Tilkunviilaaja

Jos lakkaat tykkäämästä keskeneräisestä työstä ja motivaatiosi kärsii, pane työ joksikin aikaa pois. Kun jaksat seuraavan kerran kiinnostua projektista, voit katsella sitä varovasti ja miettiä esimerkiksi: Voisitko mieltyä siihen, jos päivittäisit osan väreistä? Sen sijaan, että heittäisit koko työllä vesilintua, vaihtaisit vaikka osan blokeista uuden ja innostavan värisiksi? Onko blokeissa tai pinnassa jokin tekninen virhe? Auttaisitko, jos purkaisit työn osittain tai kokonaan ja korjaisit sitä esimerkiksi lisäpaloilla tai silittämällä ja tasoittamalla palat uudelleen? Jos taas vaikkapa kuvion kärjet leikkautuvat ja se harmittaa, voisitko tottua ajatukseen? Tai korostaa virhettä, jolloin se ei olisi enää virhe vain suunnittelijan valinta? Entä jos lisäisit johonkin musta-valkoista tasaraitakangasta? Se on maaginen keino. Bento Box -tyyppisistä blokeista tuli hehkeä ja kiva tilkkupinta Valpas mieli -tilkkupeittoon vain, koska lisäsin blokkien väliin musta-valkoraidalliset kaitaleet.

Arvostele töitäsi samalla tavalla kuin arvostelisit rakkaimman ystäväsi töitä. Tähän sopii säe laulusta Reissumies ja kissa: ”on oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää”. Miten usein sitä sortuukin puhumaan itselleen kielteisesti! Moittimaan itseään surkeista saumoista, onnettomista erheistä, epäonnistuneista nurkista. Vaikka olisi oppinut luukun seitsemän opin eli ei osoittelisi omia virheitä toisille, sitä voi silti osoitella virheitään itselleen. Mutta hei: lopeta se! Siitä ei ole mitään hyötyä. Itse asiassa, kielteinen puhe omalle itselle masentaa ja on omiaan vähentämään motivaatiota. Ei siis harrastuksen puitteissa varsinkaan kannata lähteä torumaan itseään. Ole paras ystäväsi. Mitä sanoisit parhaalle ystävällesi, jos hän näyttäisi sinulle työtäsi? Jos olet kummoinenkaan ystävä, etsisit tietenkin jotain kivaa sanottavaa, vaikka kyseessä olisi minkälainen päkäle. Näytän teille ihan vain pari esimerkkiä, miten voisin kommentoida omia ei-niin-ihastuttavia teoksiani. Esimerkki 1 Minä: ”

Vinoviiva-tilkkublokkeja on syntynyt lisää. Olen valinnut värejä melkein satunnaisesti, joten odotan mielenkiinnolla, millainen lopputulos on. Vain blokkien vinoviivaosuus on aina punainen tai punertava. Yllätyin, miten vaikea minun oli sovittaa Tula Pinkin hempeän punaista, lintukuvioista kangasta toiseen kankaaseen. Joko toinen kangas tai hempeä punainen rupesivat näyttämään tympeiltä. Tavoitteenani on ommella 154 blokkia ja minulla on koossa jo yli 100. Sommittelusta voi tulla haastavaa, sillä punaisten kaitaleiden lisäksi tilkkupinnassa on vaikka mitä värejä. Suhtaudun silti luottavaisesti tähänkin projektiin.  En suunnittele tilkkupintoja etukäteen, vaan ompelen blokkeja, joihin valitsen kankaat jollain periaatteella. Saatan sopia itseni kanssa, etten käytä ruskeaa, mutta kaikkia muita värejä kyllä. Tai sovin, että käytän vain kahta väriä ja neutraalia. Valitsen kankaat muutamaan blokkiin kerrallaan. Kun blokit ovat valmiit, kiinnitän huomiota onnistuneimpiin – siis silmääni mi

Uusi tilkkupeiton pinta on melkein valmis. Kalkkiviivoilla vielä joudun ihmettelemään, miten surkeasti laskelmoin ja mittaan. En kuitenkaan vielä paljasta mokiani, vaan kerron ensin, miten tilkkupeitto on edennyt. Ensin sommittelin koko tilkkupinnan design-lattiallani. Kuvassa ensimmäinen ladonta, missä blokit eivät ole vielä parhaassa järjestyksessä. Päädyin sommittelemaan pinnan kokonaan valmiiksi, jotta osaisin ommella blokkeihin välikaitaleet. Jokaiseen pystyväliin tuli valkoinen kaitale ja ulkoreunojen puolelle vähän leveämpi kaitale. Välikaitalein varustetut blokit näyttivät jokseenkin tältä: Kun välikaitaleet olivat valmiit, yhdistin blokit vaakariveiksi. Olin ajatellut ommella samanlaiset vaaleat kaitaleet jokaisen vaakarivin väliin, mutta saunasta vilvoitellessani keksin yhtäkkiä, että toteutan blokeille pienet nurkkaneliöt. Sitten piti tehdä vaakakaitaleet, joissa on neliöitä sopivin välimatkoin. Vaakakaitaleet piti myös ommella blokkirivien väliin. Näissä puuhissa on menn

Viikonloppu alkoi hienosti tänään! Juuri suljettuani työkoneen näin yksityisviestin, jossa vinkattiin Stitched in Color -blogin pitäjän Rachel Hauserin seuraavan minua. Hän viittasi minuun uusimmassa blogikirjoituksessaan ja maininta oli tosi hauska! Kangaskaaos! Juuri sellaisia minun tilkkutyöni aina ovat! Ja sellaista voi myös pitää ompelupöytäni luonnollisena olotilana. Olipa hienoa! Mikä sitten on huonoa? Vastaus on – kuten yleensä – osumatarkkuuteni. Värkkäilen työläitä Blue North Strong and Free -blokkeja paperitaitteluompelemalla. Pystyn yleensä valmistamaan oikeanlaiset palat tähän tähtikappaleeseen (koska olen piirtänyt itselleni neljä erillistä kaavaa, joiden jokaisessa osassa lukee selvästi, minkä värinen tilkku siihen ommellaan). Minulla on myös malli, josta tarkistan, että asettelen neljä palaa oikeaan järjestykseen. Jotenkin palat vain välillä kääntyvät eli ompelen toisen parin väärästä reunasta kiinni, tai toisinaan molemmatkin parit. Sitten tyytyväisenä ompelen ne yh

Ensimmäiseksi haluan kiittää teitä, hyvät lukijani, siitä, että seurasitte joulukalenteriani! En aherrellut sitä turhaan! Kiitos myös monista kommenteista ja mieltäni lämmittäneestä kannustuksesta! Siirryn nyt tavallisempiin blogitunnelmiin ja esittelen pussukat, joista en voinut aiemmin kertoa, koska tein toisen niistä Tyttärelle joululahjaksi. Jouduin siis ompelemaan kaksi pussukkaa, että sain aikaiseksi yhden kunnollisen. Innostuin @nordiccrafter 'in Instagram-päivityksestä, jossa hän esitteli farkkutilkkuja, Marimekon Raanu-kuosia ja käsintikkausta yhdisteleviä tilkkuteoksiaan. Koska minunkin varastoistani löytyi farkkupaloja, Raanu-kangasta sekä jonkinlaisia käsintikkaukseen sopivia lankoja, pystyin tarttumaan heti toimeen. Ompelin melko ok:n näköiset tilkkupinnat ja tikkasin niihin korostuksia KÄSIN. Muutaman tikin vetäisin myös ompelukoneella. Löysin ihanaa pallokuosia vuoriksi ja raaskin käyttääkin sitä, koska pussukka oli tarkoitettu Tyttärelle joululahjaksi. Hänellä on lu

Kuvailen Sisäinen villapaita -tilkkupeiton valmistujaiskirjoituksessani, että suurin osa siitä olisi koottu jäännöspaloista. Nyttemmin epäilen sanojani, sillä jäännöspalaneliöiden taustallakin tuntuu olevan aika tavalla kangasta. Ei silti, onhan jäännöspalaneliöihin uponnut taas irtotilkku poikineen! Sisäinen villapaita -tilkkupeitossa on kaunis tikkaus, jonka toteutti luotettava tekijä Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta. Suosittelen lämpimästi! Jäännöspalaneliöt syntyvät tilkuista nopsaan: kehun esimerkiksi tässä kirjoituksessani valmistaneeni parikymmentä neliötä yhden illan aikana. Sopiva määrä neliöitä oli siis pian koossa, ja jostain näkemästäni tilkkupeittokuvasta keksin ommella neliöilleni ”raidallisen” taustan. Minulla oli blokkien järjestys valmiina ja ompelin ensin blokeille kaksiväriset välipalat ja yhdistin ne ja blokit vaakariveiksi. Näille ei tarvinnut sitten kuin leikata välikaitaleet. Taustakappaletta kootessani löysin valmiita (ja kookkaita) jäännöspaloista ompelem

Ennen kuin syöksyn virheiden ihmeelliseen maailmaan, esittelen viisi nopeasti uutta vetoketjupussukkaa. Ne kuuluvat paitsi tähän aiheeseen, myös Hejsan-mallistoon, ja koska ne on ommeltu kankaista, ei tilkuista, annan erälle vain yhden yhteisen nimen ”Lahjakkaat”. Valitsin vetoketjuvarastosta lyhimmät ketjut ja kangasvarastosta paksummat kankaat ja ompelin yksinkertaisimman mahdollisen vuoritetun pussukan. Kokeilin juuri tällaista yli vuosikymmen sitten ja sovelsin menetelmää sittemmin tilkkupussukoihin. Silloin en aavistanut, millaisiin pussukkamassoihin kokeiluni vielä johtaisi! Pussukat tulevat lahjoiksi vähävaraisille nuorille, Joulupuu-keräykseen, jos sellaiseen pystyy lahjat toimittamaan. Näiden sisälle tulee lahjakortit. Valitsin pussukoiden kuviot niin, että ne ehkä sopisivat myös pojille. Ja nyt onkin sopiva aika kertoa seitsemännestätoista virheestä. Ensin vähän taustaa: Vuoden 2019 syyskuussa ihmettelin, kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä – siis pelkässä vetoketju

Taisin olla lopen kyllästynyt Economy-blokkeihini, koska olen näin intona tekemään uusia Supernova-blokkeja! Leikkaan palat vain yhteen blokkiin kerrallaan ja vielä niin, että valitsen kaksi viimeistä kangasta vasta kun olen ommellut keskimmäisen 9-patch-blokin ja valmistanut kolmio-neliöt. Silloin pääsen paremmin kokeilemaan, mikä väri herättää blokin parhaiten eloon tai vaihtoehtoisesti hillitsee sen outoutta. Tämän blokin keskiosasta tuli aika räväkkä, joten valitsin muut värit hillitymmiksi.   Välillä täytyy levittää blokit design-lattialle, että näkee, millainen pinnasta saattaa olla tulossa. Seuraavista kangasyhdistelmistä yksi Instagram-kaverini kommentoi seuraavasti: ”Yhdistelet aivan sekalaisia kankaita kummallisesti, ja silti tulee hieno blokki”. Hmm no jaa. Hyvä, jos hänen silmäänsä miellyttää!   Tähän blokkiin leikkaan kahta kokoa paloja: 7,5 cm:n neliöitä ja 2,5 tuuman neliöitä. Silti olen onnistunut leikkaamaan monta kertaa väärin. Tässäkin blokissa on kaksi noin 2,75 tu