Tilkunviilaaja

Ajattelen tänään, että voih, ihanat kesäkuukaudet ovat virallisesti takana ja edessä on monta kuukautta, ennen kuin päivät alkavat taas pidetä. Toisaalta sisätilaharrastukset tuntuvat sopivammilta, kun ulkona ei ole niin lämmin eikä aurinko paista. Kesä- ja heinäkuussa oli tietysti myös sellaista keliä. Ajattelen myös, että haluaisin aloittaa taas uuden tilkkupeiton ja tällä kertaa kokeilla Delectable Mountains –mallia Bonnie Hunterin mukaan. Muistan, että sama tai ainakin samantapainen malli oli suosikkini jossain tilkkukirjassa, jota luin yli kymmenen vuotta sitten. Olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen, mutta ohje vaati liikaa kangasta ja epäilin myös, riittäisikö kärsivällisyyteni. Olen kokeillut pikatekniikan toimivuutta minikoossa. Taidan olla valmis tekemään isompia blokkeja värikkäistä kankaista! Seuraavaksi ajatuksia elokuun viimeisiltä päiviltä blogivuosieni varrelta - Viisi vuotta sitten tehtailin kivoja tilkkulaukkuja ja elokuun lopussa vuonna 2010 oli va...

Minulta kysyttiin neuvoa kankaiden leikkuroimiseen! Olen tosi mielissäni, että PikkuBertta kysyi. Kukapa ei tykkää neuvoa oikein luvan kanssa?! Kysymys kuului näin: ”Kuinka sinä teet isosta kangaspalasta vaikka 25 cm leveää suikaletta?” Kuvan henkilö ei liity tapaukseen. Kuva-aiheesta tuli mieleeni, että olen nyt sopivasti levännyt ja miettinyt kysymystä ja olen ottanut pari kuvaakin, joten voin vastata. Anteeksi muuten, että kuvani ovat niin harmaat. Näytin kankaan leikkaamista tietysti sellaisella palalla, joka minulla sattui olemaan työn alla! Ohje: Leikkaa kankaasta leveä kaistale Varmaankaan kankaasi ei sovi leikkuualustalle taittamattomana. (Olisipa hienoa, jos leikkuualusta olisi niin leveä!) Joudut taittamaan kankaan ennen leikkaamista ja itse taitan pitkät kankaat pituussuunnassa. Kankaan hulpioreunat vastakkain (eli ne reunat, jotka eivät rispaannu). Tilkkuilija tekee parhaansa, jotta taite olisi langan suuntainen. Pääasia on, ettei taite mene hirvittävän v...

Pinnistelin kovasti ja sain kuin sainkin sitä mukaa tikkaamani tilkkupinnan valmiiksi. Ja toisen riittävän saman oloisen sille pariksi. Voi sentään, nämä ovat edelleen aika mjaah – eivät innosta eivätkä tunnu ylpeydenaiheelta. Mutta joka kerta ei voi tehdä nappisuoritusta. Keskityn seuraavaksi valmistamaan palat pussukaksi ja toivon, että ompelutekniikkani sentään toimii. Olisi ikävää, jos mjaah-tilkkupinnasta tulisi vähän sekundalaatuinen tilkkupussukka. Näitä paloja en miettinyt yhtään sen enempää kuin puna-musta-valkoisiakaan, mutta näistäpä tuli heittämällä paljon kivammat. Minulle taitaa sopia paremmin tekniikka, jossa yhdistelen pieniä paloja enkä yritä lisätä joukkoon pitkiä kaitaleita. Ja saan aikaiseksi fiksumman näköistä tilkkupintaa, kun en yhdistä kuin yhtä väriä. Tosin tällainen kokeilukaan ei vaikuta pöllömmältä: Vähän kummallinen yhdistelmä, mutta toisi mukavasti särmää. En ommellut paloja vielä toisiinsa, vaan harkitsen sentään hetken. Punainen pala ...

Pääsin viikonloppuna Lahteen ja kävin tutustumassa Wexlerin kangaskaupan uusimpaan myymälään. Kävin aikoinaan Wexlerillä menemässä pyörälle päästäni - silloin kun myymälä oli vielä keskustan tuntumassa. Olin hyvin pettynyt, kun myymälä ehti lopettaa ennen kuin pääsin käymään siellä edes toista kertaa. Pettymykseni oli nyt pois pyyhkäisty! Myymälätila oli avara ja näin heti, missä kangasaarteet olisivat. Ensiksikin takaseinällä oli hulvaton sateenkaarellinen kangaspakkoja: Kankaita oli houkuttelevasti esillä myös lankakoreissa: Tässä oli vielä kirkkaamman värisiä: Batiikkeja oli samalla sateenkaariseinällä. Otin niistäkin kuvan, kun en muista nähneeni suomalaisessa kangaskaupassa näin laajaa batiikkivalikoimaa. Arvatkaa, oliko vaikea valita tästä runsaudenpulasta! En tietenkään tarvitse kangaspalaakaan, mutta kartutin kokoelmaani tällaisilla ihanuuksilla: Eihän sieltä voinut tyhjin käsin lähteä - tuollaisten houkutusten keskeltä! Vähän ...

Olen mukana kivassa kangasvaihtosysteemissä, jonka Tiinatei järjesti. Kerroin nimipäivälahjoistani tässä blogiviestissä ja hyvä olikin, että kerroin. Yksi kangasvaihtolaisista nimittäin huomasi, etten maininnut hänen lähetystään lainkaan. En nimittäin ollut saanut sitä. On kummallista, että postia vielä näinä aikoina katoaa! Mielestäni sain yllin kyllin kangaslahjoja enkä edes tajunnut yhden puuttuneen. Eikä se enää puutukaan. Paula lähetti minulle uuden nimpparilahjan: Hieman syksyisemmän sävyinen upea paketti, joka sopii hyvin elokuuhun. Heinäkuussa, vaikka sitten loppupuolellakin, tällainen voisi herättää liikaa haikeutta. Mutta näin kuukautta myöhemmin paketti on sopiva kuin mikä! Kiitos, Paula – ja kiitos vielä kerran kaikille muillekin kangasvaihtolaisille!

Kirjavat reunakaitaleet olivat peittooni juuri sopivat. Katsokaa vaikka: Toisin sanoen kirjavat reunakantit eivät mitenkään pilaa uusinta tilkkupeittoani, joka sai Tyttären keksimän nimen Aamuvirkku. Peiton ohjeen löysin Sew Mama Sew –sivustolta. Mallin nimi on Geese Migration ja sen on kirjoittanut Cynthia Brunz. Voit ladata Geese Migration -ohjeen tästä pdf-muodossa. Ohje oli hyvin kirjoitettu, ja myös senttimitat pitivät hyvin kutinsa. Voin suositella! Olen jo monta kertaa kertonut, miten paljon tykkäsin blokkien kokoamisesta!xkpl Poikkesin ohjeesta niin, että tein peitostani kaksi blokkiriviä (seitsemän blokkia) pidemmän. Peittoni on suorakaide ja kooltaan 143 cm x 180 cm. (Ohjeen mukaan peitosta pitäisi tulla 157 cm x 157 cm neliö. Menin selvästi jossain hakoteille, kun peittoni on vain 143 cm leveä. Ohje oli silti hyvä!) Ompelin tilkkublokkini aina yhtä väriä. Niitä tehdessäni en laskenut muuta kuin kokonaismäärän – en siis esimerkiksi suunnitellut, että minulla ...

Sain viikonlopun aikana tasoitetuksi lentävät hanhet –tilkkupeittoni, joten se tarvitsee seuraavaksi nimen, nimilapun ja reunakanttauksen. (Kuvassa tilkkupinta ennen mestaritikkaaja Soile Kivisen käsittelyä eli käyntiä Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. ) Nimi on keksittynä. Tytär keksi oikein kivan nimen, jonka saatte tietää, kunhan saan tilkkupeittoni valmiiksi. Nimilappu on kirjoitettuna ja neulasin sen peiton taustapuolelle. Muutama käsinpisto ja sehän on kiinni. Reunakantit! Koska tilkkupinta on värikäs, halusin kantistakin värikkään. Eikä minulle tällä kertaa riittänytkään siellä täällä vaihtuva reunakantin väri. Halusin vielä värikkäämmän kantin. Ja halusin kokeilla, miltä A Quilter’s Table –blogin Striped Binding –ohjeen perusteella syntyisi, jos käytän peiton tekemisestä yli jääneitä 6 cm leveitä, vaihtelevan pituisia kaitaleita. Valitsin ensin vähän hillitympää väriä. Kuvassa pilkistää kyllä seuraavakin katkelma, jossa on violettia, punaista ja keltaista. Eli...