Tilkunviilaaja

Ompele ketjussa kun voit – se säästää vaivojasi ja myös lankaa. Jos ompelet sauman kerrallaan ja katkaiset langan joka välissä, jokaiseen palaan jää hankalat lankahännät. Ne ovat sitten vaivoinasi koko projektin ajan ja toisinaan huomaat, että valmiin työsi jostain satunnaisesta saumasta työntyy esiin pätkä lankaa. Ei siis kannata katkaista lankaa joka sauman jälkeen. Ompele yksi sauma loppuun, jätä palat paininjalan alle ja ota esiin seuraavat yhdistettävät palat, jotka sitten ompelet yhteen edellisen sauman jatkoksi. Ketjuompelun tuloksena sinulla on sitten ketjullinen valmiiksi yhdistettyjä paloja. Snip, snip, snip, irrotat palat toisistaan ja siirryt seuraaviin vaiheisiin. Paha vain, että yhden projektin puitteissa joudut kuitenkin irrottamaan työsi koneesta jossain välissä. Viimeistään silloin kun kaikki blokin palat ovat valmiit, ja ne pitää silittää blokin kokoamista varten. Miten voisi välttyä katkaisemasta lankaa? Tämäkin kysymys on saanut oivan vastauksen. Tunnettu tilkkuilj

”Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan,” sanotaan laulussa, joten viivyn joulukuun toisessakin ajatuksessani perusasioiden äärellä. Eli: tilkkujen yhdistämissaumat voi ommella reunasta reunaan ilman edestakaisommelta aloituksessa ja lopetuksessa. Yllätyin myös tästä perusjutusta siirtyessäni vaateompelusta tilkkutöihin. Huoleton käytäntö toki edellyttää lyhyttä piston pituutta. Minun koneessani valitsen pistolle pituuden 2,0 sen oletusarvon 2,5 sijaan. Pidennän pistoja tai vaihdan ommelasetuksia, kun lähden esimerkiksi kiinnittämään vetoketjua tai kokoamaan tilkkupussukkaa. Joskus unohdan säätää tikkiä ja ompelen tilkkujakin harvemmin pistoin. Virheen huomaa yleensä silitysvaiheessa, kun saumojen alku- ja loppupäät alkavat ärvöttää. Ja sitten kun taas kerran on ommellut jotain niin väärin, että se on pakko korjata, niin kyllä saa ottaa silmän käteensä samalla kuin ratkojankin. Pienen pieniä pistoja ratkoessani lupaan aina itselleni, etten tee samaa virhettä uudelleen. (Ja silti

Paatunut tilkkutyöläinen ei välttämättä tule ajatelleeksi, miten erilainen vaihe on seuraavana blokkipalojen leikkaamisen jälkeen kuin vaatekappaleen osien leikkaamisen jälkeen! Tilkkuja kun ei siksakata ympäri, vaan aletaan siitä vain ommella niitä yhteen. Kävin katsomassa internetin ihmemaasta, millaisia aloittelijan vinkkejä siellä jaetaan. Kävin läpi kymmenkunta aloittelijalle tarkoitettua ohjetta, eikä yksikään maininnut mitään siitä, ettei paloja huolitella. Ehkä se on kaikille itsestään selvää, mutta minulle ei ollut silloin kun kauan, kauan aikaa sitten tein ensimmäisiä tilkkupintoja. Ompelin ahkerasti vaatteita ennen kuin päädyin tilkkutyöharrastuksen pariin. Vaateompelussa oli itsestään selvää, että leikatut kappaleet piti aina siksakata ympäriinsä ennen kuin pääsi varsinaiseen työhön. Olinkin epäluuloinen lukiessani jostain ohjeesta, ettei tilkkujen reunoja siksakata. (Silloin joku sentään oli tullut maininneeksi asiasta.) Mietin, miten palat mahtaisivat kestää ja taisin si

Huomenna avautuu Tilkunviilaajan joulukalenteri! Jo perinteeksi muodostunut Tilkunviilaajan joulukalenteri yllättää ehkä tänäkin vuonna. Jaan 24 huomiota tai ajatusta tilkkutöistä ja tilkkutyöstä. Mukana on vinkkejä ja neuvoja, joita annan auliisti, vaikka en itse tykkääkään neuvojen saamisesta! Aloitan huomenissa ilmiselvällä toteamuksella, joka ei kuitenkaan tilkkutyötä aloittelevalle ole välttämättä itsestään selvää. Hmmm... mitähän mahdan tokaista? Huomenna se selviää! Muista kurkata luukkuun huomenna ja joka päivä jouluaattoon asti!

Pääsin sentään tasoihin Tilkkuyhdistyksen värihaasteen kanssa! Tässä minun syyskuun väriseni pussukka, jolle annoin nimen Peilimaa. Sen strategiset mitat ovat seuraavat:  Leveys ylhäältä noin 32 cm  Korkeus noin 20 cm  Pohjan leveys noin 8 cm.x  Peilimaa on edelleen Avoin-mallistoa. Se on tavanomaista koko lailla isompi, koska Tytär on kehottanut suurentamaan pussukoita. Niihin mahtuu silloin enemmän tärkeitä tavaroita. Ihan järkevä syy! Peilimaa-pussukan alkutilanne oli yhtä vaatimaton kuin muidenkin pussukoitteni. Olin ommellut pienten, neliön oloisten resurssipalojen ympärille pitkulaisempia resurssipaloja, silittänyt ja tasoittanut suorakaiteiksi. Pidän tasoituksessa periaatteena sitä, että leikkaan epämääräisen muotoisesta ja kokoisesta palasta sellaisen, että sen toinen mitta on joku tietty. Minulla voi niitä tiettyjä mittoja olla useita, mutta aina löytyy kumppaneita, joiden reunat menevät tasan keskenään. Sitten kokoan paloista kokonaisuuksia, joita täydennän tarvittaess

Tilkkuyhdistyksen Ommellaan yhdessä -haasteen teemaväri lokakuussa oli vihreä, ja nyt olen valmistanut myös sen värisen pussukan. Kas tässä Notkea-tilkkupussukkani: Sivujen lenksut näkyvät kuvissa riittämättömästi, mutta kerron silti löytäneeni ne valmiiksi ommeltuina tilkkuystävältäni Soilelta saamastani resurssisäkistä. Olipa kätevä löytö! Tavallisesti turhaudun vähän siinä vaiheessa kun olen ommellut vetoketjun tilkkupintoihin ja vuorikappaleisiin ja pitäisi lähteä kokoamaan teelmystä pussukaksi. Kun pitää pysähtyä ompelemaan sivulenksu tai -lenksuja! Notkea-tilkkupussukan toiselle puolelle etsiytyi pienen pienistä (samasta resurssisäkistä löytyneistä) kolmio-neliöistä koottu blokki, jota jatkoin edelleen hirsimökkimäisesti. Otan usein kuvan tikkaamistani ja tasoittamistani tilkkupinnoista, varsinkin jos voin kuvata päiväsaikaan ja valoa riittää. Huomasin vasta tästä kuvasta, että olin tikannut Notkea-pussukan puolet eri tavoin. Toisessa on spiraalitikkaus, toisessa risteävät

Nytpä ompelin niin värittömän tilkkupussukan, jollaiseen suinkin kykenen. Se on myöhäinen vastaus Tilkkuyhdistyksen Ommellaan yhdessä -haasteeseen, joka on elokuusta alkaen nimennyt yhden teemavärin. Elokuun väri ei ollut viljankultainen tai omenankeltainen, vaan yllättävästi harmaa. Koska @tiukuliina oli tehnyt kolme väriteemaista tilkkupussukkaa, huomasin itsekin haluavani tehdä sellaiset. Keltainen eli marraskuun teemaväri on jo käsitelty Kuutonen-pussukassa, ja nyt on elokuun värin vuoro. Tässä teille siis #fqharmaa pussukka nimeltään Pauna. Jo etupuolelta näkee, miten vaikea minun on pitäytyä vain yhdessä värissä. Tai siis se ei ole vaikeaa, vaan mahdotonta. Pieni punainen tilkku vaati päästä osaksi harmaata pintaa. Toteutin Pauna-tilkkupussukkaan tutut ja turvalliset spiraalitikkaukset. Pauna-vetoketjupussukan toisella puolella on myös väriä, mutta vain siksi, että väripilkut olivat osa muuten harmaata tai harmaasävyistä tilkkua. Pussukka sai nimensä väristään – kautta