vanhoja ja vielä vanhempia käsitöitä.
Kävin Äidin luona toisessa kaupungissa. Hänelläkin on aika monta tekemääni tilkkutyötä (kaikilla läheisilläni on, hah hah).
Omenankukkalaukku oli hänellä kädessä, kun Äiti, Tytär ja minä kävimme syömässä.
Viime vuonna Äiti sai äitienpäivälahjaksi tilkkukukkatyynyn, jolla ei ole luovaa nimeä. Tai sitten sen nimi on Tilkkukukkatyyny äidille. Tyyny sopii hänen sohvalleen muiden hillityn väristen tyynyjen viereen:
Äidillä on toisella sohvalla neljä toisenlaista tyynyä. Kahteen hän on tehnyt päällisen petit-point-tekniikalla, kauan kauan sitten (ehkä 1950-luvulla?).
Kaksi sohvatyynyä on puolestaan minun tekemääni tilkkutyötä harrastukseni alkuajoilta 1990-luvun lopulta tai ehkä 2000-luvun ihan alusta.
Tämä on pahvimallineiden avulla tehdyistä salmiakkiruuduista:
Kiinnitin palat toisiinsa käsin ommellen. (Päällisessä ei ole tikkauksia, joten en voi sanoa, että se olisi käsin ommeltu ja käsin tikattu.)
Toisessa on neljä paper-piecing-tekniikalla toteutettua taloa:
Meillä oli hauska tuokio Äidin luona tutustuessamme hänen vintistään (uudelleen) löytämänsä vaatelaatikon sisältöön. Siellä oli vaatteita 1960-, 1970- ja 1980-luvulta. Osan muistimme selvästi, vaikka vaatteet olivat haipuneet aktiivisesta muististamme. Osa tuntui aivan vierailta!
Kokeilin melkein jokaista vaatetta, joka vaikutti mahtuvan ylleni, eikä juuri mikään niistä pukenut minua yhtään. Huokaus! Olisin ilomielin kokeillut esimerkiksi jotain 1960-lukulaista vaatetta pitokäytössä. Löysin kuitenkin kaksi vintage-mekkoa, joista toinen oli Äidin mielestä kamala mutta sopi minulle ok, ja joista toinen sopi Tyttärelle (joka tuskin sitä kuitenkaan haluaa käyttää).
Lisäksi laatikossa oli ihanasta puna-valkoisesta kankaasta tehty laatikkomainen jakku, minulle juuri ja juuri liian pieni (ja erittäin epäpukeva), ja yli jäänyt kangas:
Siitä oli ilmeisesti aiottu leikata hame:
Kaava oli kankaassa vielä kiinni parilla nuppineulalla. Kuinkahan kauan se lainkaan oli odottanut leikkaamistaan?
Kaupungilla käydessäni shoppasin 17 vetoketjua, kolme palakangasta ja neljä solkea:
Tein viime vuonna Vyötetyn tilkkulaukun, johon sain soljen tilkkuystävältäni Ritvalta. Nyt voisin kokeilla vyötettyä mallia uudestaan, uusin soljin.
Värit ovat hillityt. Nyt jäi mietityttämään, olisiko pitänyt sittenkin tehdä tämäkin laukku täsmälleen samalla idealla kuin Viidakon jalokivi –tilkkulaukku. Vaikka harmaa-valko-mustat kaitaleet ovat kivat, vaivalla rakentelemani pikkutilkkurivistö häviää niihin verrattuna näkymättömiin. Tilkkurivistön ei olisi tarvinnut vaikuttaa aivan noin vaatimattomalta.
No nyt pinnat pitäisi tikata. Hohhoijaa, taas se osa tilkkuluista, joka tuottaa minulle mahdottomia vaikeuksia, lähinnä onneksi henkisesti. (Koneeni kyllä tikkaa oikein mallikasta.)
Viime postaustani kommentoinut Anonymous aprikoi, montakohan kassia/pussukkaa olen ommellut. En valitettavasti ole koko ikäni pitänyt kirjaa ompeluksistani samalla tavalla kuin nyt blogissa, joten kerron vain viime ja tämän vuoden saldon. Viime vuonna ompelin laukkuja, pussukoita ja muita juttuja 68 kpl. Tänä vuonna olen tähän mennessä ommellut 39 juttua valmiiksi.
Omenankukkalaukku oli hänellä kädessä, kun Äiti, Tytär ja minä kävimme syömässä.
Viime vuonna Äiti sai äitienpäivälahjaksi tilkkukukkatyynyn, jolla ei ole luovaa nimeä. Tai sitten sen nimi on Tilkkukukkatyyny äidille. Tyyny sopii hänen sohvalleen muiden hillityn väristen tyynyjen viereen:
Äidillä on toisella sohvalla neljä toisenlaista tyynyä. Kahteen hän on tehnyt päällisen petit-point-tekniikalla, kauan kauan sitten (ehkä 1950-luvulla?).
Kaksi sohvatyynyä on puolestaan minun tekemääni tilkkutyötä harrastukseni alkuajoilta 1990-luvun lopulta tai ehkä 2000-luvun ihan alusta.
Tämä on pahvimallineiden avulla tehdyistä salmiakkiruuduista:
Kiinnitin palat toisiinsa käsin ommellen. (Päällisessä ei ole tikkauksia, joten en voi sanoa, että se olisi käsin ommeltu ja käsin tikattu.)
Toisessa on neljä paper-piecing-tekniikalla toteutettua taloa:
Meillä oli hauska tuokio Äidin luona tutustuessamme hänen vintistään (uudelleen) löytämänsä vaatelaatikon sisältöön. Siellä oli vaatteita 1960-, 1970- ja 1980-luvulta. Osan muistimme selvästi, vaikka vaatteet olivat haipuneet aktiivisesta muististamme. Osa tuntui aivan vierailta!
Kokeilin melkein jokaista vaatetta, joka vaikutti mahtuvan ylleni, eikä juuri mikään niistä pukenut minua yhtään. Huokaus! Olisin ilomielin kokeillut esimerkiksi jotain 1960-lukulaista vaatetta pitokäytössä. Löysin kuitenkin kaksi vintage-mekkoa, joista toinen oli Äidin mielestä kamala mutta sopi minulle ok, ja joista toinen sopi Tyttärelle (joka tuskin sitä kuitenkaan haluaa käyttää).
Lisäksi laatikossa oli ihanasta puna-valkoisesta kankaasta tehty laatikkomainen jakku, minulle juuri ja juuri liian pieni (ja erittäin epäpukeva), ja yli jäänyt kangas:
Siitä oli ilmeisesti aiottu leikata hame:
Kaava oli kankaassa vielä kiinni parilla nuppineulalla. Kuinkahan kauan se lainkaan oli odottanut leikkaamistaan?
Kaupungilla käydessäni shoppasin 17 vetoketjua, kolme palakangasta ja neljä solkea:
Tein viime vuonna Vyötetyn tilkkulaukun, johon sain soljen tilkkuystävältäni Ritvalta. Nyt voisin kokeilla vyötettyä mallia uudestaan, uusin soljin.
Harmaasävyistä tilkkulaukkua
Viimeisimmän pienen tilkkulaukun tekemisestä on vierähtänyt aika tovi, enkä enää muistanut hyviksi havaitsemiani mittoja ulkoa. Sain silti kootuksi melko oikean kokoiselta näyttävän tilkkupinnan:
Värit ovat hillityt. Nyt jäi mietityttämään, olisiko pitänyt sittenkin tehdä tämäkin laukku täsmälleen samalla idealla kuin Viidakon jalokivi –tilkkulaukku. Vaikka harmaa-valko-mustat kaitaleet ovat kivat, vaivalla rakentelemani pikkutilkkurivistö häviää niihin verrattuna näkymättömiin. Tilkkurivistön ei olisi tarvinnut vaikuttaa aivan noin vaatimattomalta.
No nyt pinnat pitäisi tikata. Hohhoijaa, taas se osa tilkkuluista, joka tuottaa minulle mahdottomia vaikeuksia, lähinnä onneksi henkisesti. (Koneeni kyllä tikkaa oikein mallikasta.)
Kaksi tietoa
Helsingin tilkkukilta Syyrinki on uudistanut www-sivustonsa. Uudet sivut löytyvät täältä.Viime postaustani kommentoinut Anonymous aprikoi, montakohan kassia/pussukkaa olen ommellut. En valitettavasti ole koko ikäni pitänyt kirjaa ompeluksistani samalla tavalla kuin nyt blogissa, joten kerron vain viime ja tämän vuoden saldon. Viime vuonna ompelin laukkuja, pussukoita ja muita juttuja 68 kpl. Tänä vuonna olen tähän mennessä ommellut 39 juttua valmiiksi.
Kommentit