Tilkunviilaaja

Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset. Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti. Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa. Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin! Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun

Jos haluat ommella oman Lexical-tilkkupeiton, voit ostaa siihen ohjeen ja kaavan Tilkkunen-kaupasta, täältä: https://tilkkunen.com/products/lexical-tilkkublokki-ja-tilkkupeitto-ohje Lexical-tilkkublokki sopii ommeltavaksi jäännöstilkuista (eli ”resurssipaloista”). Blokista on myös vaihtoehtoinen toteutus, johon on lisätty kulmakolmiot. Blokin koko saumanvaroineen on 7-1/2” x 7-1/2” (valmis koko 7” x 7”). Ohjeessa käytetään tuumamittoja. Laatimassani englanninkielisessä kaavassa on kahdeksan sivua, joilta löydät yksityiskohtaiset leikkuu- ja ompeluohjeet sekä erinomaiset silitysvinkit kuvineen. Ohje on niin yksityiskohtainen, että myös aloitteleva tilkkuharrastaja voi lähteä rakentamaan Lexical-tilkkublokkeja. Blokkimalli on silti riittävän monipuolinen, jotta pidempään tilkkutöitä harrastanut voi innostua siitä. Ompelin ensimmäiset Lexical-blokkini syyskuun alussa 2021, enkä silloin vielä tiennyt tekeväni niistä ohjeen. Korkeintaan mielessäni miedosti suunnittelin sitä! Sain mukaan k

Minulla on työpöydällä (eli lattialla) kolme keskeneräistä projektia, ja kerron ensiksi uusimmasta. Helsingin tilkkukilta Syyrinki on ompelemassa lohtupeittoja, jotka lahjoitamme Ukrainasta paenneille, jos suinkin mahdollista. Ellei peittoja voi osoittaa tiettyyn tarkoitukseen, tarjoamme ne muille lohtua kaipaaville. Ompelen kuviollisista kankaistani pikkulapsen peittoa, ja tässä ovat ensimmäiset blokit. Ne ovat kokoa 15 cm x 15 cm, koska minulla sattuu olemaan sen kokoinen neliöviivain. Suurin osa blokeista on koottu tilkuista, mutta siellä täällä on yhdestä kankaasta leikattuja neliöitä. Tiedän, että minun kannattaa ommella blokkeihin välikaitaleet. Etsin värikkäämpää vaihtoehtoa kuin valkoinen ja päätin, että jaan blokit muutamaan väriin (eli päätän, minkä värinen kukin blokki on, vaikka niissä on paljon eri värejä) ja sen jälkeen ompelen niihin yhden kierroksen värin mukaista kangasta. Mielessäni väikkyi, että peiton blokit leijuisivat vaihtuvavärisellä pohjalla, mutta ainakin e

Nyt kun valmiit tilkkupinnat ovat saaneet Töölön Tilkkupajassa viimeistelevän tikkaussilauksensa ja keskeneräiset eivät valtavasti innosta, minun on kehitettävä seuraava blokkimalli itselleni. Otan kaikkein kiinnostavimmista, netistä löytämistäni tilkkupinnoista aina näyttökaappauksen, joten minulla on inspiraatiovarasto selailtavana. Tällä kertaa kiinnostuin Klein Meisje Quilts -blogin Whirlygig-tilkkupinnasta. Tekijä antaa tilkkublokille mitat ja ohjeet. Tuumailin, että omassa versiossani olisi jokin säännönmukaisuus – kuten esimerkiksi Värikuningatar-tilkkupeiton blokeissa vinoviiva oli aina punainen. Ajattelin, että kaikki kapeat osat (sakarat) voisivat nyt olla sinisiä, ja että isommista paloista kaksi olisi värikkäitä, kaksi vaaleita. Ompelin koeblokin omien sääntöjeni sekä hänen antamiensa mittojen mukaan, ja siitä tuli tällainen: Ei tämä oikein miellyttänyt minua! En saanut syntymään tasan minkään kokoista blokkia (huomasin vasta myöhemmin, ettei sen pitäisikään olla, vaan s

Hurraa! Sain valmiiksi Tilkkuyhdistyksen maaliskuun haastevärisen pussukan maaliskuussa! Se on siis oranssi(n oloinen), ja annoin sille nimen Ääniä. Avaan luovaa prosessiani hivenen. Aloitan keräämällä suunnilleen käden ulottuvilla olevat, tietyn väriset tai oloiset tilkut ompelupöydälle. Saatan kerätä tilkut pariin eri pinoon: pienet ja isommat/pidemmät. Seuraavaksi ompelen aina kaksi sopivan kokoista tilkkua yhteen. Ompelen ketjussa. Kun ketju alkaa olla pitkähkö, irrotan palapareja ja katson, voiko niitä yhdistää keskenään, tai löytyykö tilkuista sopivan kokoista yksittäispalaa. Toistan, kunnes tilkkupinnoissa on niin monta saumaa, että pinnat kannattaa silittää ennen kuin niihin ompelee uusia paloja tai pintoja. Tässä on tullut eteen sellainen tilanne: Jossain vaiheessa tilkkupinnat alkavat näyttää pussukan kokoisilta ja muotoisilta. Pyrin tekemään niistä suunnilleen saman kokoiset. Silitän hyvin ja järjestän niille vanun. Tällä kertaa vanun ja tilkkupinnan välissä ei ole ohutta

Osallistuin vaihteeksi tilkkutyöbingoon tänä vuonna, sillä en pystynyt vastustamaan arvonnan houkutusta. Arvoin nimittäin itselleni tehtävät bingoon, kun Tilkkuyhdistys oli julkaissut hauskan tehtäväidealistan.   Yksi bingoruuduistani kehottaa ompelemaan valmiista resurssipalapinnoista vähintään 3 teosta. Käytin muutamia pintoja jo Pöllökulta-pussukkaan, ja uusimmassa teoksessani olen hyödyntänyt niitä lisää. Teoksen nimi on Kuva-arvoitus, ja siinä on mukana to-del-la pitkän aikaa käyttämättömänä virunut blokki, epäkesko hirsimökkiblokki oikeassa yläkulmassa: Toiselle puolelle kelpuutin malliblokin, jonka ompelin Tilkkuyhdistykselle tekemääni Ikkuna-blokkiohjetta varten. Seuraavasta kuvasta näet, että myös suora konetikkaus voi näyttää mielenkiintoiselta tilkkupinnassa: Olen koonnut tikkausideoita blogikirjoitukseeni ”21 helppoa tapaa tikata tilkkupinta”. Luettelostani löytyy peräti 15 tikkaustapaa, jotka onnistuvat ilman vapaatikkausta. Ikkuna-blokkia täydentää kolmio-neliösar

Löysin pari mukaan sopimatonta tilkkupintapalaa rakennellessani Paratiisilintu-tilkkupussukkaa. Toinen niistä oli melkein tarpeeksi iso tarkoituksiini, eikä muitakaan tarvinnut kovin ihmeesti kasvattaa, jotta koossa oli pussukkapinnat. Näytinkin ne jo Paratiisilintu-postauksessani. Nyt pinnat ovat saaneet kolmiulotteisen muodon, ja tilkkupussukan nimi on Pöllökulta. Löysin nimittäin pöllökuvioisesta kankaanpalasta keltaisen pöllöhahmon, joka pääsi mukaan pussukan yläreunakaitaleeseen. Ajattelin saman tien, että pussukan nimi tulee jotenkin liittymään pöllöihin. Aioin myös paneutua nimeämiseen riittävästi, jotta lopullinen nimi vaikuttaisi kekseliäältä. Mutta jouduin ajolähtötilanteeseen. Instagram-postauksen kuvat odottivat tekstejä, ja valmiina oli vasta toisen pussukan nimi. Kännykällä ei oikein toimittanut selailla muuta, jotta jo tehty työ ei varmasti katoaisi. Pöllö, pöllö, pöllö,… mutta mikä pöllö? Keltapöllö? Ei, se on liian ilmeinen, eikä sellaista ole. Ajattelisivat vielä,