Thursday, 30 August 2012

mod op -kuviokokeiluja.

Jaa-a, mistähän tuo Mod Pop –nimi (luulin, että se oli Mod Op, mutta ei ollutkaan) on peräisin?

Olen nyt muutaman illan ahkeroinut neljännesympyröiden parissa. Leikkaan mahdollisimman erilaisista, vihreäsävyisistä ja musta-valko-harmaista kankaista satunnaisesti kaaria ja neljännesympyröitä, kuitenkin muistaen, että yhteen kuvioblokkiin tarvitaan 8kpl vihreäkaarista ja vain 4kpl vihreä-neljännesympyrällistä juopon polku –neliötä.

Olen leikannut myös joukon musta-valko-harmaita ja vihreitä neliöitä, joita kuvioblokkiin tarvitaan. Niitäkin olen leikannut satunnaisesti, ja sen huomaa:

Op Art -vaikutteinen tilkkukuvio, tumma

Mustanpuhuvia neliöitä ei ole tarpeeksi, jolloin vihreän kaariympyrän keskelle muodostuu liian hallitseva kuvio. Takaisin leikkuupöydän äärelle siis!

Kokeilin rakentaa myös vaaleamman kuvioblokin:

Op Art -vaikutteinen tilkkukuvio, vaalea

Kasarikuvioinen, muka musta-valkoinen kangas kaariympyrän sisällä (2. vasemmalta, keskimmäinen rivi) häiritsee, eikä sen vieressä oleva ”vihreä” kangaskaan näytä sopivimmalta.

Op Art -vaikutteinen tilkkukuvio, vaalea

Paljon parempi! Kaariympyräkuvio erottuu kunnolla. Tämäkään ei ole täydellinen (esimerkiksi oikean alanurkan lähellä oleva kirkas lehtimadonvihreä neljännesympyrä saattaa näyttää häiritsevältä), mutta uskon, että saan palaseni sommitelluksi tällaisiin kuvioihin.

Suunnitelmani on, että tilkkupinnan oikeassa alareunassa on vaaleinta ja vasemmassa yläreunassa tumminta. Sekä taustan että vihreiden kuvioiden vaaleusaste muuttuu alhaalta ylös. Vaikuttaa vaikealta! Saa nähdä, miten tämä onnistuu!

Töölön Tilkkupajassa 

Vein sini-vihreäsävyisen (no, se näyttäisi olevan eniten sinisävyinen), aitausmaisesti kuvioidun tilkkupinnan Longarm-tikattavaksi Töölön Tilkkupajaan:
 
Soile ja Töölön Tilkkupajan Longarm-tikkauspalvelu. Sinisävyinen tilkkutyö.

Soile mahtaa olla hyvillään, kun muistin yhdistää tilkkurivin taustakankaaseen looooivasti mutkittelevin saumoin.

Näin Pajalla käydessäni myös Tilkku et Tilkku –blogistin ihanan, karkkivärejä ja dramaattista mustaa Tiffany-kuvioon yhdistävän tilkkutyön valmiiksi tikattuna. Se oli hieno! Varsinainen tilkkupinta näytti upealta ja tikkaukset näkyivät kauniisti taustapuolella.

Sunday, 26 August 2012

neljännesympyröitä.

Etenen neljännesympyröiden tai juopon polku –blokkien tekemisessä "Mod Op" -malliseen peittoon ilman melkein mitään suunnitelmaa. Olen laskenut, montako minkinlaista kappaletta tarvitsen yhteen ”varsiympyrään,” mutta leikkaan paloja jäännöskankaistani ilman, että lasken niiden lukumäärää.

Paremman suunnitelman puutteessa kerään valmiit kappaleet kuuteen pinoon, joissa on vaaleita, keskivärisiä ja tummia blokkeja ja joko vihreä tai musta-valkoinen/harmaa neljännesympyrä.

Juopon polku -tilkkublokkeja

Vaaleita paloja näytti olevan nyt tarpeeksi yhteen ”varsiympyrään” eli varsinaiseen Mod Op –kuvioon.

"Mod Op" -tyyppinen kuvio juopon polku -blokeista

Läiskin palat suunnilleen muotoon ja täydensin satunnaisesti neliöpinoista (ai niin, leikkaan kankaista myös neliöitä, koska niitäkin tähän malliin tarvitaan) ottamillani paloilla. En tietenkään ommellut näitä vielä yhteen, koska tämä oli vain kokeilu.

Vielä täytyy hioa sekä tausta- että kuviovärejä, mutta kaksiväristä isoa kuviota näyttäisi kuitenkin muotoutuvan näinkin erilaisista paloista.

Saturday, 25 August 2012

tilkkukukkatyynynpäällinen ja uusi alku.

Pitkä sana! Tilkkukukkatyynynpäällinen! No, pääsin tympimisen yli, vaikken edelleenkään ole innostunut tästä työstä. (Pitääkö minun muuten sanoa, ”ettei tymmi enää,” vai miten tympiä-verbi oikeasti taipuisi?)

Tilkkukukka on kunnialla kiinni taustakankaassa ja tein taustalle kullanväriset konetikkaukset. Palan ympärillä on kangaskaitaleet kehyksinä ja kokonaisuus on riittävän suuri, jotta voin ommella tästä 40cm x 40cm tyynynpäällisen.
 
Applikoitu tilkkukukka - tyynynpäällinen tilkuista vielä kesken

Kullanväriset tikkaukset lähikuvassa:

Applikoitu tilkkukukka. Koneella tehdyt koristetikkaukset läheltä

Olen tykännyt tosi paljon käsin ompelemistani etupistoista, joilla olen koristellut muistaakseni kaikki tilkkukukkakupongit tähän asti, mutta tähän kirjavaan taustakankaaseen en saanut etupistoja sopimaan. Vasta konetikkaus erottui taustasta tarpeeksi.

Voisin ommella tyynynpäällisen valmiiksi – minulla vain ei ole sopivan kokoista sisätyynyä. Kummallista! Tuntuu kuin olisin ostanut noin 15 miljoonaa sisätyynyä viimeisen kahden vuoden aikana, mutta yhtään kappaletta ei nyt ole jäljellä. (Paitsi ne lukuisat, jotka ovat kotona tyynynpäällisten sisällä.) Tämä jäi siis vielä kesken.

Ja aloitin aivan uuden työn kovalla innolla!

Minullahan on tilkkuystävältäni Lealta edelleen lainassa muovimallineet, joilla saa leikatuksi palat ”juopon polku” –tilkkutyöhön. En kehtaa sanoa, kauanko nämä ovat olleet lainassa. Juuri nyt en malta niitä palauttaa, sillä ryhdyin leikkaamaan musta-valkoisia/harmaita ja toisaalta vihertäviä kankaita mallineiden avulla:

Juopon polku -mallineella leikatut palat tilkkublokkia varten

(Onpa kummalliset värit.)

En aio tehdä juopon polku –työtä, vaan She Can Quilt –blogista löytämäni ”Mod Op” –mallin, johon alkuperäisen ohjeen on laatinut JuliePickles.

Minulla ei tietenkään ole valmiita ohjeita käytössäni, mutta katsoin kuvista, millaisia paloja tarvitsen. Ruutupaperilla vähän zoomailin, montako ja minkälaista palaa tarvitsen. Ompelinkin ensimmäiset jo, koska halusin ehdottomasti kokeilla She Can Quilt –bloggaajan helpolta ja yksinkertaiselta näyttävää tekniikkaa. Voisiko se toimia? Olisiko palojen ompelu todellakin helppoa ja nopeaa?

Juopon polku -mallineella tehty tilkkublokki

Kyllä oli! Ompelin 9 palaa noin 15 minuutissa, ehkä jopa alle. (Näyttävätpä ne kuvassa kalvakoilta.)

Vinkkinä siis neljännesympyröiden ompelutekniikka She Can Quilt'in tapaan.

Tarkastelin sitten mallin kuvioita tarkemmin ja huomasin, ettei neljännesympyrän taustakangas voi olla niin iso kuin mallineella leikattu. Tasoitin oikeanpuoleisen palan kokoon, jonka arvelen sopivaksi.

Juopon polku -mallineella tehty tilkkublokki

Aika paljon palaa pitää pienentää. Ehkä voin ottaa tämän huomioon jo leikkuuvaiheessa. Toisaalta ompelemista helpottaa, kun palan ”sakarat” ovat leveämmät.

Tämä on hieno 

Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli syyskauden ensimmäinen kiltailta torstaina, ja meitä hemmoteltiin taidetilkkutöillä. Mettäsen Sirpa toi mukanaan unkarilaisia töitä, jotka olivat kai olleet Virroilla näyttelyssä. Saimme tutustua 29 taidokkaaseen työhön lähietäisyydeltä. Tämä oli ehdoton suosikkini:

Zsuzsanna Mészár: Applikoitu tiikeri

Zsuzsanna Mészár -niminen unkarilainen tilkkutaiteilija oli valmistanut pienistä kangaspaloista applikoimalla ja taidokkaiden konetikkauksien avulla näin todellisen näköisen tiikerin kuvan! Olen aivan mykistynyt. Tämä on hieno!

Thursday, 23 August 2012

tympii.

Tekemäni tilkkukukka ei sopinut sille ensiksi ajattelemalleni taustakankaalle, koska en halunnut tehdä niin kirkasväristä tyynynpäällistä. Tempaisin vaihtoehdoksi ensimmäisen käsiini osuneen tumman kankaan ja tyydyin siihen.

Olihan siinä selkeitä kuvioita, vaikka edelliset taustat ovat olleet yksivärisiä. No ookoo, menköön.

Luin jostain, että tilkkuilija sejase vannoo kahden yhtaikaa juoksutettavan konetikkauslangan nimeen ja totta kai uskoin ajatuksen hyvyyteen.

Tavallisen tikkauslangan ja karheahkon metallihohtolangan yhdistelmä ei minusta kyllä ollut parhaalla mahdollisella tavalla toimiva. Tein pienimpien terälehtien ympärille siksakkaukset näillä kahdella langalla ja ompeleesta tuli epätasainen, täynnä lankalenksuja. Tyydyin ommeljälkeen kahdessa terälehdessä ja vaihdoin sen jälkeen tikkaamaan pelkällä metallihohtolangalla.

Käytin yhtaikaa kahta lankaa applikointisiksakissa. Ei hyvä.

No, ainakin kukan terälehdet olivat kiinni taustakankaassa.

Punainen applikoitu tilkkukukka tummalla taustakankaalla

Olisin tietysti voinut silittää taustakankaan ennen kuin otin sen käyttöön. Vähän häiritsevä tuo näkyvä taite.

Seuraavaksi leikkasin työlle taustavanun ja käytin jo leikkaamani kirkkaansinisen kankaan tälle taustakappaleeksi. Kätevää.

Päätin tikata kukan ympärille mutkittelevia etupistopolkuja kuten olen tikannut aikaisempiinkin kukkiin. Otin neulaan yhtaikaa vaaleanpunaista pellavalankaa ja kullanvärisen konetikkaussäikeen. Ompeleminen oli hankalaa, mutta onnistui kyllä. Lopputulos: vain vaaleanpunainen näkyi, mutta kulta ei näyttänyt kimaltavan ompeleissa lainkaan.

Kokeilin tikata punaisella, karhealla metallihohtolangalla eli samalla langalla kuin siksakkasin terälehdet. Pistot eivät erottuneet taustakankaasta juuri lainkaan.

Käsin ommellut etupistot erottuvat kirjavasta taustakankaasta huonosti

Tässä vaiheessa koko tilkkukukkaprojekti alkoi tympiä. Purin turhautumistani purkamalla jokaisen käsinompeleen kukan ympäriltä. Lievästi sanottuna tämä projekti ei nyt oikein inspiroi.

Tämäkin alkoi näyttää pöljältä 

Kävin aikaisemmin läpi yhtä jäännöspalalaatikoistani jälleen kerran – tällä kertaa etsin vihertäviä ja violetihtavia paloja seuraavaan moderniin projektiin – ja löysin kivan kuviokankaan. Nostellessani vihreitä ja liiloja kankaita pinoon pidin kuviokangasta silmällä ja valitsin sille muutamia mahdollisia kaverikankaita omaan pinoon:

Kukkakangaspala ja kaverikankaat - vaikka tilkkupussukkaan

Ajattelin, että näistä voisin tehdä vaikka sitä mukaa tikattavan tilkkupinnan, josta tekisin pussukan. Minulla on melko varmasti joku väreihin sopiva vetoketjukin valmiina.

Mutta huono menestys yhdessä työssä vaikuttaa toisenkin projektin houkuttelevuuteen. Tämäkin näyttää nyt silmiini pöljältä. Voi voi.

Wednesday, 22 August 2012

tilkkukukka vielä kesken.

Minulta on pyydetty tilkkukukka-aiheista tyynynpäällistä (esimerkiksi tämän tapaista, mutta ehkä eri väristä), ja ryhdyin pitkästä aikaa tekemään tilkkuterälehtiä applikoitaviksi.

Päädyin punaiseen väriin ja valitsin aika tummia/kirkkaita kankaita. Tässä terälehdet vähän sinne päin asemoituina silityslaudalla:

Tilkkukukan terälehdet koottu tilkuista - odottavat siistimistä

Valkoinen kangas on hillitsemässä kuvan väriloistoa, kun silityslaudan päällinen sattuu olemaan sinisävyinen ja kukallinen.

No, merkkasin terälehtien ääriviivat ommelviivoin ja leikkasin kukan osat muotoon. Olin jo leikannut valmiiksi taustakankaan. Mallailin siis, miltä kukka näyttäisi tyynynpäällisenä:

Tilkkukukka odottaa applikointia (väärän värinen taustakangas!)

Voi iik, eihän se näytä lainkaan sellaiselta, kun mielessäni kuvittelin! (Ihan kiva, jos tykkää räikeästä kirkasvärisestä, mutta tavoitteena oli loihtia dramaattisen tyylikäs kokonaisuus.)

Ei auta muu kuin miettiä kukalle uusi taustakangas. Tummempi sininen, tai jopa musta. Siksakkauslangaksi olen kaavaillut pinkkiä ja mukaan kiiltävää, metallista tehostelankaa.

Tuesday, 21 August 2012

valmis vetoketjulaukku tilkuista.

Nyt sain valmiiksi oikeaoppisen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötysjutun (Maikin tilkut –blogissa aloitetun hössötyksen)! Elokuun valmis!

Käytin kaaauan aikaa sitten tekemäni musta-valkosävyiset tilkkurivit laukkuun, joka valmistui vihdoinkin eilen. Valmis Piruetti-tilkkulaukku edestä:

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Samainen vetoketjulaukku ”takaa”:

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Ehkä ihmetyttää, miksi laukulla on tällainen pyöreämuotoinen nimi, vaikka se rakentuu ryhdikkäistä suorakaiteista ja kaitaleista. No, laukun vuorikankaassa tanssahtelee ballerinoja, ja tilkkupinnan konetikkaukset muistuttavat myös piruetti- tai tanssikuvioita, jos oikein venyttää mielikuvitusta.

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Vuorikankaasta saattaa saada jonkunlaisen käsityksen tuosta kuvasta. Tässä kuvassa taas näkyy, miten tällä kertaa rakensin vetoketjulipareen tilkuista:

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Ei pöllömmän näköinen! Eikä ollut yhtään sen vaikeampi saada vetoketjua kiinnitetyksi lipareeseen suorassa, eli voin koota lipareen osista toistekin.

Tässä näkyy taas se kauan sitten koottu tilkkukaistale:

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Tällä puolella laukkua kaiken alkuna ja juurena ollut tilkkukaistale osui paremminkin pohjan puolelle.

Vielä yksi kuva:

Piruetti-tilkkulaukku. Vetoketjulaukku tilkuista

Tässä sivunäkymä, ja vetoketjun päähän ompelemani pieni lätyskä näkyy aika hyvin myös. Samoin tässä näkyy sankakangas, johon lopulta päädyin. Halusin sankakankaaksi mieluiten jotain laukussa käyttämääni kangasta, mutta aika moni niistä vaikutti turhan ohuelta. Valitsemani kangas on 1980-luvun varastoistani.

Seuraa lyhyt valitus (jonka voi halutessaan jättää huomiotta) 

Oletteko huomanneet, että puuvillat olisivat ohenneet noin yleisesti? Tietysti kalliit erikoispuuvillakankaa edelleen ihan jäpäköitä, mutta jotkut tavallisista ei-nimekkäistä ovat yllättävän ohuita. Valmis-t-paidoista nyt puhumattakaan! Mistään ei enää tahdo löytää kunnollista, ryhdikästä puuvilla-t-paitaa, vaan kaikki ovat ihmeellisiä ohuita liuruja.

Sunday, 19 August 2012

tilkkupeiton tausta. tilkkulaukun osat.

Iloinen yllätys –tilkkupeiton valmistuttua siirryin kokoamaan taustakappaletta sini-vihreäsävyiseen, aitausmaiseen tilkkupeitteeseen. Halusin saada taustakappaleen valmiiksi, jotta pääsen pian viemään peitettä Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi.

Olin jo aikaisemmin löytänyt verhovarastoistani aikamoisen määrän harmaasävyistä kangasta, joka oli meillä keittiön verhona 1980-luvun loppupuolella. (Verhokappaleita oli vain yksi; se oli kietaistu ikkunan ylänurkissa oleviin metallikiemuroihin.)

Tilkkurivi yhdistää kaksi verhokangaskappaletta.

Tilkkurivi tilkkupeiton taustakappaleessa

Huom, verhokankaalla on tietty suunta, ja ymmärsin ja ajoissa muistin ommella kappaleet eri suuntiin, jotta valmiin peiton taustakappaleella ei ole ylös- ja alas-suuntaa sivuttain. (Tilkkurivissä on tavallaan ylös- ja alas-suunta, joska yhdessä tilkussa näkyy kissan naama.)

Muistin myös Soilen vihjeen, että ompelisin taustakappaleen liitossaumat hyvin loivasti aaltoilevalla ompeleella. Olin kyllä ommellut jo puolet toisesta yhdistyssaumasta tavallisella ompeleella, ennen kuin muistin tämän. Valitsin koneestani mutkittelevan suoraompeleen, jota markkinointiin tilkkutyöompeleena ja viritin sen hyvin kapeaksi. Ommel näytti vähän kummalliselta, kun on tottunut tavoittelemaan suoraa ommelviivaa.

Silitettynä mutkittelut näkyvät vähän:

Loivasti mutkitteleva tilkkupeiton taustakappaleen yhdistyssauma

Jää nähtäväksi, helpottavatko mutkittelevat saumat Soilen tikkaustyötä.

Ajattelin helpottaa Soilen työtä toisellakin tavalla. Merkitsin sekä tilkkupeittopinnan että taustakappaleen yläreunat ”hienoilla” kangaslappusilla:

Tilkkupeitto - Yläreuna merkittynä ennen tikkaamista

Kirjoitin tiedonannot merkitsemiskynällä jäännöstilkkuihin ja harsin lappuset kiinni pintoihin. Nyt toivon, että Soile puolestaan muistaa poistaa lappuset ennen tikkaamisen aloittamista!

Sitten tilkkulaukku 

Kun sini-vihertäväsävyinen tilkkupeitto oli näin käsitelty tikkausvalmiiksi, otin (hiukan vastahakoisesti; miksiköhän?) esille musta-valkoisen vetoketjulaukun osia.

Tikkasin ensin vetoketjulipareet ja rupesin sitten kiinnittämään vetoketjua lipareiden väliin. Ohhoh! Puolessa välissä ommelta tajusin, että lipareiden päät olivat huolittelematta. Siis kumpikin pää! Koska olen käytännössä huomannut lipareiden syöttyvän eri tahtiin, päätin ommella vetoketjun kiinni melkein kokonaan ja päätellä liparepäät sitten yhtä pitkiksi.

Musta-valkoinen vetoketjulipare tilkkulaukkuun - päiden päättely ennen vetoketjun kiinnittämistä kokonaan

Kas näin! Päättelin siis vetoketjun vetopääpuolen normaaliin tapaan ja toisen liparepään niin, että vetoketjun loppupää oli vähän matkaa ompelematta.

Musta-valkoinen vetoketjulipare tilkkulaukkuun

Vaikka tilkkulaukun pinta on valmis, tikattu ja jopa tasattu, paljon on työvaiheita jäljellä. Eniten aikaa menee sopivien kankaiden etsimiseen esille.

Vuoriksi valikoin balettitanssija-aiheisen, musta-valkoisen kankaan.

Tilkkulaukun vuorikappale sisätaskuineen

Ompelin laukkua varten sisätaskun tilkuista ja kiinnitin toiseen vuorikappaleeseen. Unohdin tässä, että olin ajatellut kaventaa laukkua sen yläreunasta, jotta pohjan ompelemisen jälkeen laukku näyttäisi tasaisemmalta suorakaiteelta. Nyt askarruttaa, että sisätasku on vähän liian lähellä vuorin sisäsaumaa.

Voin tietysti tehdä laukun tällaisistakin kappaleista. Silloin valmis laukku levenee ylöspäin. Ihan kiva look sekin.

Sankakappaleet ovat vielä etsimättä, leikkaamatta ja ompelematta, hohhoijaa. Voisin välillä tehdä jotain aivan muuta…

Friday, 17 August 2012

valmis moderni tilkkupeitto

Mahtava fiilis! Sain viimeistellyksi modernin tilkkupeitteen, ja niinpä olen saanut valmiiksi kaksi isoa torkkupeittoa VIIKON SISÄLLÄ!

Tässä uusin valmis: moderni tilkkupeite nimeltään ”Iloinen yllätys”.

Moderni tilkkutyö - Valmis tilkkupeitto "Iloinen yllätys"

Nimi heijastelee paria asiaa. Ensiksikin oli iloinen yllätys, että rakas Siskoni mielistyi peitteeseen saman tien niin, että varasi sen itselleen ennen kuin olin edes ehtinyt tikkausvaiheeseen. Toinen iloinen yllätys oli, miten hienoksi tilkkupinta muuttui valittuani kahden blokin kokonaisuuksille vuoroin mustat, vuoroin vaaleat kehykset.

Vielä voi jotakuta yllättää peitteen hauska gekkoja vilistelevä tikkaus, jonka toteutti Töölön Tilkkupajan Soile. Tikkaus kruunaa kaiken!

Moderni tilkkutyö - Valmis tilkkupeitto "Iloinen yllätys"

Peitto on kooltaan:
  • 147cm x 227cm. 

Kapean sängyn päiväpeitteeksi tämä riittäisi, mutta parisängyn peitoksi ei. Luulen, että Sisko kuitenkin käyttää tätä torkkupeittona, ja siihen tarkoitukseen se on mukavan iso!

Nurja puoli on kiva, mutta edelleenkään en sanoisi, että ”tykkään nurjasta puolesta melkein enemmän kuin oikeasta”.

Valmis tilkkupeitto nimeltään "Iloinen yllätys" - Peiton taustapuoli.

Kuvassa taustan kangas näyttää tylsän väriseltä: oikeasti se on kiva, vihreäpohjainen ja pikkukuvioinen kangas. Kankaan väri ja kuvio miellyttävät, mutta nurja puoli olisi vaan mieluisampi, jos tikkaukset erottuisivat paremmin. Valitsimme Soilen kanssa tikkauksen alalangaksi värin, jonka olisi pitänyt erottua kankaasta, mutta sinne se sulautui!

Onneksi gekot erottuvat hyvin taustastaan peitteen oikealla puolella.

Ripustin peitteen pyykkinarulle, jotta saisin sen näyttämään kuvassa suoremmalta:

Moderni tilkkutyö - Valmis tilkkupeitto "Iloinen yllätys"

Tässä ei vain näy koko peitto. Aurinko kyllä paistaa herkullisesti peitteen kuvioille.

Kokeilin myös ottaa kuvan, josta kävisi ilmi vuodenaika:

Moderni tilkkutyö - Valmis tilkkupeitto "Iloinen yllätys"

Huomatkaa yläreunassa näkyvä omenapuun oksa omenoineen, pari pudokasta sekä kaiken vihreyden keskeltä pilkistävät oranssit krassit. Elokuu!

Vielä kokeilin viskata peitteen taiteellisesti ikivanhan puutarhakeinumme istuimelle:

Moderni tilkkutyö - Valmis tilkkupeitto "Iloinen yllätys"

Tästäkään ei saisi kokonaiskuvaa peiton tilkkukuviosta, mutta kuvana tämä on kiva.

Seuraava tilkkupeitto 

Aitausmaisen, sini-vihreäsävyisen tilkkupeitteen taustakappale on vähällä päästä kokoamisvaiheeseen. Luulin jo hetken, että tarvitsisin enää oheisen tilkkurivin:


Mittailtuani taustakappaletta ja valmistamaani tilkkuriviä huomasin, että taustakappale on tietysti paljon tilkkupintaa leveämpi (ja pidempi), tikkausvaiheen takia. (Aion tikkauttaa tämänkin peitteen Töölön Tilkkupajassa). Niinpä saan vielä lisätä kangasta tilkkurivin kumpaankin päähän. Käytän siinä tätä omenakuvioista, farkkusinisen sävyistä kangasta, jota minulla on edelleen paljon varastossa.

Reunakaitaleen ompeleista 

Toiset tilkkuilijat ompelevat tilkkupeiton reunakaitaleen ensin tilkkupinnan puolelle koneella ja kääntävät sitten kantin nurjalle ja kiinnittävät kantin pienillä pistoilla käsin. Näin tulee pehmeä reuna. Tiedän, että osa vielä nauttiikin tällaisesta käsin ompelemisesta.

Huomasin, että Töölön Tilkkupajan Soile on juuri postannut oman kanttiteoriansa! Hauska sattuma!

Minä olen jäpäkämmän reunakantin ystävä ja siksi käytän a) täysvinoa kaitaletta ja b) koneommelta sekä kaitaleen kiinnityksessä että käännetyn kantin ompelemisessa.

Kumpikin tapa on hyvä. Tilkkupoliisia ei ole ja vaikka olisikin, kummankaan tavan suosija ei joutuisi tyrmään.

Tässä kuitenkin vinkki sille, joka ompelee reunakaitaleen koneella:  
Vinkki: Ei kannata häkeltyä, vaikka koneommel tilkkupeiton reunakaitaleessa näyttäisi törsöltä.

Katsokaa vaikka: ommel voi näyttää häiritsevältä, kun katsoo kanttausta läheltä (esimerkiksi siinä kun ompelee). Minua alkoi tämä musta ommel harmittaa:

Tilkkupeiton reunakaitale - Koneommel lähempää

Kantissa näkyi musta, viivamainen ommel mielestäni to-del-la selvästi, vaikka kaiken järjen mukaan sen piti hävitä mustapohjaiseen kuviokankaaseen. Hetken ajattelin jo, täytyykö ommel purkaa ja aloittaa alusta esimerkiksi vihreää lankaa käyttäen.

No, maltoin kuitenkin mieleni ja huomasin, että kauempaa katsottuna ommel hävisi näkyvistä. Musta ommelviiva ei haittaa enää yhtään:

Tilkkupeiton reunakaitale - Ommel häviää näkyvistä, kun katsoo kauempaa

Puhumattakaan sitten kun katsoo peittoa kokonaisuutena. Eipä näy ommelviivoja häiritsevästi tässä.

Tilkkupeitto taiteltuna niin, että reunakaitale näkyy hyvin

Vaikka taittelin peitteen niin, ettei siitä oikeastaan näy muuta kuin reunakantit.

Wednesday, 15 August 2012

moderni tilkkupeite KVV. luettua.

Eli moderni tilkkupeite on Kanttausta Vailla Valmis. Leikkuroin tikatun peiteaihion (tikkautin sen Töölön Tilkkupajassa, ja pinnassa vilistelee söpöjä gekko-liskoja) suorakaiteen muotoon ja olin unohtaa, että peitteen nimilappu täytyy kiinnittää mielellään ennen kuin ompelee reunakaitaleet.

Niin sitten pysähdyin keksimään peitteelle nimen. En paljasta sitä vielä, mutta nimilappu pilkistää peitteen reunojen välistä tässä (sumeassa!) kuvassa:

Moderni tilkkupinta - Peite tasoitettu ennen reunakaitaleen kiinnittämistä

Tällä kertaa minulla oli valmiina ajatus siitä, millainen reunakaitaleen pitää olla. Siinä piti olla mustaa, pinkihtävää ja vihreää, ja nämä ehdot täyttävä kangas löytyi varastoistani ensimmäisellä yrittämällä:

Moderni tilkkupinta - Tilkkupeiton reunakaitale kokeiltavana

(Kangas näkyy kuvan oikeassa reunassa. Kuvaa otettaessa olin juuri todennut, että kyllä, tämä on sopiva reunakaitalekangas.) Varmasti joku muukin väri/kuvio olisi sopinut peittoon, mutta tämän kuitenkin valitsin.

Kaitaleet (6cm leveät) on leikattu, yhdistetty ja silitetty kahtia:

Tilkkupeitteen reunakaitale leikattuna ja silitettynä

Hupsista! 

Aitausmaisen, sini-vihreän tilkkutyön taustakappale saa kuin saakin koristeneliöitä sekaansa. Teen kahden taustakappalepalan väliin neliörivin vähän samoista kankaista, joita olen käyttänyt jo peitteen etupuolella. Kaksi neliötä on tasoittamista vailla valmiit, ja muut neliöt on aloitettu.

Kaksi tilkkublokkia ja blokin alkuja

Nämä hyvät. Mutta hupsista, yhdelle neliölle kävi näin:

Tilkkublokki, väärä aloitus!

Juupa juu! Kokenut tilkkuharrastaja tekee aloittelijamaisen virheen taas kerran! Palat pitäisi ommella toisiinsa kiinni oikea puoli oikeaa puolta vasten. Miten harjaantunut sitä pitäisi olla, ettei enää kävisi näin?

Päätin jättää palan korjaamatta. Olkoon se osoituksena minulle ja muille siitä, että virheitä sattuu edelleen.

Luin kirjan ja lehden 

Lainasin kirjastosta ruhjuisia tee-se-itse-asuratkaisuja esittelevän kirjan DIY Fashion, kirjoittanut Selena Francis-Bryden. Ehkä joku innostuu tällaisesta, mutta ei ollut minua varten!

DIY Fashion -kirjan kansi

Rohkenen väittää, etten edes nuorena mimminä olisi innostunut kirjan tavalla tekemisestä. Minua häiritsi ajatustapa, että otetaan vanhaa, vanhanaikaisen näköistä mutta siistiä ja ehjää vaatetta ja silvotaan niistä mahdollisimman vähällä vaivalla joku hetken mielijohde-asu. (Ja parin käytön jälkeen asu varmaan lentääkin roskikseen.)

Yksi idea kirjassa kuitenkin oli ylitse muiden. Kansikuvassakin näkyy kahdesta miesten paidasta vastakkain napittamalla kyhätty mekko. Huomatkaa, miten mekon yläosa muodostuu paidan kauluksista. Mekko siistitään vartalon mukaiseksi solmimalla paitojen hihat sopivasti. Idea on hyvä, ja ehkä olisin käyttänyt tällaista mekkoa nuorena (ja timminä) mimminä.

 Paljon paremmin, siis erinomaisesti nappasi Quilt Your Stash –lehti/-julkaisu, jonka sain lainaksi Töölön Tilkkupajan Soilelta. (Huomatkaa, että hän todella tykkää lehdestä, kun on merkinnyt sen! Ettei se unohdu lainaajan pinoihin.)

Quilt Your Stash -lehden kansi

Lehdessä selitetään, miten jäännöspalat kannattaa leikata sopiviksi neliöiksi (koot annettiin tuumina) ja sitten on muutama mallitilkkutyö, joissa on käytetty valmiita neliöitä eri tavoin luovasti. Hieno oivallus!

Jäännöspalat varmaan kannattaisikin leikata järkeviksi paloiksi eikä säilyttää vaihtelevan kokoisina ja merkillisen muotoisina kappaleina, omituisesti taiteltuina ja valtavissa läjissä laatikoissa.

En kuitenkaan syöksy leikkaamaan omia jäännöspalojani näin, sillä pidän kaikkein eniten neliöiden JA KAITALEIDEN yhdistelmistä. Jos jäännöskankaani olisivat pelkkinä neliöinä, miten saisin syntymään mielikuvioitani? En millään!

Sunday, 12 August 2012

tilkkupinta jatkuu.

Tilkkupeittorintamalla aitausmaisesti kuvioidun tilkkutyön isontaminen on edennyt hyvin, ja tilkkupinta on nyt valmis. Vielä kun teen peitteeseen taustakappaleen, voin viedä sen Töölön Tilkkupajaan longarm-tikattavaksi.

Sini-vihreä, aitausmaiseen tilkkublokkiin perustuva tilkkupeite tilkkupintana

Lattialla näyttää kuin reunakaitaleet olisivat aivan löpröt. Toivottavasti kaitaleet suostuvat lopulta asettumaan suoriksi, jotta tikkaus onnistuu ongelmitta kuten aikaisempien töittenikin on onnistunut!

Kun aitausmainen keskiosa oli valmis, huomasin, että se tarvitsi enemmän jatketta pituus- kuin leveyssuunnassa. Ensiksi ompelin pintaan vaaleat, kapeat reunukset, koska kuviossa oli sellaiset muuallakin. Sitten työ jäi kesken, kun en keksinyt, millaista lisäreunusta tekisin. Varmaan minulla oli joku idea, mutta unohdin kaiken, ja tilkkupinnan tullessa taas kerran jostain kasasta näkyviin sain uuden ajatuksen, eli tilkkuneliöt kehysten ympäröiminä.

Päätin käyttää pinnan alareunassa tummaa ja yläreunassa vaaleaa kangasta kaitaleina – neliöt saisivat olla samoja ja samankaltaisia kankaita kuin aitauskappaleiden keskineliöt.

Tilkkuneliöt lattialla

Yksi ilta meni käytännössä siihen, että hain esiin vihreät neliökankaat ja siniset kaitalekankaat. Leikkaamisen pariin pääsin vasta seuraavana päivänä.

Kaitaleiden ympäröimät tilkkuneliöt

Olin valinnut niin pienet kaitalekangaspalat, että ne kuluivat tähän kaikki. Näitä kaitalekankaita minulla ei siis enää ole. Outoa, että varasto hupenee.

Tilkkupinnan yläreuna vähän lähempää:

Sini-vihreä, aitausmaiseen blokkiin perustuva tilkkupinta

Alareuna lähempää:

Sini-vihreä, aitausmaiseen blokkiin perustuva tilkkupinta

Taustakankaaksi valitsemani entinen keittiön verho on iso, mutta eipä vain ole tarpeeksi leveä käytettäväksi sellaisenaan. Koska joudun joka tapauksessa ompelemaan sauman, harkitsen nyt, että tekisin taustakappaleen puolelle jotain vähän saman tapaista tilkkua/blokkia kuin etupuolella. Hohhoijaa, viitsisikö sitä?

Soile Töölön Tilkkupajasta kertoi muuten vinkiksi, että erityisesti longarm-tikattavaksi toimitettavan tilkkutyön liitossaumat (lähinnä taustakappaleen puolella siis) kannattaisi ommella loivasti mutkittelevalla ompeleella, jotta saumassa olisi vähän joustoa. Aion noudattaa suositusta ja säätää mutkittelevan koneompeleeni tosi loivaksi. Saa sitten nähdä, onko tästä hyötyä tikkausvaiheessa!

Loivasti aaltoileva ommel toisaalta vaikuttaa järkevältä. Ompelen esimerkiksi joustaviin kankaisiin saumat aina kapealla siksakilla, ellen jaksa ottaa saumuria esiin.

Mieluinen Jäätelökesä 

Hip hei! Kummityttöni mieltyi Jäätelökesä-tilkkupeittoon ja antaa sille hyvän kodin! Hän olisi ottanut sen mukaansa jo nyt viikonloppuna, mutta haluan ensin näyttää peitteen syyrinkiläisille syyskauden avajaiskokouksen Show and Tell –osuudessa.

Kissan mielestä peitto olisi voinut jäädä meillekin:

Söpö kissa oleskelee upeasti tikatun tilkkupeiton päällä

Musta-valkoista 

Vetoketjulaukku valmistuu etanan vauhdilla! No olen sentään saanut leikatuksi tarvittavia lisäkappaleita:

Musta-valkoinen tilkkulaukku osina

Vetoketjulipareet olen jo silittänyt kaksinkerroin, ja musta vetoketjukin löytyi:

Tilkkulaukun vetoketjulipare ennen tikkaamista.

Saa nähdä, miten vetoketjun ompeleminen sujuu, kun lipare on koottu pienistä paloista. Mahtaako tulla siisti ommel?

Suunnittelen muuten jälleen uutta scrap-peitettä. Käyttäisin siinä 3,5cm leveitä kaitaleita ja olen jo selvittänyt, minkä kokoiset/pituiset jäännöspalat tarvitsen yhteen blokkiin. Johan tämä peite siis on melkein valmis! Yhtään kangasta vain en ole ottanut esiin, saati sitten ommellut tai edes leikannut kaitaleita.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails