Tilkunviilaaja

Kesäisen värinen "leijuvat neliöt" -tilkkupeitto on kirvoittanut lukijoilta myönteisiä kommentteja, joista syvimmät kiitokseni! Minunkin silmääni se miellyttää, mutta vasta nyt olen varma, että peitto – sitten kun se valmistuu – tulee olemaan yleisömenestys: Kissa on erehtymättömällä mukavuustutkallaan valinnut sen tämän hetken mieluisimmaksi lepopaikaksi. (Pidän peittoaihiota parhaani mukaan muiden tekstiilitavaroiden alla, mutta se on pari kertaa jäänyt hetkeksi esille ja joka kerta heti – vips – Kissa löytyy peitolta!) Koska tilkkuilurintamalta ei mitään uutta, näytän asiaan hiukan liittyvän uuden alun: Amanda kehui Crazy Mom Quilts –blogissaan, että jäännöskankaista leikatuista suikaleista virkkaamalla saa kivan tuntuisen ja näköisen maton. Olen aloittanut. Sain Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauksen jälkeen takaisin leijuvien neliöiden taustakappalekankaasta yli jääneitä kaitaleita, ja kapeimmista leikkasin ensimmäiset ”kangaslankani”. Matonkuteiksi näitä t

Tartuin vihdoin uudelleen tilkkupintoihin, jotka kokosin Tuulen viemää –tilkkupeitosta jääneistä kolmio-neliöistä. Olen aikaisemmin täydentänyt pinnat tilkkulaukkuun sopivan kokoisiksi ja siihen vaiheeseen projekti on jäänyt. Nyt kuitenkin tilkkupinnat ilmestyivät näkyviin jostain kasasta ja huraa – sain aikaiseksi kävellä muutamia askelia vinttihuoneeseen hakemaan kiinnisilitettävää tukihuopaa. Leikkasin sopivan kokoiset tukihuopapalat ja silitin tilkkupinnat niihin kiinni. Tämän jälkeen ei tarvittu kuin tikkauksia, niin vetoketjulaukkuun olisi sivut valmiina. Mietin kyllä, kuinkahan kauan tärväisin aikaa tähän väliin, kun nytkin oli viikkoja kuukausia kulunut edellisestä vaiheesta..? Kissa tarkkaili toimiani näin puuhakkaana: Se retkotti peittopinon uomassa niin rentona, että ajattelin sen jo luiskahtavan siitä alas. Mutta ei, sen tasapaino ei pettänyt, vaan asento piti. Kissan ponteva olemus varmaan siivitti minua ja ylsin huipputulokseen: sain tilkkupinnoille i

Kiitos kaikille kommentoijille! Ilahduin, että niin moni tykkäsi esimerkiksi leijuvista neliöistäni ja jätti kivan kommentin! Tilkku ja Tilkku kysyi, minkä kokoinen on leijuvien neliöiden neliö, joka muodostuu keskusneliöstä, tummista nurkista ja sivusuikaleista. Se on 27,5cm x 27,5cm. En tiedä, haluaako hän tietää koon, jotta voi arvioida valmiin peiton kokoa, vai jotta voisi mitoittaa ”tilkkublokin”. Minä en osannut ommella tilkkupintaa neliöistä, vaan tein aina yhden rivin valmiiksi ja ompelin rivit yhteen. Tässä postauksessa näkyy, että tosiaan kokoan pintaa rivi kerrallaan. Mari Ohenoja-Miettinen antoi kiinnostavan vinkin isojen palojen leikkaamiseen: ”Itse leikkaan suuret kangaspalat olohuoneen maton päällä käyttäen suoraa reunaa viivaimena.” Hmm, varmaan toimisi paremmin kuin minun ähräämiseni yleensä. Täytyy kokeilla! Poutapilvi näki leijuvien neliöiden taustakappaleen poikkiraidassa kedon poikki kulkevan polun. Tämä oli kiva huomio! Irma kommentoi l

Keskeneräisistä töistäni olen raivostuttavasti lykännyt niin sanotuista geometrisista tilkkublokeista ompelemani tilkkupeiton viimeistelemistä. Töölön Tilkkupajan Soilehan loihti siihen ihanat, humalaisen kotimatkaa (tai ehkä sittenkin perhosen lentoa) muistuttavat tikkaukset jo ...ööö... kauheaa, tammikuussa! En vain ole saanut aikaiseksi levittää työtä lattialle tasoitettavaksi ja niin edelleen. Mutta ta-daa! Nyt peittopinta on joka reunastaan tasainen! Eihän tähän pääsemiseen mennyt kuin muutama kuukausi! Miten mahtaisi käydä tilkkupinnoilleni, jos joutuisin vielä tikkaamaan ne käsin?! Eivät taitaisi valmistua elinaikanani. Eivätkä ne olisi näin tasaisia ja taidokkaita. Kuvassa näkyy aito tilanne. Olen taittanut peiton kaksinkerroin tarkistaakseni, ettei se vain ole vino. (Ei ollut.) Käänsin toisen reunan vielä kerran, että peitosta näkyisi muutakin kuin taustapuoli. Seuraavaksi kirjoitan tilkkupeittooni nimilapun ja kiinnitän sen paikoilleen, ja sitten on tehtävän

Juhannusviikonloppuna säät suosivat ompelupuuhia, joten traktorinjälkiä muistuttavia tilkkublokkeja on syntynyt monta lisää. Järjestelin blokit erittäin satunnaiseen järjestykseen sommittelulattialleni. Kangastuksia kyseli, miten blokit oli järjestetty American Patchwork and Quilting –lehden mallissa ja vastaus on: melko satunnaisesti. Tilkkublokeissa on vaaleat ja harmaat kaikissa samaa kangasta ja värikaitaleet ovat muutamaa eri väriä, kaikki yksivärisiä. Jossain blokkirivissä oli tummat viivat vuoroin alhaalla, vuoroin vasemmassa reunassa, mutta sitten oli joku blokki eri tavalla. Ohjeessakin kehotetaan näin: ”lay out blocks in eight horizontal rows, rotating blocks as desired”. Samat blokit toiselta puolelta kuvattuna: (Aika samanlaiselta näyttää, mutta laitan silti tähän.) Ikkunasta oli tarjolla liian vähän valoa, joten räväytin kaikki valot täbölle kuvauksen ajaksi. Värisävyt ovatkin sitten mitä sattuu. Irma oli jättänyt ihanan kommentin, jossa hän sanoi tätä ”p

Näin tänään sattumalta televisio-ohjelmasta, että illalla tulisi Downton Abbey –sarjan jouluinen jakso. Joulu tuntuu olevan kaukana, kun ihmiset ennenkin helteestä unelmoivat, mutta Downton Abbey oli ajankohtainen. Siksakkasin nimittäin eilen kaksi kangaspalaa, jotta voin pyöräyttää ne pesukoneessa: Ostin Imatran Tilkkupäivillä Tilkkutarhan osastolta kahta Downton Abbey –nimikkokangasta. En ehkä heti ajattelisi näitä samaan työhön, mutta ihania ovat kumpikin! Ostaisin varmaan koko sarjan ja kolme metriä kaikkia, jos varat riittäisivät. Ja säilytystilat. Toinen ihana – tämä tuli mieleen ihanuudesta – on vaaleanpuna-vaaleansininen kangasnyytti tässä näin: Yllätys, yllätys! Tämäpä ei ollutkaan ihan näin kaksiväristä kangasta, vaan värikkäämpää: Toinen nimeni on ”Värikäs,” joten nyytin sisältä paljastunut monivärinen kukkakimppu on mielestäni ihana ja kangas kaikkiaan on ihanampaa kuin ensin luulinkaan! Kuvissani kaikkein ihanin on kuitenkin meidän Kissa: Se ulkoi

Kissa varmaan ajatteli, ettei töistäni tule mitään, ellei se tule auttamaan. Niinpä se ensin tutki ompelupöydällä olevat kangas- ja tarvikevarastoni ja meni sitten prässäämään solmiokankaista ompelemiani tilkkublokkeja. Kuvassa se ehkä miettii, että apu olisi minulle tervetullutta muidenkin töiden kanssa. Ompelupöydällä siis hanhityö, joka odottaa nimilappua ja ripustuskujaa; Kissan alla solmiotilkkublokkeja; ja tilkkupussukka ennen kokoamistaan. Jotain kiinnostavaa näköpiirissä? Ehkä. Tai sitten se pohtii, kävisikö tilkkublokin päälle kunnolla lepäämään. Olinpa ahkerana  Muutama solmiokankainen blokki on tullut valmiiksi tänään. Tosi nätti ja jotenkin lapsekas – keskikappaleen kirahvi tietysti antaa omanlaisensa sävyn koko blokille. Joku lukija ehkä ihmetteli, minkä kumman kankaan voisin sovittaa merkilliseen solmiokankaaseen. No punaisella täydensin: Oranssin tilkkutyöhanhen olen ehtinyt tikata, tasoittaa ja myös kantata: Hanhi näyttää sopivan pullea

Tykkään Villit kuviot –tilkkupeitostani, vaikka sen itse sanonkin. Minulla on tykkäämiseeni viisi parasta syytäkin. 1. Kissakin tykkää peitosta. Tämä on paras syy. Kissa on armoton makutuomari. Jos ei peitto ole hyvän pehmeä ja sopivan kuvioinen niin että kissankarvat näkyvät siinä edukseen, Kissa ei viihdy. Mutta tällä peitolla se viihtyy. 2. Paljon katseltavaa. Joku muu voi ajatella, että peittomme on ai-van ä-lyt-tö-män kirjava, iik, ja niin onkin, mutta siinäpä onkin katseelle paljon pureskeltavaa (jos katse osaisi pureskella). 3. Lukuisia muistoja. Paitsi että Villit kuviot –tilkkupeitto on tymäkän monivärinen, siinä käyttämiin kankaisiin liittyy muistoja (joita jaoin tässä blogipostauksessani). Tai siis ei tietenkään muistoja, vaan niitä nykymaailmassa niin tärkeitä ja joka välissä mainittuja tarinoita. 4. Kauniit tikkaukset. Tilkkupeitto ei varmaan olisi edes valmistunut, ellei minulla olisi tikkauspalvelua käytettävissäni! Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalve

Uurastin tänään ainoastaan mustien ja harmaiden kaitaleiden sekä jäännöspalatilkuista ompelemieni pötköjen parissa ja sain nyt tilkkupinnan valmiiksi! Alareunassa on vihertäviä tilkkuja ja niiden yläpuolella sinisiä. Sinisten neliöiden jälkeen tulee violetteja, vaaleanpunaisia ja punaisia sekä oransseja neliöitä. Pystyin juuri ja juuri kuvaamaan tilkkupinnan valoisaan aikaan – tosin täydensin päivänvaloa kattovalaisimella. Olisin mielelläni levittänyt pinnan sängylle kuvattavaksi, mutta en voinut. Ja niin kiire minulla oli, etten ehtinyt siirtää edes silitysraudan johtoa kuvan ulkopuolelle. Ai miksikö en voinut levittää tilkkupintaani sängylle? Sängyllä makasi joku tyytyväisenä (katso kuvan oikea yläkulma). Niinpä levitin pinnan vain Kissasta eteenpäin. Toinen tilkkupeitto näkyy kuvassa oikealta ja nurjalta ja häiritsee kokonaisvaikutelmaa, mutta ehkä tästä saa jotain käsitystä. Joka tapauksessa tilkkupinta on nyt valmis, jipii! Enää tarvitsee kehittää tähän taustaka

En ole tarttunut mysteeritöihin tai –blokkeihin, mutta nyt käsissäni on todellinen mysteerityö! Ompelen välikaitaleita jäännöspalatilkuista ompelemiini neliöihin, ja nyt on vuorossa pitkän kaitaleenpätkän ompeleminen tilkkupötkön kummallekin puolelle. Tietenkin minulle kävi niin, että hätäilin ja ompelin harmaan kaitaleen kahteen peräkkäiseen riviin kiinni, vaikka rivien väliin tulee vain yksi kaitale. Jouduin purkamaan koko pitkän sauman, jonka juuri olin huolellisesti ommellut. Törmäsin mysteeriin ommellessani välikaitaletta oikein kiinni. Vaikka ensimmäisen tilkun saumat osuivat samaan kohtaan välikaitaletta: Niin heti seuraavan pystysauman kohdalla olikin klappia: Ensin ajattelin leikanneeni vahingossa väärän levyisiä pystykaitaleita, mutta vaikka kuinka monen mittauksen jälkeen totesin, että kaitaleet ja myös tilkkuneliöt olivat hyvin suurella tarkkuudella samanlaisia. Mittasin sieltä ja täältä ja joka puolella ja kappaleet olivat oikean kokoisia – palat eivät vain o

Tästä ei tule valituspostausta, mutta ajattelin tasapainottaa onnistumiskertomuksiani tunnustamalla viisi ompelemiseen liittyvää juttua, joita en todellakaan osaa kunnolla hyvin mitenkään. 5 - En muista mittoja. Ehkä sekunnin tuhannesosan, korkeintaan. Jos tekemisistäni on kulunut viikko, muistista on haihtunut vähäisinkin aavistus edes suuruusluokista. Olenkin oppinut olemaan luottamatta muistikuviini. Vaikka olisin ommellut sata tilkkublokkia viime kuussa, en tänään muista edes, minkä kokoisia ne olivat. Välillä mittaan jotain, esimerkiksi taustakangaspalojen pituuksia ja leveyksiä, ja luku häviää tuhka tuuleen mielestäni ennen kuin saan kirjoitetuksi sen muistiin. Olen jokusen vuoden tehnyt muistiinpanoja tilkkutöistäni. Keskeneräiseksi jääneiden töiden jatkaminen tauon jälkeen rupesi nimittäin käymään suunnattoman hankalaksi, kun en muistanut, olinko tehnyt kymmen- vai yksitoistasenttisiä blokkeja. Voi sitä jälkikäteen mittaamista! Muistikirja on olennaisesti helpottanut r

Geometrinen tilkkupinta sai tänä viikonloppuna katkoviivamaiset kehykset ympärilleen. Tein katkoviivasta vähitellen väriä vaihtavan. Alareunassa on tummimmat viivat ja ne vaalenevat yläreunaa kohti. Yläreunan katkoviiva on vaaleaa. Kuvassa yläreunan katkoviivaa ennen sen ompelemista tilkkupeiton jatkoksi. Kehyksen nurkat ovat vain mustat, jotta minun ei tarvinnut laskeskella päätäni puhki, miten saan katkoviivat menemään tasan. Tilkkupintani tarvitsee enää taustakappaleen, ja voin taas viedä tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun! Mihin mahtaa tämä tilkkupeitto matkustaa, kun se on valmis? Minulla ei ole siitä aavistustakaan, mutta aika tavaran kaupitsee. Viikolla oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta ja ihailin siellä tilkkuystäväni Armin ompelemaa laukkua. Hän kertoi ottaneensa siihen mallia tästä Crazy Mom Quiltsin laukusta. Eilen otin siniset ja vihreät jäännöspalapinot vielä kerran esiin (tiedättekö, vähän on alkanut kyllästyttää samoje

Aiemmassa postauksessani esittelin mystisen ruskean laatikon ja herätin joidenkin teistä uteliaisuuden. Miehen ystävällisellä avustuksella tein laatikon avaamisesta unboxing-videon. Todellinen tilanne. Katso video, niin näet, mitä laatikossa oli. Videoon tuo kivan lisän se, että kissamme tarkkailee toimenpidettä. Avaan laatikkoa polvillani ompeluhuoneen makkarin lattialla, missä suunnilleen kaikki tilkkuiluun liittyvä muutenkin tapahtuu.

Lainasin kirjastosta Barri Sue Gaudet’n kirjan ”Tilkuista asiaa” ja annan siitä nyt arvioni. Kirjan takakannessa luonnehditaan, että kirjasta löytyy ohjeet ”helppotekoisiin tilkkulahjoihin ystäville ja perheenjäsenille”. Sisäkannessa mainitaan kirjassa olevan ”25 viehättävää tilkkutyötä ja lahjaideaa”. Sisällysluettelosta voi todeta, että kirja tosiaan keskittyy tilkuista valmistettaviin lahjatavaroihin. Lahjat on luokiteltu tyypeittäin – syntymäpäivä, kiitoslahjoja, häät ja niin edelleen – ja jokaisen projektin kohdalla on myös arvio siitä, miten kauan valmistaminen ehkä kestää. Olen kirjan tekijän kanssa vähän eri linjoilla parista asiasta. Ensiksi projektin pituusarviot. Otan esimerkiksi häälahjaksi valmistettavan muistokehyksen, jonka tekemiseen arvioidaan kuluvan 1-2 päivää. Ensin tarvitaan tietysti valokuvakehys, jonka sisään ommellaan kolmesta eri kankaasta tilkkupinta. Pinta koristellaan applikoinneilla, kirjonnalla ja helmillä. Ehkä tämän pystyy toteuttamaan 1-2

Olin vihdoin leikannut tarpeeksi monta palaa tähän uusimpaan tilkkupeittoon, ja saatoin järjestellä koko peiton palat valmiiksi. Tässä yleiskuva: Välillä tuntuu, etten oikein sovellu tilkkuilijaksi, kun sössin kaikenlaista käsittämätöntä. Tässä vaiheessa peittoa tiedän tehneeni ainakin kolme erilaista tilkkumokaa. Tilkkumoka 1: (Tästä ei ole kuvaa.) Laskin puuttuvien palojen lukumäärän ainakin kolme kertaa ja leikkasin mielestäni tarpeeksi paloja kaksi kertaa. Kolmannella palojen asettelukerralla ihmettelin edelleen, miksi palat eivät riitä. Onneksi löysin useita leikattuja paloja eri paikasta kuin mihin olin pinonnut kaikki muut palat. Tilkkumoka 2: Peittoon tulevan kuvion olen matkinut Minua inspiroi tietty tilkkupeitto, mutta suunnittelin itse, minkä kokoisia paloja leikkaisin. Valitsin varta vasten palojen leveydeksi 16cm, että voin leikata kankaista suoraan viivaimeni levyisiä soiroja. Miten on mahdollista, että yksi pala (tietenkin taas yhtä lempikankaistani) on senti