puna-oranssi laukku
Puna-oranssilla terästetty laukku on lähes valmis.
Sain jo perjantaina osat tikkausvalmiuteen.
Kerrokset: alinna ohuehko vanu. Seuraavana kerroksena collegeneulosta, johon oli silitetty kovikekangas. Päällimmäisenä tilkkupinta. Kiinnitin kerrokset toisiinsa hakaneuloin.
Collegeneulos oli aiemmassa elämässään koltsaripaidan takakappale. Tämä nimenomainen paita tuli talouteemme erään laitteisto-oston yhteydessä. Mieheni osti jonkin musisointiin liittyvän laitteen, ja lähettäjä oli pehmustanut laitteen postitusta varten sangen luovasti vanhoilla vaatteilla (olivat kyllä puhtaita). Otin koltsarit omaan käyttööni, sillä olin juuri oppinut, että pannulappuihin paras lämmöneristys syntyy parista kerroksesta koltsarikangasta.
Ahdistun joka kerta aloittaessani tikkausta. Kuviovaihtoehtoja on loputtomiin: minkä valitsen? Mihin kohtaan mitäkin? Minkä värisellä langalla? Turha sanoa, että kaikki käy. Entä jos teen väärän valinnan ja puolessa välissä alkaa kaduttaa? Tikkausta on hankala purkaa, varsinkin jälkiä jättämättä.
Lievitin ahdistustani tikkaamalla ensin puna-oranssit palat saumojen mukaisesti. Sitten vedin syvään henkeä ja kiemuratikkasin tumman kankaan vaihtuvavärisellä langalla. Yllättävän hyvä lopputulos.
Leikatessani laukun muita paloja sain huokaista syvään kerran jos toisenkin. Japanilaisessa lehdessä oli kyllä sinänsä hyvät ja selkeät kuvat, mutta kaikista tarvittavista paloista ei ollut kuvaa, enkä ihan tekstistä osannut tulkita. Esimerkiksi laukun vuori vaikutti ensin aivan liian pieneltä. Sitten huomasin, että vuoriin leikataan myös sivukappaleet kuten laukkuunkin. Tilanne parani heti.
Tein tiiviydestäni johtuvan, kenties väistämättömän mittavirheenkin, ja leikkasin laukun sivukappaleen ensin liian isoksi (tällä kertaa näin päin).
Laukku on lähes valmis. Päättelytyöt ovat kesken ja vuorin kiinnittäminen (käsin ompelemalla) myös. Lisäsin malliin omasta päästä kiinnitystampin, johon ompelen vielä joko jättinepparin tai tarranauhaa. Todennäköisimmin jättinepparin, jos vain löydän niitä jostain varastoistani.
Sain jo perjantaina osat tikkausvalmiuteen.
Kerrokset: alinna ohuehko vanu. Seuraavana kerroksena collegeneulosta, johon oli silitetty kovikekangas. Päällimmäisenä tilkkupinta. Kiinnitin kerrokset toisiinsa hakaneuloin.
Collegeneulos oli aiemmassa elämässään koltsaripaidan takakappale. Tämä nimenomainen paita tuli talouteemme erään laitteisto-oston yhteydessä. Mieheni osti jonkin musisointiin liittyvän laitteen, ja lähettäjä oli pehmustanut laitteen postitusta varten sangen luovasti vanhoilla vaatteilla (olivat kyllä puhtaita). Otin koltsarit omaan käyttööni, sillä olin juuri oppinut, että pannulappuihin paras lämmöneristys syntyy parista kerroksesta koltsarikangasta.
Ahdistun joka kerta aloittaessani tikkausta. Kuviovaihtoehtoja on loputtomiin: minkä valitsen? Mihin kohtaan mitäkin? Minkä värisellä langalla? Turha sanoa, että kaikki käy. Entä jos teen väärän valinnan ja puolessa välissä alkaa kaduttaa? Tikkausta on hankala purkaa, varsinkin jälkiä jättämättä.
Lievitin ahdistustani tikkaamalla ensin puna-oranssit palat saumojen mukaisesti. Sitten vedin syvään henkeä ja kiemuratikkasin tumman kankaan vaihtuvavärisellä langalla. Yllättävän hyvä lopputulos.
Leikatessani laukun muita paloja sain huokaista syvään kerran jos toisenkin. Japanilaisessa lehdessä oli kyllä sinänsä hyvät ja selkeät kuvat, mutta kaikista tarvittavista paloista ei ollut kuvaa, enkä ihan tekstistä osannut tulkita. Esimerkiksi laukun vuori vaikutti ensin aivan liian pieneltä. Sitten huomasin, että vuoriin leikataan myös sivukappaleet kuten laukkuunkin. Tilanne parani heti.
Tein tiiviydestäni johtuvan, kenties väistämättömän mittavirheenkin, ja leikkasin laukun sivukappaleen ensin liian isoksi (tällä kertaa näin päin).
Laukku on lähes valmis. Päättelytyöt ovat kesken ja vuorin kiinnittäminen (käsin ompelemalla) myös. Lisäsin malliin omasta päästä kiinnitystampin, johon ompelen vielä joko jättinepparin tai tarranauhaa. Todennäköisimmin jättinepparin, jos vain löydän niitä jostain varastoistani.
Kommentit