Tilkunviilaaja

Hyvää joulukuun kahdeksatta! Tämänkertainen kirja sopii talviseen kuukauteen nimeltään mainiosti. Nostan esiin Lisa Seen kirjan Lumikukka ja salainen viuhka. Sain kirjan lahjaksi parhaalta ystävältäni Janellilta ja lukukokemus yllätti. Aloittaessani en odottanut tarinalta mitään erityistä, mutta se veikin minut mukanaan! Oli kuin kaikki hahmot olisivat olleet todellisia. Upea kirja!  Lumikukka-nimistä tilkkutyötä en ole keksinyt tehdä, mutta etsimättä tulee mieleen toinen, kukka-aiheinen työni: Kangasvuokko-tilkkupeitto. Ompelin sen vuonna 2020 ostettuani tarkoitukseen suunnitellun erikoisviivaimen. Tilkkupinnasta tuli kiva, mutta paloja leikatessa syntyi jonkun verran tosi paljon haaskua, eikä osaa leikatuista paloista edes käytetty kukkiin. Ompelin hukkapaloista sitten reunukset työlleni.  Vinkki: Tiesitkö, että kaarevat palat voi ommella toisiinsa ilman, että käyttää yhtään nuppineulaa? Katso video, joka todistaa väitteen.  Katso tästä She Can Quilt -blogin video-ohje. Video kes

Seitsemännessä luukussa siirryn taas lastenkirjojen puolelle. Tykkäsin lapsena Carbonelin kuningaskunta -kirjasta niin paljon, että lainasin sen kirjastosta aina uudelleen. Kymmenen lukukertaa ei varmaan riitä! Kirja painui sittemmin unohduksiin, kun vaihdoin lastenosaston aikuisten kirjavalikomaan. No, vuosia myöhemmin keksin hankkia kirjat englanninkielisinä. Luin ne uudelleen, ja aikuisen havainnot ovat nämä:  Upeaa, että kirjassa esiintyy kissa! Tarinan taikuuteen ei sisälly uhkia; kertomus on yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi kuin tämän päivän fantasiakirjallisuudessa. Kirja on lämpimän viehättävä. Eihän näitä ole minun ikäisilleni kirjoitettu, mutta tykkäsin silti! Koska Carbonel on kissa, esittelen tilkkulaukun Kissanhäntä kainalossa. Mahdatko muistaa tätä pikkulaukkua, jonka valmistin yli viisi vuotta sitten? Vinkki: Tilkkulaukun mitat ja ompeluohjeet löytyvät täältä. Palaan ohjeeseeni itsekin, koska numerot vain haihtuvat mielestäni. Ilman ohjetta joutuisin pähkäilemä

Jos ensimmäisessä luukussa oli supernainen, niin tunnelma nelosluukussa on toisenlainen, sillä nostan esiin Stieg Larssonin kirjan ”Miehet, jotka vihaavat naisia”. Lukukokemus ei ollut tässä niinkään lukemista, vaan putosin kirjan tapahtumien syövereihin. Pian kirjaa oli reilut sata sivua jäljellä, oli ilta, ja minun olisi pitänyt sammuttaa valo ja käydä nukkumaan. En voinut! Luin kirjan loppuun – kello oli silloin puoli kolme, ja nukuin vasta sitten. Minulle ei ollut käynyt niin koskaan ennen. Olen aina malttanut keskeyttää lukemisen hyvissä ajoin illalla – ja olen kyllä lukenut tosi monta kirjaa. Toisaalta en voi väittää, että olisin todella PITÄNYT kirjasta, koska tarina oli epämiellyttävä ja kauhistuttava. Mutta se oli mieletön. Kuin olisin joutunut lumotuksi. Totta kai kirjaan pitää liittää tilkkutyö, jonka etsin positiivisen kautta. Kirjassa esiintyi karmeuksien lisäksi monenlaista rohkeutta, joten esittelen siihen liittyen tuoreehkon tilkkutyöni Prinssi Rohkea. Vinkki: Onko nel

Kolmosluukusta löytyy jykevyyttä! Esittelemäni kirjan keskiössä on nimittäin palkintosonni. Caesar on kuollut oli yksi ensimmäisistä lukemistani Nero Wolfe -kirjoista – ehkä jopa ensimmäinen. En pitänyt siitä juuri lainkaan! Sittemmin Rex Stoutin tyyli ja erityisesti Wolfen ja Archie Goodwinin hahmot alkoivat miellyttää minua, ja nyt Stout on yksi lempikirjailijoistani. Luin kirjan hiljattain uudelleen ja huomasin taas, miten nerokas Nero Wolfe on ja miten nokkela Archie Goodwinin on. Tapahtumat ja kuviot mysteerin tiimoilla olivat hersyviä. Kirjailijan nimestä tulee etsimättä mieleen korjausprojekti, jonka yksi lopputulema oli Wolfe-vetoketjupussukka. Ystävä kysyi muutama vuosi sitten arasti, pystyisinkö antamaan hänen kovassa käytössä olleille vetoketjupussukoilleen uuden elämän. Lupasin tutustua tilanteeseen ja lopulta – luonnottoman pitkän toimitusajan jälkeen – valmistin hänen kahdesta pussukastaan neljä uutta. Ensimmäinen niistä sai nimen Wolfe. Vinkki: Itse en ainakaan ole k

Ta-daa! Ensimmäinen luukku avautui! Luukusta putkahtaa esiin ensimmäinen upea kirja - aloitan räväkästi supernaisen eli Modesty Blaisen avulla. Englanninkielinen The Xanadu Talisman sai minulta viisi tähteä ja melko lyhyen arvion: Eskapismia kutkuttavimmillaan. Modesty Blaisen ja Willie Garvinin taitavia pelastautumisia tilanteesta kuin tilanteesta on superhauska seurata! Mahtavaa, ettei kuvitteellinen tarina yritä olla mitään muuta kuin kuvitelmaa! Modesty Blaise -kirjasarjan kaikki teokset eivät ole suomalaisten kustantajien mielestä tainneet vaikuttaa riittävän vetäviltä: esimerkiksi huippupisteet minulta saanutta The Xanadu Talisman -kirjaa ei ole suomennettu. Useita sentään on: vaikkapa sarjan aloittanut "Modesty Blaise - pistävä perhonen" tai "Modesty Blaise ja kadonnut rakastaja". Vinkki: Tietenkin annan kirjan nimeen liittyväksi vinkiksi oman Talisman-tilkkupeittoni, josta olen myös kehittänyt kaupallisen ohjeen kaavoineen. Voit käydä hankkimassa sen itsel

Eilen oli yön aikana satanut sen verran lunta, että sitä oli jäänyt maahan ja puihin. Ja ulkoportaille. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä jouduin lakaisemaan raput ennen kuin pääsin lehdenhakumatkalle aamulla. Eilen ompelin myös valmiiksi pussukan, melko pitkästä aikaa. Noususuhdanne-tilkkupeittoprojektista jäi yli muutamia blokkeja, joita katselin tässä eräänä päivänä. En voinut mitään: oli pakko ommella niitä yhteen ja valmistaa pussukka. Se sai erityisen päivän kunniaksi nimen Ensilumi. Eilen oli koko päivän niin märkää, että otin kuvat vasta tänään. Olin ensin antamassa pussukalleni nimen Lokakuu, mutta tarkistin sentään listoiltani ja niin vain olen yhdeksän vuotta sitten nimennyt jo yhden pussukan niin. Syksy ja syys ovat esiintyneet myös monessa nimessä, mutta sitten joku aivosoluistani päätyi putkauttamaan mieleen syksyn ensimmäisen lumen. Nimi on siinäkin mielessä sopiva, että pussukka on yleisilmeeltään harmahtava, varsinkin kääntöpuolelta. Ensilumelle käy yleensä niin, että

Joku teistä ehkä muistaa vuonna 2019 ompelemani peiton nimeltä Pellervontie? Kehitin siihen blokkimallin, jonka pystyin yhdistämään isompiin kangasneliöihin. Olin silloin ostanut Tula Pinkin kangaspakkauksen, jossa oli mukana yksisarviskuviollisia kankaita. En halunnut leikellä yksisarvisia palasiksi, mutta he pääsivät tilkkupintaan näiden sopivan kokoisten blokkien kavereiksi isoina neliöinä. Tula Pink ja muutkin kangassuunnittelijat luovat edelleen isokuvioisia kangasmalleja, joten ajattelin kehittämälleni blokkimallille olevan kysyntää. Kirjoitin tuolloin itselleni sopivan, suunnilleen mitatun ohjeen, mutta kaavaa varten minun piti tehdä tarkempi koeblokki. Ompelin sen Tilkkuvestivaalien aikana. Seuraavan viikonlopun sain taas viettää tilkkutyön parissa, ja ompelin muutaman blokin lisää. Leikkasin isokuvioisista kankaista neliöitä, jotta blokki-idea tulisi selväksi. Kuvauksissa minulla oli välillä avustajakin! Hivenen silittämättömiltä vaikuttavat blokit, vähän noloa! Soile o

Ei ole kauan siitä kun esittelin ompelemani Dumpling-mallistoon kuuluvan Keiju-pussukan. Mainitsin, että siitä tuli odottamattoman pieni, mutta että löysin alkuperäisen kaavan. Ja jihuu, totisesti tein kaavalla uuden Dumpling-pussukan, jolle annoin nimen Syyskesä. Saatatte tässä vaiheessa sanoa, että keväiseltähän tuo näyttää, tai kesäiseltä. Sen toisella puolella on kuitenkin syksy, katsokaa vaikka: Syksyn lehtiä ja tuollaista rusehtavaa tunnelmaa. Selvästi syksyistä – kuten myös ulkona on ollut. Mihin ihmeeseen kesä katosi näin nopeasti!?!?! Pitäisiköhän minun numeroida seuraava juttu vetoketjupussukan ompelumokaksi? Mikä ettei?! Minulla onkin sitten jo 18 erilaista virhettä koossa. Aloitin luetteloni vuoden 2019 syyskuussa ihmetellen, kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä – siis pelkässä vetoketjupussukan ompelemisessa. Vastaukseni oli tuolloin viisitoista, mikä oli hämmästyttävää. Yllätin itseni vuoden 2020 kesäkuussa tekemällä kuudennentoista eli Sivusaumavirheen. Ompelin