Tilkunviilaaja

Tässä kirjoituksessa esittelen uudelleen (upouusin kuvin) kolme tilkkutyötä, jotka valmistuivat jo monta vuotta sitten. Kävimme kesäviikonloppuna ystävien huvilalla ja olimme siellä ihan yötä. Vierashuoneessa on esillä kaksi seinätekstiiliä, jotka ompelin Tilkkuyhdistyksen violettiin haasteeseen vuonna 2010. Niitä ei valittu edustamaan Suomea silloin, mutta pääsivätpä ne lopulta kuitenkin seinälle! Ensimmäiseksi ompelin melko työlään, applikaatioita täynnä olevan kukkataulun. Otin mallia Jane Sassamanin luontoaiheisista taidetekstiileistä. Olipa minulla paljon erilaisia violetteja kankaita! (Työn nimikin on "Näen violettia".) Lue työvaiheista lisää kirjoituksistani 40 x 40 -senttinen seinävaate , muotoutuva orvokki ja seinävaate tikattavana.   En tainnut olla sataprosenttisen tyytyväinen kukkatauluuni tai jotain. Joka tapauksessa ompelin toisenkin violetin työn. Koin seuraavassa kuvassa näkyvän "Sekaisin lilasta" -seinätekstiilin olevan omaa ilmaisua enkä muilta

Ainakin minun mielestäni seuraavat pussukkaprojektit ovat mielenkiintoisia – ehkäpä teistäkin. Ensiksi tämä Dumpling-projekti. Tytär kävi kotipuolessa ja kehotti minua tekemään sen mallisia pussukoita vaihteeksi. Hän toivoi niiden olevan isompia kuin ne, joita ompelin pussukkainnostukseni alkuvaiheessa vuosia sitten. Kerron kuntoisuutta-kirjoituksessani vuonna 2009, että olin tuolloin ommellut niitä "varmaan lähemmäs viisikymmentä". Kirjoitus keskittyy kyllä kuvaamaan sitä, että sain pussukkaohjeen julkaistuksi Tilkkulehdessä 4/2009. Aika kauan sain etsiä, että löysin kaavan, jota käytin viimeksi - vuonna 2019, kun ompelin peräti kolme Dumpling-pussukkaa: Toto-pussukan, Koto-pussukan ja Aito-pussukan. Leikkasin kaavan avulla ensin palan tikkausvanua ja sen jälkeen ompelin siihen tilkut quilt-as-you-go-menetelmällä. Ja jotta pussukan vuorikappale olisi kunnolla kiinni päällisessä, tikkasin pinnat vielä erikseen, enimmäkseen saumojen kohdalta. Sitten otin kaavan, tasoitin ka

Muutama päivä sitten sain valmiiksi tilkkupussukan, jonka väritin hiukan eri tavalla kuin yleensä. Pussukan nimi on Marit, ja tässä hän poseeraa kivojen kesäkukkien kanssa: Tiedän, että kesäkukkapurkissa on myös kukkivaa rikkaruohoa, mutta antaa olla. Kokonaisuus on kiva. Ja jos rikkaruoho alkaa viedä elintilan kunnon kukilta, kiskaisen sen pois! Ompelin vaihteeksi pussukan, jonka kumpikin puoli on jokseenkin samanlainen. Väritys on muutenkin melko hillitty! Kokosin väriosuudet pienistä tilkuista, mutta pitäydyin suunnilleen samoissa sävyissä. Tilkkupintoja oli kiva rakennella näinkin! Sisällä on kiva, lomailuun viittaava kuva. Niin, ja sateenkaaren värisiä sydämiä. Toivon tilkkupussukan uuden omistajan ilahtuvan katsoessaan Marit-pussukkansa sisään! (Saattaa olla, että piilotan sinne vielä toisen, syötävän yllätyksen.) Minun on merkillisen vaikea päättää pussukoiden vuorikankaista. Olen niin kiintynyt tilkkuihini, että en raaskisi käyttää isompia paloja. Pienimmistä paloista tuli

Siivosin kesäkuun puolessa välissä ompelupöydältäni suunnilleen kaikki tavarat syrjään, jotta meille väliaikaisesti muuttava kissa ei eksyisi syömään vaikka lankojani tai neulojani. Kissa pärjäsi hyvin ja on nyt palannut takaisin omaan kotiinsa. Pari päivää hänen lähtönsä jälkeen istahdin ompelupöydän ääreen ja huomasin rasian, joka oli lähes tyhjä. Siinä oli vain muutama wonderclipsi (yllätys!) ja melko mittava pino kolmio-neliöitä, jotka syntyivät bonuksina Matkalla pohjoiseen -tilkkupeittoa tehdessäni vuonna 2017. Tuntui tosi helpolta tarttua niihin ja sommitella pari kuviota. Ompelin myöhemmin sommitelmani yhteen, ja näistä kahdesta ajattelin ommella vetoketjupussukan – ja ompelinkin! Minulla on silti vielä kymmenen kappaleen matka keskimääräiseen suoritukseen eli 22 pussukkaan tänä vuonna. Ompelin Matkalla pohjoiseen -peittoon bonus-kolmio-neliöistä jo reunuksen ja käytin paloja varmaan johonkin muuhunkin, mutta niitä on yhä jäljellä. Täytyy ehkä ommella muutama kuvio lisää – j

Esittelen ensin tilkkupussukan, jonka ompelin Kotilieden tilkkutyöohjekokonaisuutta varten tekemästäni koeblokista. Annoin pussukalle nimen Kevätkukka 2. Se poseeraa pihaan putkahtaneen orvokin kanssa. Orvokit saattavat olla vaikeita hengissä pidettäviä, kun on ostanut pari tupasta ulkoruukkuun, mutta itsekseen kasvaneet ovat sitkeitä! Niille ei tarvitse tehdä mitään. Kevätkukka 2 -vetoketjupussukan taustakappale on tikkaamaton, mutta kaunis kangas: Mukana kuvassa lisää omaehtoisia orvokkeja. Kevätkukka 2 -pussukka on litteä, taskumainen pussi, eli se on Hejsan-mallistoa. Unohdin mitata sen ennen kuin annoin sen kevään ylioppilaalle lahjaksi. Hei, esittelen toisenkin pussukan, jolle annoin nimeksi Rehti. Onpa hyvä, että tajusin perustaa Excel-luettelon tilkkutöistäni. Voin aina tarkistaa, etten käytä samaa nimeä kahta kertaa! Yksinkertaisemmat nimet saattaisivat muuten toistua – kuten vaikka tämä viimeisin. Tunnistatte tai arvaatte ehkä, että Rehti-pussukan toinen puoli on ko

Viimeisin tilkkupeittoni sai nimekseen ”Prinssi Rohkea,” ja se valmistui jo toukokuun loppupuolella. Peitto on juuri nyt esillä Tilkkutyöbiennaalissa Juvan Kukkokoululla – sen voi nähdä omin silmin, kun käy tutustumassa näyttelyyn ennen sen päättymistä 30.7.2023. Ompelin peiton Instagram-tililtä @sushi.farmer löytyvän “Scrappy Pixels” -nimisen ohjeen tai mallikuvan perusteella (sen pitäisi löytyä tästä hänen Instagram-highlightsistaan ). Ohje on ilmainen eikä toteutus vaadi syvällistä ompeluosaamista – sen kuin alkaa yhdistellä tilkkuneliöitä 6 x 6 -kokoisiksi kokonaisuuksiksi. Minun neliöni olivat 2,5 tuumaa kanttiinsa, mutta ohje toimii myös muun kokoisilla neliöillä. Olen kertonut projektistani jo aikaisemmin, vauvanpeitto ja muuta mukavaa -nimisessä kirjoituksessani. Innostuin projektista niin, että tilkkupinta oli valmis melkein ennätysajassa. Tässä yksi kuva tekeillä olevasta blokista: Yleensä kuvasin blokkeja vasta sitten kun ne olivat valmiit ja silitetyt. Viimeistä blokk

Minulla on vakiovastaus, kun perheenjäsenet pyytävät korjaamaan vaatekappaleitaan tai esimerkiksi lyhentämään hankkimiensa housujen lahkeita: ”On epäreilua pyytää tuollaista Tilkkutaiteilijalta”. Se on vitsi, sillä en ole vielä kieltäytynyt näistä töistä. Toimitusajat ovat saattaneet kuitenkin olla mitä sattuu. Tilkkutaiteilijaa voi kuitenkin pyytää korjaamaan (kovassa ja/tai pitkäaikaisessa) käytössä rikkoutuneita tilkkutöitä! Niin teki rakas siskonikin. Hänen omistamastaan ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeitosta oli yksi blokki hajonnut lähes kokonaan. Katastrofi oli minun syytäni! Ei olisi pitänyt valita käytettyä lakanaa eikä harvaan kudottua puuvillatilkkua tilkkupeiton materiaaliksi. Tässä vielä toinen kuva risaisesta blokista: Ruoho on vihreämpää -tilkkupeitto on kyllä palvellut toistakymmentä vuotta – ompelin sen vuonna 2012 ja esittelin sitä kirjoituksessani nimeltä valmis sinisävyinen tilkkupeitto.   Kirjoituksen kuvat ovat syksyisen vihreitä ja kivoja, mutta niiden laatu e