Tilkunviilaaja

Tilkkuharrastukseni alkuaikoina tuumasin, että silittämisestä ja sen suunnista kohkattiin tarpeettomasti. Olin toki tottunut silittämään vaateaihioita, mutta silloin silitin muotoilutarkoituksessa. Nyt ymmärrän, miksi silittäminen on tärkeää tilkkutyössäkin. Ehkä välisilitys-termi kuulostaa nipotukselta. Minusta ainakin kuulosti, silloin noin 20 vuotta sitten. Noudatin silloin (ja noudatan monella elämänalueella edelleen) minimivaivan periaatetta. Nopeasti eteenpäin! Mutta: silitetyt saumat asettuvat kuitenkin kiltimmin kohdakkain. Silitetyt saumat eivät myöskään yhtä helposti käänny toisesta päästään toisin päin. (Jolloin seuraavassa silitysvaiheessa et joudu tekemään ikävää päätöstä: puranko yhtä saumaa vai silitänkö saumanvaraan johonkin kohtaan taitoksen.) Kiitän aiemman vaiheen itseäni aina kun ompelen blokkeja yhteen! Minimivaiva aiempana saattaa tarkoittaa maksimivaivaa tänään. Mieti, miten hankala minun olisi ommella yhteen vaikka kuvan mukaiset yhdeksän neliön neliöt, ellen s

Luulin kauan, että tilkkupinnan kankaat piti kaikki valita kerralla. Luulin myös, että blokkipalatkin piti kaikki leikata valmiiksi ennen kuin voi ryhtyä ompelemaan. Vielä olin siinä uskossa, että tekijällä piti jo alkuvaiheessa olla tarkka mielikuva valmiista tilkkutyöstä. Mutta eiväthän asiat niin ole! Tilkkuharrastukseni alkuvaiheessa minun ymmärrykseni tilkkupeiton valmistusprosessista oli suunnilleen tällainen: Valitse blokkimalli. Valitse siihen sopivat kankaat. Leikkaa kankaista blokkien rakennuspalat. Ompele blokit – jokainen on samanlainen. Kokoa tilkkupinta, tikkaa ja kanttaa. Valmis! Ompelin ensimmäisen tilkkupeittoni tietenkin niin. Menin kangaskauppaan ja valitsin tarvittavan määrän kankaita, jotka kaiken lisäksi sovitin makuuhuoneen muihin väreihin mielestäni täydellisesti. Sitten leikkasin kaikki palat ohjeen mukaan ja ompelin jokseenkin samanlaisia blokkeja. Ompelin myös toisen tilkkupeiton samalla periaatteella, kylläkin yksinkertaisesti neliöistä. Tavoittelin kuiten

Moni tilkkuilija kamppailee valitessaan värejä töihinsä. Jos valitseminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, rajoitu kahteen väriin, joita voit täydentää neutraalilla eli mustalla, valkoisella, harmaalla tai rusehtavalla. Rajoittuminen auttaa, sillä onhan helpompi valita kaksi väriä kuin vaikka kahdeksan. Eilisessä luukussa opittiin lisäksi, että rajoitukset saattavat saada luovuuden kukoistamaan itse kullakin. Seuraavat ovat oireita värivaikeuksista:  Sinun mielestäsi värien pitäisi olla helppo juttu mutta et ymmärrä, miksi ne eivät sitä ole  Olet juuttunut entisiin väreihin, vaikka haluaisit kokeilla jotain uutta  Sinusta tuntuu, ettet oikein hallitse väriteoriaa tai värejä yleensä Et uskalla yhdistellä tiettyjä värejä tai kuvioita, koska pelkäät epäonnistuvasi. Olen kertonutkin monta kertaa parhaasta väriopistani, joka kehottaa valitsemaan vain kaksi väriä. Kehotan uudelleen. Valitse aivan mitkä tahansa kaksi väriä! Voit vaikka aloittaa yhdellä kankaalla, jonka ehdottomasti haluat mukaa

Myös tilkkuilija voi kohdata saman kuin kirjailija: valkoisen paperin kammon (eli tyhjän ompelupöydän kammon). Kun yksi työ on valmis, voi valita seuraavaksi työksi aivan minkä tahansa – mutta mieleen ei tule yhtään mitään! Silloin kannattaa lähteä toisesta päästä liikkeelle ja asettaa itselleen ainakin yksi rajoitus. Sitä tulee luovammaksi, kun ei voi ryhtyä ihan mihin vain. Valitse vaikka joku kangas, jota haluaisit käyttää. Asettaako se jotain rajoituksia?  Totta kai asettaa! Sinulla voi olla sitä tietty määrä, joten et voi valita aivan mitä tahansa blokkimallia.   Jos kangasta on paljon, voit haluta käyttää sitä tuhlaavaisesti leikattaviin blokkeihin.   Kankaan kuvio voi olla iso etkä halua pilkkoa sitä – miten voit käyttää esimerkiksi kankaasta leikkaamiasi isoja neliöitä? Entä jos valitsisitkin kankaan, josta et pidä? Ja haastaisit itsesi käyttämään sitä työssäsi niin, että pidät lopputuloksesta? Voit myös valita kaksi kangasta, joita et tavallisesti yhdistäisi toisiinsa. Lähtis

Taas on pakko mainita tikkauksen kruunaamaton kuningatar Angela Walters. Olen kuullut hänen sanovan, että paras tapa sovittaa kankaiden kuosit yhteen on ommella kankaat yhteen. Olen myös kuullut mainittavan omista töistäni, että huhhuh, miten rohkeasti yhdistelen kankaita ja kuoseja ja värejä. Silloin mietin aina, ettei kahden kankaan yhteen ompelemiseen tarvita kummoistakaan rohkeutta. Varsinkaan nykyisin, kun epäonnistunut tilkkublokki ei enää ole minulle taloudellinen katastrofi (koska kankaita riittää varastossa, vaikka joutuisi tekemään toisen blokin epäonnistuneen tilalle). Ratkojakin auttaa, jos sattuu kuitenkin tekemään mielestään huonon valinnan. Kaikki värit sopivat yhteen jonkun mielestä. Minä en pidä kaikista väriyhdistelmistä. Esimerkiksi tyypilliset joulunpunainen ja -vihreä eivät minusta näytä yhdessä hyvältä, mutta olen todennäköisesti vähemmistössä. Sininen ja ruskea sopivat yhteen ja samaan työhön, samoin tumma sininen ja musta, vaikka pukeutumisoppaissa on tällaises

Angela Walters, tuo tikkauskuningatar, on julkaissut erinomaisen videon kolmesta asiasta, jotka tilkkuilijan pitäisi lopettaa heti. Yksi niistä on omien virheiden osoittaminen työstä. Se onkin turhaa! Linkki englanninkieliseen videoon: Three Things Machine Quilters Should Stop Doing Yleensä käy vielä niin, että joku ensin kehuu työtä, jolloin tekijä kiirehtii olemaan vaatimaton ja näyttää, että onhan siinä tällainenkin paikka ja tuo. Ja eihän tämä nyt niin hieno ole koska… ja niin edelleen.  Ehkä tarkoituksena on vähentää toisten kateutta? Että jotkut toiset, ehkä kuulolla olevat eivät olisi kateellisia hienosta työstäsi, kun itsekin sanot, ettei se ole kovin hieno? Mutta sanonpahan vaan: jos joku on ollakseen kateellinen, sitä ei estä mikään, mitä itse sanoo. Siis ei kannata ryhtyä vaatimattomaksi edes siitä syystä. Kehotan sinua olemaan ylpeä tekemisistäsi (paitsi silloin, kun joku työ on mielestäsi epäonnistunut ja inhoat sitä, ja silloinkin on melko varmaa, että jossain on joku, j

Ihmisen näköaisti on sopeutunut havaitsemaan tummuusasteet tarkemmin kuin värit ja suhteuttamaan värihavainnon myös siihen, mitä tarkasteltavan kohteen ympärillä on. Väri on suhteellinen käsitys. Ihmisen värinäkö on virittynyt havaitsemaan valoisuutta tai vaaleusasteita ennen kuin varsinaisia värejä. Siksi ihmissilmä pystyy helposti erottamaan vaaleusasteet mustavalkokuvasta. Vaaleusasteiden erottaminen värikuvasta (tai esimerkiksi katselemalla kankaita) on useimmille meistä vaikeaa, mutta värinäköä voi harjaannuttaa. Silmä haluaa myös löytää kuvioita. Ja koska silmä erottaa vaaleat tummista paljon helpommin kuin eri värit, kuviot erottuvat silmään parhaiten silloin, kun käytät tumma-vaalea-kontrastia. Värien välinen kontrasti toimii heikommin. Englanniksi on sanontakin: ”Value does the work, colour gets the credit” eli suomeksi suunnilleen ”Kontrasti tekee työn ja väri kerää kunnian”. Esimerkiksi blokkien kuviot on tarkoitettu erottumaan. Nehän eivät muuten olisi kuvioita. Jos blokin