei tarvinnut pihistellen yhdistää kantin päitä.
Niin, ja kokeilin YouTube-videolta löytämääni tapaa yhdistää reunakantin päät toisiinsa. Ehkä tekin haluatte kokeilla?! Cassandra Plott näyttää, miten se käy helposti kuin heinänteko. Tämä on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras tapa.
Kommentit