jatkoraidat tilkkupeittoon.
Tänään valmistunut pinkki-ruskehtava tilkkupinta on mielestäni vähän liian lyhyt, joten suunnittelin sen ylä- ja alareunaan jatkoraidat.
Minulla oli käyttämäni kankaat vielä esillä (tietysti! En ole maailman nopein järjestelemään tavaroita takaisin paikoilleen), joten ompelin nelisenttisiä kaitaleitani yhteen neljän ja puolen sentin taustakangaskaitaleisiin. Sitten tasoitin kaitaleparit kymmenen senttiä korkeiksi paloiksi ja näitä ompelin 24kpl vierekkäin. Yläreunaan tuli tällainen raita:
Alareunassa vaaleat värikaitaleet ovat keskellä ja tummempia ja kirkkaampia on reunoilla.
Kaitaleita yhdistellessäni tein tietysti vasta-alkajan virheen (ompelin nurjan puolen oikeaa vasten), mutta EN VIITSINYT enää korjata sitä, vaan annoin olla:
Ja mitä muuta mokasin? No tietysti ompelin toiseen raitapötkylään 4,5-senttisen välikaitaleen, en 6-senttistä niin kuin piti. Otin vain ompelupöydältä ensimmäisen taustakangaskaitaleen, joka sattui käteen. Ompelin tosi siististi koko reunan pituudelta ja sitten vasta huomasin, että niinpä siihen tuli ommeltua liian kapea kaitale. Voi räkä.
Jäämiä
Moni kaitale sattui olemaan 19cm pitkä, joten minulle jäi aika monta yhdeksänsenttistä kaitaleparia jotain muuta työtä varten, plus muita, epämääräisemmän pituisia pareja.
Näistä voisi tehdä jonkinlaista tilkkupintaa vaikka pussukkaan. Tai iPad-koteloa varten!
Lapsettaa-näyttely on purettu
Kävin tänään tilkkuystäväni Sirpan kanssa purkamassa Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttelyn ”Lapsettaa”. Sirpan mies oli vielä apunamme, kyllä on hienoa kun perhe tukee harrastusta ihan konkreettisesti!
Näyttelyn vieraskirjaan oli tullut jokusia merkintöjä, ja ilahduttavaa oli, että lukuisat ihmiset olivat äänestäneet mieluisinta työtään. Äänestyslaatikossa oli 75 äänestyslippua! Tiedän jo, minkä numeroinen työ äänestettiin mieluisimmaksi, mutten ole tulkannut, mikä työ se oli.
Minun työni – Lumen 22 nimeä –nukenpeitto ja Pehmeää ja possunpunaa –tilkkupeitto eivät menestyneet äänestyksessä, mutta saivat sentään äänen tai pari. Taidan tietää, ketkä tutut äänestivät työtäni. Huokaus. Minun teokseni eivät näytä äänestyksissä pärjäävän eivätkä ne voita kilpailuja.
Mutta mitä siitä! Teen niitä ennen kaikkea omaksi ilokseni ja iloani lisää, että saan jakaa niiden kuvia blogissani teidän lukijoiden kanssa!
Itsekeskeinen omien töiden tuijottaminen sikseen, tärkeintähän tietysti oli, että näyttelymme oli kokonaisuudessaan monen mieleinen - ja se oli. Viimeksi tänään kuulin myönteistä palautetta kaikista töistä yhteensä. Eräs Kustaankartanossa oman kertomansa mukaan 12 vuoden ajan syömässä käynyt mies piti Lapsettaa-näyttelyä ehkä hienoimpana, mikä siellä on koskaan ollut. Ohhoh!
Minulla oli käyttämäni kankaat vielä esillä (tietysti! En ole maailman nopein järjestelemään tavaroita takaisin paikoilleen), joten ompelin nelisenttisiä kaitaleitani yhteen neljän ja puolen sentin taustakangaskaitaleisiin. Sitten tasoitin kaitaleparit kymmenen senttiä korkeiksi paloiksi ja näitä ompelin 24kpl vierekkäin. Yläreunaan tuli tällainen raita:
Alareunassa vaaleat värikaitaleet ovat keskellä ja tummempia ja kirkkaampia on reunoilla.
Kaitaleita yhdistellessäni tein tietysti vasta-alkajan virheen (ompelin nurjan puolen oikeaa vasten), mutta EN VIITSINYT enää korjata sitä, vaan annoin olla:
Ja mitä muuta mokasin? No tietysti ompelin toiseen raitapötkylään 4,5-senttisen välikaitaleen, en 6-senttistä niin kuin piti. Otin vain ompelupöydältä ensimmäisen taustakangaskaitaleen, joka sattui käteen. Ompelin tosi siististi koko reunan pituudelta ja sitten vasta huomasin, että niinpä siihen tuli ommeltua liian kapea kaitale. Voi räkä.
Jäämiä
Moni kaitale sattui olemaan 19cm pitkä, joten minulle jäi aika monta yhdeksänsenttistä kaitaleparia jotain muuta työtä varten, plus muita, epämääräisemmän pituisia pareja.
Näistä voisi tehdä jonkinlaista tilkkupintaa vaikka pussukkaan. Tai iPad-koteloa varten!
Lapsettaa-näyttely on purettu
Kävin tänään tilkkuystäväni Sirpan kanssa purkamassa Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttelyn ”Lapsettaa”. Sirpan mies oli vielä apunamme, kyllä on hienoa kun perhe tukee harrastusta ihan konkreettisesti!
Näyttelyn vieraskirjaan oli tullut jokusia merkintöjä, ja ilahduttavaa oli, että lukuisat ihmiset olivat äänestäneet mieluisinta työtään. Äänestyslaatikossa oli 75 äänestyslippua! Tiedän jo, minkä numeroinen työ äänestettiin mieluisimmaksi, mutten ole tulkannut, mikä työ se oli.
Minun työni – Lumen 22 nimeä –nukenpeitto ja Pehmeää ja possunpunaa –tilkkupeitto eivät menestyneet äänestyksessä, mutta saivat sentään äänen tai pari. Taidan tietää, ketkä tutut äänestivät työtäni. Huokaus. Minun teokseni eivät näytä äänestyksissä pärjäävän eivätkä ne voita kilpailuja.
Mutta mitä siitä! Teen niitä ennen kaikkea omaksi ilokseni ja iloani lisää, että saan jakaa niiden kuvia blogissani teidän lukijoiden kanssa!
Itsekeskeinen omien töiden tuijottaminen sikseen, tärkeintähän tietysti oli, että näyttelymme oli kokonaisuudessaan monen mieleinen - ja se oli. Viimeksi tänään kuulin myönteistä palautetta kaikista töistä yhteensä. Eräs Kustaankartanossa oman kertomansa mukaan 12 vuoden ajan syömässä käynyt mies piti Lapsettaa-näyttelyä ehkä hienoimpana, mikä siellä on koskaan ollut. Ohhoh!
Kommentit