Tilkunviilaaja

Terveisiä Yhdysvaltojen itärannikolta! Tein sinne lomamatkan, jolla olivat mukana paitsi Mies ja Tytär, myös kalifornialaispariskunta, jotka olemme tunteneet kauan – tutustuin rouvaan silloin, kun kumpikin olimme junioreita high schoolissa. Bloggerin ajastettu postaus huolehti siitä, että teillä lukijoilla riitti tuoreelta vaikuttavia Tilkunviilaaja-tekstejä myös poissaollessani. Aioin matkalla tutustua paikallisten kangaskauppojen tarjontaan, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Näin Joann’s-nimisen ketjukaupan kerran, mutten onnistunut löytämään sitä uudelleen. Pari kertaa ajoimme tilkkutyöliikkeiden ohi, mutta herrat polkivat päättäväisesti kaasua niillä kohdin. Maisemakuvien sijaan pari kuvaa pussukoistani matkakäytössä. Ensin omat, vintage-kankaiset pussukkani Bed&Breakfast-huoneemme peilipöydällä Bar Harborissa, Mainessa: Ystäväni pussukat, kuva otettu heidän huoneessaan, myös Bar Harborissa: En muistanut ollenkaan, että olen tehnyt hänelle kokonaista kolme v...

Minulta kysyttiin mielipidettä ompelukoneista. Mielipiteeni perustuvat rajoittuneeseen ompelukonemaailmankuvaan - minullahan ei ole hiljattaista kokemusta muista kuin omasta koneestani, joka on Husqvarnan elektroninen malli suunnilleen vuodelta 1995. Ostin noin 10 vuotta sitten koneeseeni vapaata konetikkausta varten käytettävät lisäosat eli tikkauspaininjalan, tikkauskehyksen, yläsyöttäjän ja suuremman ompelutason. Näistä tarpeellisin on tikkauspaininjalka. Jos olisin ostamassa uutta konetta ja jos lisäksi haluaisin käyttää konetta vapaaseen konetikkaukseen, tarkistaisin seuraavat asiat käytännössä: Miten helposti/vaikeasti vaihdan tikkauspaininjalan ja tavallisen ompelupaininjalan välillä.  Eihän tikkauspaininjalan paine vain ole liian kova? Olen kuullut, että joissakin koneissa jalan vieteri vain on liian tiukalla, eikä sellaisella paininjalalla ikinä pysty tekemään kauniisti kaartuvia tikkauksia. Ei, vaikka olisi miten guru konetikkaaja.  Onhan kankaan syöttäjät...

Tätä ei oikeastaan voi väittää kaavaksi, mutta uskoisin Viidakon jalokivi –tilkkulaukun kaltaisen tilkkupinnan syntyvän näillä minimalistisilla ohjeilla: Laukussa on värikkäitä ”jalokivikankaita” ja varsinaista laukkukangasta. Jalokivikankaista leikataan 3,5cm x 3,5 cm neliöitä, samoin laukkukankaasta. Lisäksi leikataan 3,5cm leveää kaitaletta laukkukankaasta. Näistä kootaan yhteensä 35cm pitkä kaitale. Tilkkupinta täydennetään lisäksi 7cm korkealla ja 35cm leveällä sekä noin 16cm korkealla ja 35cm leveällä palalla. Kun kaksi samanlaista tilkkupintaa on valmiina, loput saa tehdyksi tämän tilkkulaukun ompeluohjeen mukaan: Osa 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori Osa 2 - Sangat ja huolittelukaitale Osa 3 - Tilkkulaukun viimeistely Ohjeella tehtyyn laukkuun ei tule vetoketjuliparetta, vaan se suljetaan nappilenkillä ja napilla.

Valmistin Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen hengessä lasinaluset, jotka aloitin viime vuoden puolella aikoen tehdä setin itselleni. Tässä siis Midinetti-lasinaluset:   Kankaan ostin Syyringin kiltaillassa vierailleelta Tilkkutarhan Minnalta. Tein itselleni jo yhden samanlaisen setin, mutta sisareni ostikin ne. En pitänyt näitäkään itse, vaan vein ne tuliaisiksi ulkomaiselle ystävälleni. Kangasta sentään on vielä. Ehkä voin omia seuraavan sarjan.

Olen Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen hengessä työstänyt lisäkappaleita ajat sitten ompelemiini tilkkupaloihin siinä toivossa, että niistä lopulta syntyisi musta-valkoinen tilkkulaukku. Tilkkupalat esiintyvät keskeneräisinä jo tässä kuvassa, blogipostauksessani elokuulta 2011. Lisäpaloja, tilkkuja ja kaitaleita on lisäilty, ja toinen laukkukappale on nyt valmis: Tilkkupinta poseeraa uuden uutukaisen, Fiskarsin valmistaman leikkuualustan päällä. Toivottavasti alusta kestää käyttöä. Toistaiseksi se on palvellut hyvin, ja erityisesti arvostan sen suurempaa kokoa.

Olen tuolloin tällöin ostanut American Patchwork & Quilting –lehden ja edellisestä ostamastani numerosta toteutinkin mallin, eli triojäätelöä muistuttavan tilkkupeitteeni. Nyt ostin elokuun numeron. Suoranaista innostuksen heti herättävää ohjetta siinä ei nyt ollut, mutta tässä mallissa on houkuttelevat värit. Minulle tällaisen tekeminen olisi vaikeaa, koska mallissa on käytetty paljon yksivärisiä kankaita ja hyvin vähän kirjavia. Joutuisin varmaan heti ensimmäiseksi kangaskauppaan (ja sekös olisi kova koettelemus)! Eniten juuri nyt minua kiehtoisi toteuttaa tällaisia blokkeja, jotka sattumalta näin Capitola Quilterin blogissa. Innostuin niin paljon, että laskeskelin jo valmiiksi, minkä levyisistä kaitaleista kokoaisin tämän. Käyttäisin tietysti vaivaa säästäviä ratkaisuja – niitäkin mietin. Kankaiden leikkaamiseen saakka en ole päässyt.

Hain modernin tilkkupinnan eilen Töölön Tilkkupajasta, Soilen tikkauspalvelusta, missä hän oli loihtinut peitteelle joukon vilistäviä gekkoja. Tikkaus oli jälleen ihana (tikkautin siellä aikaisemmin ”triojäätelömäisen" tilkkupinnan ) ja täysin erilainen kuin itse olisin pystynyt tekemään. Opin kaksi asiaa: Takakappaleen poikittaissaumat kannattaakin ommella loivasti mutkitellen, ei viivasuoraan kuten tilkkutöitä tekeville on opetettu. Mutkitteleva sauma näyttää valmiiksi tikatussa peitteessä suoralta, koska kappaleet kiristetään suoriksi, mutta saumassa on hiukan joustoa ja siitä tulee kaikkiaan siistimpi. Vaikka langasta voisi päätellä, että se erottuu kankaasta, näin ei välttämättä ole! Valitsimme huolellisesti alalangan tähän peitteeseen, mutta valmis tikkauskuvio ei käytännössä erotu takakappaleessa lainkaan.  Seuraavaksi pääsen taas etsimään peitteeseen sen värejä ja kuviointia korostavaa reunakaitaletta, ja peitolle täytyy myös keksiä hyvä nimi. Omistaja täll...

Ei sillä, ettei ompeluhuoneen makkarin ikkunoissa olisi tätä ennen ollut verhoja, mutta tunnustan: kiristin aikoinaan niiden poimutusnauhat pysyvästi, joten verhoja ei koskaan voinut vetää ikkunoiden eteen. Yksityisyydestä viis, mutta aurinkoisina aamuina sisään tulvi valoa hieman liikaa. Myönnän! Lopulta Mies oli tulvivaan valoon niin työlääntynyt, että sanoi kyyditsevänsä minut vapaaehtoisesti kangaskauppaan, mikäli ostaisin verhokankaan ja ompelisin ikkunoihin verhot, jotka voi tarvittaessa vetää kiinni. Tilanne oli siis vakava! Ehdin pariin otteeseen tutustua verhokangastarjontaan, mutta vastaan ei tullut sellaisia, jotka olisin kelpuuttanut. Kunnes eilen menin Tyttären kanssa Itäkeskuksen Eurokankaaseen – verhokankaan hankkiminen päätavoitteenamme – ja hän löysi palalaarista sopivan pituisen ja ennen kaikkea juuri sopivan kuvioisen verhokangaspalan. Kuvassa verhon alakäänne, joka odottaa kiinnittämistä. Ompelin sen käsin – silloin päärmeestä tulee siisti ja taipuisa. M...

Tartuin vihdoinkin musta-valkoisiin aikaisemmin tekemiini paloihin ja etsin niille kaveripaloja ja –kaitaleita. Liisa-nimisestä vetoketjulaukusta jäi paloja yli, kun TYPERÄN viivaimen takia leikkasin muutaman väärän kokoisen palan (olin itse aivan syytön). Ompelin niistä isommat kappaleet: Tietenkin toisesta tuli tuollainen vuorovärinen ja toiseen onnistuin ompelemaan palat eri tavalla. Onneksi tästä ei tule tietyn kuvioista laukkua, niin ei tarvinnut purkaa. Pätkin pitkät kaitaleet paloiksi, joista ompelen sopivan pituisia rivejä. Riveillä kehystän nuo tummanpuhuvat isommat kappaleet, näin: Kuvassa siis sovitellut palat, ei mitään lopullista. En ole edes päättänyt, käytänkö aloituspaloja vaaka- vai pystyasennossa. Hiukan on kuumaa, jotta silityslaudan ääressä huvittaisi viettää pitkiä rupeamia, mutta huh, silitin triojäätelöä muistuttavaa tilkkupeitettä varten leikkaamani ja ompelemani 6cm leveän reunakaitaleen kahtia: Tilkkupinta täytyy tasoittaa, ja minun täyty...

Ensin vähän ruusukuviointia eli Tilkunviilaajan heinäkuun kalenterikuva: ”Mä sulle luvannut en ruusutarhaa” –vetoketjupussukka.   Sitten pioneja ja lootuskukka: Kuvassa siis vastikään valmistunut Lootuskukka-pannulappu. Tämä on tarkkaan ottaen siis heinäkuun valmis Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen tiimoilta. (Kesäkuussa ei valmistunut yksikään kauan kesken ollut työ, mutta sain sentään valmiiksi Iik! Hiiriä! –vetoketjupussukan.) Lootuskukka on jo kolmas tähtitaittelutekniikalla valmistamani pannulappu. Tähtitaitteluun on englanninkielinen tutoriaali täällä. Valmistaminen näyttää perin monimutkaiselta, mutta todellisuudessa se on aika yksinkertaista, joskin tarkkana täytyy olla. Etsin huolittelukaitaleeksi sopivaa kangasta pitkään ja lopulta tyydyin leikkaamaan kaitaleet triojäätelön näköisen tilkkupeiton takakappalekankaasta eli entisestä pussilakanasta. Ompelin 3,5-senttisen kaitaleen ensin pannulapun kääntöpuolelle, käänsin reu...