Tilkunviilaaja

Esittelen tämän yllättävän vaalealta vaikuttavan, violetti-vihreistä blokeista kokoamani tilkkupinnan uudelleen. Olette nähneet sen epämääräisesti kuistimme sohvalle heiteltynä, mutta ette tasaiseksi levitettynä. Tosin eihän tämä tasainen ole nytkään, sillä asettelin sen meidän pitkäksi venähtäneelle nurmikollemme. Melkein kaikki valmistamani blokit olivat syvän värisiä tai ainakin keskivärisiä, mutta valkoiset välikaitaleet sammuttivat blokkien hehkun. Mielenkiintoinen efekti! Edellisessä kirjoituksessa esittelemäni tilkkupinnan valmistuttua olin taas tyhjän päällä. Onneksi minulla on vielä toistaiseksi aina käsillä välityö, eli ompelen pieniä neljän neliön blokkeja: Tällä kertaa käytössäni oli uusia, vihreitä ja violetteja neliöitä. Minkähän takia? Hmmm… Onneksi sentään löysin uuden, inspiroivan projektin! Olin taas nähnyt jossain Internetin ja sosiaalisen median syövereissä kuvan tilkkutyöstä, joka innosti kehittämään oman blokkimallin. Pähkäilin mitat itse ja päätin periaatteeks...

Englanninkielinen sanonta ”it is not a quilt until it is quilted” ei käänny kunnolla suomeksi, koska meillä ei ole sanaa quilt-termille. Totta kuitenkin on, ettei tikkaamaton tilkkutyö ole valmis, eikä erityisesti minun tikkaamaton tilkkutyöni ole valmis. Jaoin muutama päivä sitten Instagram-kanavallani kuvan tilkkublokeista, jotka olin asetellut lattialle siinä järjestyksessä kuin ne käteen sattuivat. Korjasin niiden sijaintia vain jos vierekkäin oli osumassa kaksi samaa, tummanpuhuvaa kangasta. Mainitsin tästä pyrkimyksestäni, ja yllätyin: pari seuraajaani oli katsonut kuvaa niin tarkasti, että he olivat huomanneet virheen. Kaksi vierekkäistä neliötä tosiaan oli samaa kangasta! (Virhekohta on kuvassa ympyröitynä.) Korjasin tuon virheen ja huomasin blokkeja yhdistäessäni toisenkin virheen. Olin ommellut yhden blokin (kuvassa ympyröitynä) ihan väärin! Vaaleiden ja ei-niin-vaaleiden neliöiden pitää olla toisin päin. Jotkut uskovat, että tilkkutyöhön on hyvä piilottaa tahallinen virhe...

Vihdoinkin maltoin ommella pitkään kesken olleelle tilkkupeitolleni reunakantin! Vihdoinkin Economy- eli säästöblokeista ompelemani tilkkupeitto on valmis. Tytär ehdotti sille nimeä Tupla vai kuitti, ja hyväksyin sen mieluusti. Olin nimittäin jokseenkin kuitti ommeltuani loputtomalta tuntuneen määrän pieniä kolmioita blokkeihini. Tupla vai kuitti -tilkkupeitto on kooltaan noin 210 cm x 240 cm eli niin iso, ettei edes Mies pystynyt pitämään sitä täysin suorana – ei leveys- eikä korkeussuunnassa. Ompelin peittoon 504 säästöblokkia. Kiinnitin siis yhteensä 4032 kolmiota blokkeihin, koska jokaisessa blokissa on neljä neutraalia ja neljä värikästä kolmiota. Onneksi en ruvennut laskemaan työn määrää etukäteen, sillä en varmaan olisi ryhtynyt toimeen ollenkaan! Ihmeellistä, että vähitellen tehden sitä pystyy ompelemaan tuhansia pieniä saumoja ilman että lopen uupuu. Elleivät huimat numerot saa puntteja tutisemaan, vaan haluat sinäkin valmistaa säästöblokkeja, niin voit ladata paperiompelu...

Eräästä lahjaksi saamastani jäännöspala- ja tilkkukassista putkahti esiin kiva autotilkku. Kankaan autossa ei näy logoa, mutta se on tunnistettavissa Volkswagen Kleinbusiksi, ja vielä kun tajusin yhdistellä sen hehkeisiin kukka- ja perhoskuvioihin, tilkkupintaan tuli kunnon hippifiilis. Pussukka saikin nimekseen Kesä-68. Se on kooltaan keskiverto:  Leveys ylhäältä noin 20 cm Korkeus noin 14,5 cm Pohjan leveys noin 6 cm.  Kesä-68 ei taatusti tunne itseään yksinäiseksi, sillä ompelin sille saman tien kaverin. Kaverin kuvioinnista ei huou hippiyttä, mutta se sai silti nimekseen Rauhaa - Peace. (Muistan nuorena lukeneeni kirjan ”Rauhaa, peace, ja molemmilla käsillä”. Sellaisen nimen ainakin muistan, mutta nettihaku ei tuottanut tuloksia.) Rauhaa - Peace -vetoketjupussukan mitat ovat seuraavat:  Leveys ylhäältä noin 18 cm Korkeus noin 12 cm Pohjan leveys noin 5 cm.  Nyt kävi niin kivasti, että kumpikin pussukka on sekä Avoin- että Street-mallistoa.   Sen sijaan t...