Tilkunviilaaja

Tilkunviilaajan tilkkutyövuoden perinteinen yhteenveto täällä, päivää! Luvassa on ehkä hengästyttäväkin luettelointi tilkkutekemisistäni, katsaus onnistumisiin ja pettymyksiin ja toiveiden tynnyrin lopputuloksen esittely. Kissa on heti hengessä mukana, keskittyneenä kuuntelemaan ja katselemaan. Ompelin vuonna 2021 24 tilkkupussukkaa (tässä he ovat järjestyksessä, viimeisimmästä valmistuneesta ensimmäiseen tänä vuonna ompelemaani):  Lempeä-vetoketjupussukka Mansikkapaikka-tilkkupussukkaa en ehtinyt esitellä blogissa, sillä minulla oli kiireitä pystyttää joulukalenteriani. Esittelen sen nyt edestä: Ja takaa: Ou beibi -pussukkaa en sitäkään ehtinyt esitellä, mutta tässä se on edestä: Ja tässä Ou beibi takaa: Peilimaa-vetoketjupussukka   Notkea-tilkkupussukka Pauna-vetoketjupussukka Parvi-tilkkupussukka Kuutonen-pussukka Syytön-pussukka   Yö ja päivä -pussukka Hämärä-tilkkupussukka Maalaiselämää-pussukka Kummallista-vetoketjupussukka Ahkeraliisa-pussukka Piilopaikka-tilkkupussukka

Angela Walters, tuo tikkauskuningatar, on julkaissut erinomaisen videon kolmesta asiasta, jotka tilkkuilijan pitäisi lopettaa heti. Yksi niistä on omien virheiden osoittaminen työstä. Se onkin turhaa! Linkki englanninkieliseen videoon: Three Things Machine Quilters Should Stop Doing Yleensä käy vielä niin, että joku ensin kehuu työtä, jolloin tekijä kiirehtii olemaan vaatimaton ja näyttää, että onhan siinä tällainenkin paikka ja tuo. Ja eihän tämä nyt niin hieno ole koska… ja niin edelleen.  Ehkä tarkoituksena on vähentää toisten kateutta? Että jotkut toiset, ehkä kuulolla olevat eivät olisi kateellisia hienosta työstäsi, kun itsekin sanot, ettei se ole kovin hieno? Mutta sanonpahan vaan: jos joku on ollakseen kateellinen, sitä ei estä mikään, mitä itse sanoo. Siis ei kannata ryhtyä vaatimattomaksi edes siitä syystä. Kehotan sinua olemaan ylpeä tekemisistäsi (paitsi silloin, kun joku työ on mielestäsi epäonnistunut ja inhoat sitä, ja silloinkin on melko varmaa, että jossain on joku, j

Viimeisin tilkkupeittoni sai lopulta nimekseen Värikuningatar, vaikka sain sille paljon hyviä nimiehdotuksia. Kesätunnelma, -aho tai -aukio, Lasimaalaus, Jalokiviapaja ja Säleikkö mainittiin ainakin. Muistin kuitenkin lapsuuden Värikuningas-leikin ja annoin peitolle nimen sen mukaan. Jo leikin pelkkä nimi inspiroi minua. Muistelen myös, että pukeuduin yleensä peräti kirjavasti ja pääsin silloin etenemään nopeasti. Ei haitannut, vaikka Värikuningas olisi maininnut sekä oranssin, vihreän että vaaleanpunaisen. Kaikkia värejä löytyi – niin kuin Värikuningatar-peitostanikin löytyy. Peitto valmistui jo yli kuukausi sitten, mutta olen ollut Raitahaasteen ja muiden tehtävien kanssa niin kiireinen, etten ole ehtinyt julkaista valmistumiskuvia ennen kuin nyt. Elokuun lopussa pidin pelakuita vielä ulkoportailla. Nyt olen siirtänyt ne sisätiloihin ja kokeilen, josko nyt onnistuisin talvehdittamaan ne. Värikuningatar-tilkkupeitto on kooltaan noin 151 cm x 194 cm (noin 59” x 76”). Sain otetuksi

Ompelin keltasävyisistä ynnä melko tummanpuhuvista tilkuista vetoketjupussukan, joka sai nimen Ampiainen. Ehkä nimi tuo kielteisiä mielleyhtymiä? No, olen äskettäin oppinut, että ampiaisetkin lukeutuvat uhanalaisiin pörriäisiin, vaikka ne minusta ovat harmillisia hyönteisiä. Niinpä pelastan myös ne, jos ne eksyvät sisätiloihin pörisemään ikkunaa vasten. Tänä kesänä sain kyllä ampiaisenpiston, mutta en tyypillisellä tavalla. Kyykistelin sommittelulattialla ja asettelin blokkeja sopivasti, samalla laskin toisen käden lattialle nojatakseni siihen. Iik, kämmenessä tuntui pistävä kipu. Kun vilkaisin kämmentä, siinä näkyi joku iso ötökkä, ja viskasin sen nopeasti kädestä pois. Ötökkä oli musta-keltainen, hengetön, ja arvasin sen ampiaiseksi. Kämmeneen jäi piikki pystyyn, ja kävin nyppäämässä sen pois pinseteillä. Auts! Tekipä häijyä. Luulen, että ampiainen oli joko henkitoreissaan tai peräti kuollut, kun nojasin siihen kädellä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei terve otus olisi voinut si

Vinoviiva-tilkkublokkeja on syntynyt lisää. Olen valinnut värejä melkein satunnaisesti, joten odotan mielenkiinnolla, millainen lopputulos on. Vain blokkien vinoviivaosuus on aina punainen tai punertava. Yllätyin, miten vaikea minun oli sovittaa Tula Pinkin hempeän punaista, lintukuvioista kangasta toiseen kankaaseen. Joko toinen kangas tai hempeä punainen rupesivat näyttämään tympeiltä. Tavoitteenani on ommella 154 blokkia ja minulla on koossa jo yli 100. Sommittelusta voi tulla haastavaa, sillä punaisten kaitaleiden lisäksi tilkkupinnassa on vaikka mitä värejä. Suhtaudun silti luottavaisesti tähänkin projektiin.  En suunnittele tilkkupintoja etukäteen, vaan ompelen blokkeja, joihin valitsen kankaat jollain periaatteella. Saatan sopia itseni kanssa, etten käytä ruskeaa, mutta kaikkia muita värejä kyllä. Tai sovin, että käytän vain kahta väriä ja neutraalia. Valitsen kankaat muutamaan blokkiin kerrallaan. Kun blokit ovat valmiit, kiinnitän huomiota onnistuneimpiin – siis silmääni mi

Onnistuin jälleen löytämään itselleni innostavan tilkkutyöprojektin, ja olen nopeassa tahdissa saanut valmiiksi 66 % blokeista, jotka tarvitsen tilkkupeittoon. He eivät kaikki ole vielä tässä kuvassa mukana, koska siinä on muutaman päivän takainen tilanne. Eikö olekin jollain tavalla jännittävän omituinen kuvio? Voisi ajatella, että isojen tummien neliöiden vieressä pitäisi olla pelkkiä tummia tai pelkkiä keskivärisiä neliöitä – paitsi tietenkin nuo vaaleat. Mutta eipä olekaan! Osa niistä neliöistä on tummia ja osa on selvästi keskivärisempiä. Ja ainakin kuvasta katsottuna tilkkupinta näyttää vähän kuin siinä olisi pikselöityä kuvaa. Tuumasin, että osan tummista neliöistä pitää olla oikein kirkkaan värisiä. Minulla myös oli paljon sopivan kokoisia kirkkaita resurssipaloja eli sellaisia, joista pystyi vielä leikkaamaan kahden tuuman neliön. Eikä tässä vielä kaikki! Hain vihdoinkin Economy-blokeista kokoamani tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta, missä se oli viikkokaup

Tilkkutyötehdas toimii. Seuraavana piiiitkä yhteenveto sen viimeaikaisista tapahtumista.  Sain yhden ikuisuusprojektini niin valmiiksi, että saatoin toimittaa sen Töölön Tilkkupajaan kauniisti viimeisteltäväksi juuri ennen Soilen tikkaustaukoa. Liioittelen ikuisuutta hieman. Aloitin economy-blokkiprojektini vasta huhtikuussa 2020 (vain alle vuosi sitten), kun päätin vihdoin toteuttaa JONKUN mallin Make Modern -lehdestä, jota olen sentään tilannut vuodesta 2018 alkaen. Aika vain tuntuu ikuisuudelta! Pystyisin laskemaan, montako pikkukolmoita olen ommellut neliön ympärille, mutta en halua, sillä unohtaisin mielelläni koko projektin. No, palaan blokkeihin sen verran, että näytän projektin viimeiset vaiheet. Tässä olen vihdoin ommellut tarpeeksi monta pientä blokkia ja myös näitä blokeista kokoamiani, isoja ysiblokkeja. Tiesin, ettei sommittelusta tulisi yhtään mitään, jos koettaisin tehdä sen blokki kerrallaan. Sinisävyisiä blokkeja läheltä: Ta-daa! Sommitelma on ommeltu kokoon! Näett