Tilkunviilaaja

Elokuun alussa löysin blogiystäväni Lizin ( Shush I’m Quilting ) kautta upean ”bubble quilt” –mallin, johon Coopcrafts oli ystävällisesti kirjoittanut ohjeen. Vaikka varastoissani ei ole yksivärisiä kangasta, saati sitten tummuuksien koko kirjoa vaaleimmasta tummanpuhuvaan, löysin sen verran neutraaleita, että pääsin kokeilemaan ihanaa mallia. Kerron vielä, että poikkesin Coopcraftsin ohjeesta seuraavilla tavoilla: Leikkasin blokkipalani senttimitoilla, 11 cm x 15 cm Tein blokit suorakaiteita, en neliöitä. Näin peitostakaan ei tule neliötä. Asettelin ympyrät lähemmäs blokin yläreunaa, koska se näytti minusta suorakaiteessa paremmalta. Valmistin ympyrät Sarah Fielken mainiolla menetelmällä eli käyttämällä pahvimallinetta, alumiinifoliota ja kuumalla silitystä. Kiinnitin ympyrät ompelukoneen pykäpistolla, en suoralla ompeleella. Sain eilen viimeisen blokin valmiiksi ja kokeilin ensimmäistä kertaa, miltä peiton keskiosa mahdollisesti näyttäisi. Tällaiselta: Toteutin ta

Olen äimän käkenä, miten UPEAN applikointityön kiltalaiseni eli Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenet ovat tehneet! Olin Syyringin kiltaillassa torstaina 1.10. ja siellä pääsimme ensimmäisen kerran katsomaan, miltä tilkkutyö tulee näyttämään kehyksineen kaikkineen. Koko keskiosa on valmis, tähdet ja kukka-applikaatiot. Myös kehyksen applikaatioköynnökset ovat valmiit, mutta niitä ei vielä ole sovitettu toisiinsa. Tilkkutyön keskiosa olisi valmistunut aikaisemminkin, jos vain minun koko kesän ja alkusyksyn varastoimani, Lean valmistamat neljä applikaatioblokkia olisivat olleet Soilella ja Annelilla käsillä, kun he ompelivat sitä. Menin ennen kiltailtaa torstaina Soilen pajalle Lean blokit mukanani ja Soile sai ommelluksi viimeisen rivin tilkkupeiton keskiosaan. (Kuva ei liity kertomukseeni juuri lainkaan.) Huvituin, kun hän myöhemmin kuvaili, että ”me Tilkunviilaajan kanssa ommeltiin tää nyt valmiiksi”. Olin osalllistunut ompelemiseen siis tuomalla blokit! (Tämäkään ku

Pyöräytin taas ompelukoneella muutaman spiraalin tilkkupinnoille: Jatkoin kangasleikinnän tuloksena syntyneitä tilkkupintoja laiskasti – en tehnyt lisää tilkkupintaa, vaan leikkasin pitkistä kankaista palat, jotka täydensivät jo tekemäni pinnat pussukan kokoisiksi. Kiinnostaa nähdä, miten tällainen ote mahtaa toimia valmiissa pussukassa. Vetoketjukin on valikoitunut ja saanut päihinsä kangaspalat. Minulla on vastaavanlaiset palat vielä kahteen pussukkaan ja niihinkin valmiiksi käsitellyt vetoketjut, mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Saa nähdä, pyöräytänkö ensin tämän pussukan valmiiksi vai tikkaanko kaikki pussukkapinnat samaan syssyyn. Pyöreitä applikaatioita on syntynyt kovasti lisää: Kuvassa neljä viimeisintä, jotka tässä odottavat vielä pykäpistoja reunoihinsa. Toistaiseksi olen tehnyt jokaisen ympyrän eri kankaasta, mutta uskokaa tai älkää, saatan joutua käyttämään muutamaa kangasta useampaan kertaan. Mitä?! Eikö minulla olekaan 225 erilaista kangasta kaapissa?!

Leikkaan, käärin, silitän, asemoin, applikoin. Leikkaan, käärin, silitän, asemoin, applikoin. Ja sama vielä kymmenen kertaa. Sitten olisin valmis tekemään jotain muutakin kuin tätä ympyräapplikaatiotyötäni, jos vain jaksaisin tai päivää/iltaa riittäisi. En valita, mutta teitä lukijoita käy hieman sääliksi. Mitään kovin uuden näköistä ei tahdo syntyä, vaikka näissäkin on monta uutta ympyrää. Sain toissapäivänä leikatuksi kaikki suorakaiteet. Ympyröitä leikkelen sitä mukaa. Olen käynyt yhden jäännöspalalaatikon läpi ja leikannut jokaisesta riittävän isosta tilkusta yhden ympyrän. Leikkasin myös paloja parista pitkästä kankaasta ja olen saanut näin syntymään taas lisää jäännöspalaa. Aurinko on paistanut joinakin päivinä risukasaan blokkipinoihin. Koristelemattomia suorakaiteita on aikamoinen pino, mutta valmiiksi applikoitujakin alkaa olla messevä määrä. Näistä kankaista tulee myös kuplia ympyröitä suorakaiteilleni – jokaisesta tai melkein jokaisesta yksi. Kun näkee

Teidän lukijoiden on ehkä vaikea ymmärtää, miksi olen innostunut tekemään näitä melko yksinkertaisia tilkkublokkeja. Eihän näissä ole mitään haastetta! Leikataan suorakaide ja tällätään päälle ympyrä – mitä tilkkutyötä se muka on? Kivaa puuhaa kuitenkin. Käyn parastaikaa läpi jäännöspalalaatikkoani ties monennettako kertaa ja katselen kankaita ties monennellako tavalla. Pienikin pala voi päästä käyttöön. Pyörylöistä tuli mieleen, että näytin niitä Miehelle. Hän on vuosien mittaan oppinut pari (mielestään) harvinaista erikoistermiä tilkkuilun alalta ja hän tiedustelikin, olenko oikein applikoinut pyörylät tilkuille. Kerroin aivan oikein applikoineeni ja käyttäneeni ompelukoneen kivaa tikkiä. Hän ihan hämmästeli, että ompelukoneesta syntyy tuollainen tikki. (Ihan kuin ikinä jaksaisin/ehtisin käsin applikoida pykäpistoilla!) Toinen Miehen bravuuritermi on hulpio. Hän käyttäisi sanaa mielellään useamminkin, mutta ei sitä valitettavasti kovin usein tarvitse. Tilkkupinnastakin t

Näihin aikoihin toukokuussa 2010 esittelin juuri valmistunutta sinistä tilkkukukkakassia. Olin innostunut ompelemaan aika pieniä tilkkupaloja pinnoiksi, joista leikkasin tilkkukukkiin terälehdet. Sitten applikoin terälehdet kankaalle ja lisäsin varren. Tikkasin koristeeksi kiehkuroita käsin ompelemalla ja tein näistä laukun tai tyynyn. Silloin en vielä antanut kaikille töilleni nimeä. Tämäkin kassi tunnetaan nimellä "Sininen tilkkukukkakassi". Minulla oli tuolloin myös tapana pihistellä parhaat kuvat postauksen loppuun. Päättelin, että lukijat varmemmin katsoisivat koko postauksen, jos näyttäisin ensin vain jotain ja jännitys tiivistyisi postauksen loppua kohti. Nyttemmin olen tajunnut, että näyttävin kuva kannattaa esitellä ensimmäisenä. Suurin osa blogilistoista näyttää juuri tuon ensimmäisen kuvan thumbnail-koossa ja sen pitäisi houkutella klikkaamaan. Neljä vuotta sitten toukokuussa leikittelin värikkäillä tilkuilla ja aloittelin tilkkupintaa, jonka pian valm

Vähiin käy ennen kuin loppuu, mutta valmistumassa kuitenkin on tämä palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni. Huomaan aloittaneeni sen vuonna 2013 ja yhdessäkin blogipostauksessa kirjoittaneeni tämän olevan ”slow quilt”. Hidasta minulla on tämän kanssa ollutkin. Kuvassa ovat joka tapauksessa vihoviimeiset työhön tarvittavat nirkkokappaleet: Nyttemmin olen saanut kaikki ommelluksi paperipalaansa, joten ne ovat vain kiinnittämistä vailla valmiit. Hohhoijaa, seuraavaksi saankin taas etsiskellä sopivia taustakappaleita! Ompelin aika monta pitkää suoraa ”saumaa” tänään: Siis siksakkasin verkkokauppa PeeKaasta ostamani kankaat vihdoinkin, jotta ne ovat valmiit pestäviksi ennen käyttöä. (Kuvassa ne odottavat, että nakkaan ne seuraavaksi pesukoneeseen.) Vähän kuin olisin tehnyt oikein ompelutyötä pitkästä aikaa. Käsinompelu ei tunnu ihan samanlaiselta tilkkutyöltä kuin jos ompelen koneella. Eilen ja tänään vietetään Raumalla Tilkkupäiviä. Olen kovin laiska lähtemään kotoa, jo

Voisin sanoa, että palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni on nyt MPNVV eli muutamaa palapelipalan nirkkoa vailla valmis. (Kylläpä on jotenkin iltahämyä tulviva kuva, vaikkei tässä ole muuta näkyvissä kuin tilkkutyö.) Olen leikannut ja ommellut työhön reunakaitaleet. En erityisesti tykkää ommella näin pitkiä saumoja! Mutta pakkohan se on, että saa palapelin näyttämään keskeneräiseltä. Palapelipalojen nirkotkin olen leikannut, mutta en applikoinut vielä. Osa on paikoillaan nuppineuloin kiinnitettyinä. Valokuvassa saattaa näyttää, kuin nirkot olisi jo ommeltu, mutta esimerkiksi oikealla alhaalla näkyvät nirkot ovat kuin ovatkin kiinni vain nuppineuloilla. Kiitos positiivisista ja kehuvista kommenteistanne! Nyt vähän himmailen ja sanon, ettei tämä työ ole ihan yhtä hienon näköinen elävänä kuin kuvissa. Jostain syystä musta-punainen-yhdistelmä on kuvissa poikkeuksellisen edukseen (kun taas joitain värejä ei millään saa näyttämään kuvissa miltään)! Neljän reunakaitaleen

Applikoin osuuteni eli yhden kukkakuvioneliön Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyyspeittoon, jonka on määrä valmistua ensi vuoden syksyksi. Teemme Kim McLeanin mallin Stars and Sprigs. Töölön Tilkkupaja lahjoitti applikointiin taustakangasneliöt, ja kiltalaiset toivat varastoistaan tilkkuja, joista teimme kuviot. Kiltalaiset ovat muutenkin tarttuneet hyväntekeväisyystyöhön valtavalla innolla. Peittoon tulee yhteensä 40 kukka-applikaationeliöitä ja ne ovat ilmeisesti kaikki jo valmiit – nyt kun minäkin sain omani tehdyksi. Töölön Tilkkupaja pitää joulun alla myyjäiset, ja minäkin olen valmistamassa sinne myytävää. Nämä matkalaukun nimilaput olen saanut jo valmiiksi ja muutama vielä pitäisi viimeistellä. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä tässä tapauksessa suutarillakaan. Vain yhdessä matkalaukussamme on sievä nimilappu – sen ostin syyrinkiläiseltä tilkkuystävältäni Ritvalta. Tekisi vähän mieleni ottaa tästä pinon päällimmäinen omaan käyttöön: Siinä nim

Olen ehtinyt ompelukoneen ääreen vain lyhyiksi ajoiksi kerrallaan, ja niitäkin tuokioita on sävyttänyt enempi leikkurointi kuin ompeleminen. Olen nimittäin tasoitellut plus-kuvioisia tilkkublokkeja tasaisiksi. Käsittelyssä on aina ollut yksi blokkirivi kerrallaan. Olen ensin tasoittanut blokit 29cm leveiksi ja ommellut niistä rivin, jossa plussien saumat kohtaavat. Sitten olen tasoittanut blokkirivin 29cm korkeaksi. Olen myös ommellut aina kaksi riviä yhteen, ja minulla on nyt valmiina kolme blokkiriviparia. Viimeinen pari tulee kohta uunista, siis ompelukoneesta ulos, ja sen jälkeen minun on ruvettava miettimään tilkkupinnalle jonkunlaisia kehyksiä. Olen tunnollisesti edistänyt myös Helsingin tilkkukilta Syyringin yhteistä hyväntekeväisyystyötä ompelemalla applikaatiokuvioblokkia:   Valitsin aika vaatimattoman kokoisen kuvion, mutta on tässäkin aika tavalla työtä. Onneksi sain ommelluksi varret jo paikoilleen. Kukkien ja lehdyköitten ompeleminen on jostain syystä k

Mielenkiintoinen projekti lähti eilen liikkeelle Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Uusi killanvetäjämme Soile keksi, että me kiltalaiset teemme yhdessä hienon tilkkupeiton, joka noin vuoden kuluttua on valmis huutokaupattavaksi hyväntekeväisyystarkoitukseen. Kilta lähti tähän mukaan ja päädyimme aika nopeasti siihen, että toteutamme Kim McLeanin mallin Stars and Sprigs. Eilen jaettiin Töölön Tilkkupajan lahjoittamat taustakangasneliöt ja kaikille halukkaille applikoijille vähintään yksi kaava. Pöydällä oli kiltalaisten projektiin lahjoittamia kankaita, joista saimme poimia tilkkuja applikaatiossamme käytettäväksi. Ai niin, jaossa oli vielä valmiita varsi- tai oksakaitaleitakin. Hillitsin itseni ja otin vain yhden kaavakappaleen ja hyvin varovaisen kokoelman tilkkuja käytettäväksi applikaatioon. Teen sitten lisää jos oikein innostun. Malliin tarvitaan 40 applikaationeliötä - kuvioita on 20 erilaista - ja saman verran tähtiblokkeja ja mallissa on lisäksi valtavan

Siivoilin (lue: siirsin paikasta toiseen) vaatekaapin kangaskasoja ja esiin putkahti epäonnistunut tilkkutaideteos, jonka kyhäsin Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenilleen järjestämällä luovan konekirjonnan kurssilla vuonna 2009. Itse Maija Brummer opetti meille, miten tilkuista voi tehdä näyttävän taideteoksen, ja minä toteutin sitten tällaisen: Tarkoituksenani oli loihtia kankaanpaloista pioni ja täyttää sen tausta vihreillä pioninlehdillä ja –varsilla. Uskoni loppui kesken, ja rääpäisyni on virunut kasoissa kurssista asti. Pionini näyttää kuvassa huomattavasti paremmalta kuin livenä. Ei kannata lohdutella, että ihan hyvähän tämä on, kehyksiin vain! Oikeasti tämä ei kelpaa kehyksiin eikä tällaisenaan mihinkään. Tein toisesta vastaavasta tekniikkakokeilustani Tilkkusirkus-tilkkupussukan, josta tuli oikein kivakin. Nostin tämän pionin-päkäleeni esiin, jotta leikkelisin myös siitä pussukkapaloja. Ettei tarvitse edes epäonnistunutta kokeilua heittää pois! Pääsen varmaan ko

Ahersin tilkkupalapeliini nirkkopaloja kesähuvilalla viettämäni kahden viikon aikana ja sain kaikki helpoimmat palat valmiiksi. Tilkkupalapeliini tulee mustat kehykset – palapelin palat ovat siis mustalla alustalla! Saattaa olla, että kuvan alareunassa näkyvä punainen rivi on sentään jo palapelin reunaa, mutta muuten palapeli tulee olemaan ihan keskeneräinen. Asettelin kolmen suorakaiderivin kaistaleet parhaani mukaan järjestykseen. Olenko todella ajatellut, että noin keskeltä puuttuisi vielä pala? Kangastuksia on joskus kommentoinut, että asettelen palat mieluiten sävyjä liu’uttamalla ja niin taitaa olla! Minusta se on helpointa. Mutta miksi yksi kirjavahko pala on keskellä punaista aluetta? Seuraavaksi minun täytyy ommella vierekkäisiin kaistaleisiin sopivat nirkkopalat reunaan, sopivasti joko toiselle tai toiselle puolelle. Kannattaahan ne ommella ennen kuin kiinnitän palat toisiinsa, niin säästyn yhden reunan applikointiompelemiselta! Mahtaako minulla olla riitt

Mielikuvitukseni on vilkas muuten, mutta kun pitäisi keksiä tikkauskuvio, jäädyn. Ei tule mitään mieleen! Pari iltaa sitten tein poikkeuksen eli keksin uudenlaisen tikkauksen hanhi-tilkkutyöhöni, sen lentävät hanhet –osuuteen. Sen sijaan, että olisin tikannut vaikka suoraa viivaa tai hanhien ääriviivojen mukaisesti kolmiot, räväytin pintaan kaarevat tikkaukset! Käytin kekseliääseen tikkaukseeni kaiken lisäksi metallinhohtolankaa. Olinpa räväkkä! Nyt olen ollut sen verran luova, että voin ainakin puoli vuotta vetää taas suoria tikkauksia ja ehkä toisinaan muurahaisenpolkua.

Kissa varmaan ajatteli, ettei töistäni tule mitään, ellei se tule auttamaan. Niinpä se ensin tutki ompelupöydällä olevat kangas- ja tarvikevarastoni ja meni sitten prässäämään solmiokankaista ompelemiani tilkkublokkeja. Kuvassa se ehkä miettii, että apu olisi minulle tervetullutta muidenkin töiden kanssa. Ompelupöydällä siis hanhityö, joka odottaa nimilappua ja ripustuskujaa; Kissan alla solmiotilkkublokkeja; ja tilkkupussukka ennen kokoamistaan. Jotain kiinnostavaa näköpiirissä? Ehkä. Tai sitten se pohtii, kävisikö tilkkublokin päälle kunnolla lepäämään. Olinpa ahkerana  Muutama solmiokankainen blokki on tullut valmiiksi tänään. Tosi nätti ja jotenkin lapsekas – keskikappaleen kirahvi tietysti antaa omanlaisensa sävyn koko blokille. Joku lukija ehkä ihmetteli, minkä kumman kankaan voisin sovittaa merkilliseen solmiokankaaseen. No punaisella täydensin: Oranssin tilkkutyöhanhen olen ehtinyt tikata, tasoittaa ja myös kantata: Hanhi näyttää sopivan pullea