kolme pussukka-aihiota.
Sinisiä, punaisia ja violetteja jäännöspalatilkkuja nyt pitkään käsiteltyäni halusin ehdottomasti tarttua jonkun muun värisiin tilkkuihin. Löysin jäännöspalalaatikosta kummalliset blokin tapaiset tai mitä lie olleet ja täydensin ne merkillisillä vihreillä paloilla. Pian käsissä olikin vihreän vetoketjupussukan aihio:
Näissä on niin kummalliset väriyhdistelmät, etten ehkä keksi valmiille pussukalle edes nimeä. Mitä olen oikein ajatellut? (Vastaus on kuten aina: en oikeastaan paljon mitään. En yhdistele tilkkuja harkiten, minkä erityisesti näistä tilkkupinnoista huomaa.)
Ottaessani esiin vihreitä ja keltaisia paloja tein samalla kasan musta-valkoisista ja harmaista tilkuista. Niitä näytti olevan paljon erilaisia ja ajattelin, että teenkin jonkunlaisen musta-valko-harmaan vetoketjupussukan niin, että palat tai suikaleet ovat värijärjestyksessä.
Suunnitelmani muuttui matkan varrella.
Tilkkupinnasta tulikin tällainen. Palat eivät ole ihan värijärjestyksessä eikä tilkkupinta ole aivan musta-valkoinen.
No jos toisella puolella onnistuisin paremmin pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa.
Aloitin lupaavasti ja ompelin melkein mustista paloista aika hyvin värijärjestyksessä pysyvän suikalepötkön. Sommittelin vaaleammista tai kuviollisemmista paloista myös värijärjestyksen, mutta sitten tykkäsinkin ommella ne kiinni harmahtavaan, mutta selvästi värikkään kuviolliseen kaitaleeseen.
Koska tämä puoli ja tuo tummanpuhuvampi toinen puoli näyttivät kovin erilaisilta, otin tälle puolelle myös mukaan uutta punakirjavaa kuviokangasta.
Punakirjava hukkuu kukkakedon sekaan! Nyt pussukkapuolet näyttävät erityisen erilaisilta keskenään. Minä vain en pysty tekemään hillittyä. (Tai en sittenkään halua.)
Mitään tikkausideaa ei putkahtanut mieleen, joten tein vielä yhden, erivärisen pussukka-aihion. Nämä lähtivät liikkeelle jäännöspaloista, joissa on fotorealistisia kissanpoikia.
Tämä on olevinaan keltainen pussukka. Keltaista vetoketjua ei löytynyt varastoista, joten valitsin harmaan, koska toisessa kissakankaassa on samaa harmaata. Sehän sointuu!
Näissä on niin kummalliset väriyhdistelmät, etten ehkä keksi valmiille pussukalle edes nimeä. Mitä olen oikein ajatellut? (Vastaus on kuten aina: en oikeastaan paljon mitään. En yhdistele tilkkuja harkiten, minkä erityisesti näistä tilkkupinnoista huomaa.)
Ottaessani esiin vihreitä ja keltaisia paloja tein samalla kasan musta-valkoisista ja harmaista tilkuista. Niitä näytti olevan paljon erilaisia ja ajattelin, että teenkin jonkunlaisen musta-valko-harmaan vetoketjupussukan niin, että palat tai suikaleet ovat värijärjestyksessä.
Suunnitelmani muuttui matkan varrella.
Tilkkupinnasta tulikin tällainen. Palat eivät ole ihan värijärjestyksessä eikä tilkkupinta ole aivan musta-valkoinen.
No jos toisella puolella onnistuisin paremmin pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa.
Aloitin lupaavasti ja ompelin melkein mustista paloista aika hyvin värijärjestyksessä pysyvän suikalepötkön. Sommittelin vaaleammista tai kuviollisemmista paloista myös värijärjestyksen, mutta sitten tykkäsinkin ommella ne kiinni harmahtavaan, mutta selvästi värikkään kuviolliseen kaitaleeseen.
Koska tämä puoli ja tuo tummanpuhuvampi toinen puoli näyttivät kovin erilaisilta, otin tälle puolelle myös mukaan uutta punakirjavaa kuviokangasta.
Punakirjava hukkuu kukkakedon sekaan! Nyt pussukkapuolet näyttävät erityisen erilaisilta keskenään. Minä vain en pysty tekemään hillittyä. (Tai en sittenkään halua.)
Mitään tikkausideaa ei putkahtanut mieleen, joten tein vielä yhden, erivärisen pussukka-aihion. Nämä lähtivät liikkeelle jäännöspaloista, joissa on fotorealistisia kissanpoikia.
Tämä on olevinaan keltainen pussukka. Keltaista vetoketjua ei löytynyt varastoista, joten valitsin harmaan, koska toisessa kissakankaassa on samaa harmaata. Sehän sointuu!
Kommentit