Tilkunviilaaja

No, oikeasti – teekutsut eivät tässä nyt olleet se operaatio, vaan kyseessä oli neljännen kangaskuvan pelastusoperaatio. Kaksi risaa pussukkaa on nyt pelastettu uuteen elämään, neljäksi erilaiseksi pussukaksi. Neljännen operaation lopputuloksena syntyi Bostonin teekutsut -niminen vetoketjupussukka: Pussukan paraatipuolella on koira, jonka olen tulkinnut bostoninterrieriksi. Toiselle puolelle valitsin väreihin sopivia tilkkuja, joista osa oli sattumalta teeaiheisia. Pussukka siis keksi tavallaan itse oman nimensä!   Etsinnöistä huolimatta en löytänyt Bostonin teekutsut -tilkkupussukkaan täsmälleen siihen sopivaa vetoketjua, joten muistuttelin mieleeni, miten vetoketju pidennetään kangaslippusella. Olin niin näreissäni vetoketjuvarastoni rajoittuneisuudesta, että kävin kesälomamatkallani Tallinnan Karnaluksissa ostamassa viitisenkymmentä vetoketjua.   Kassalla myyjä kysyi minulta ensin yritykseni y-tunnusta. Heillä tietenkin käy paljon yrityksen edustajia, koska he ovat tukkuliike, mut

Ompeluintoni on ollut vähän kateissa, koska en ole päässyt sellaisen projektin pariin, joka todella inspiroisi! Silloin tekemiset tuntuvat puurtamiselta. Olen kuitenkin puurtanut kokoon economy-blokkeja. Avasin syrjemmässä olevan kangasnyyttisäilyttimen ja otin esiin kauan näkymättömissä olleita kankaita. Leikkasin niistä keskineliöitä ja ympäröin ne neutraalin värisillä kolmioilla. Ensimmäinen kolmiokierros oli valmis: Tunti ja kolme varttia myöhemmin olin leikannut näihin 14 keskustaan sopivat tai melko sopivat uloimmat kolmiot, ommellut blokit valmiiksi, silittänyt ja tasoittanut. Kas näin: Taisin jo mainita epäonnistuneeni ensimmäisessä yrityksessäni ommella koirakankaan pelastusoperaatioon pussukan toinen puoli. Tilkkupinnasta tuli ihan kiva, johonkin toiseen pussukkaan: Alempi pala on pussukkaan tulleesta tilkkulasagnesta yli jäänyt osa. Sekin päätyy melko varmasti pussukkaan – jonain päivänä. Kankaisten koirankuvien pelastaminen on viimeistä vailla valmis. Tämä kuvapuoli oli ke

Sain viime vuonna ystävältä kaksi rikkinäistä, hauskoista koirakankaista tehtyä vetoketjupussukkaa pelastettaviksi uusiokäyttöön. Toteutinkin kaksi pelastusoperaatiota ja ompelin Annie-pussukan ja Wolfe-vetoketjupussukan. Minulle jäi kuitenkin vielä kaksi koirankuvaa, joita en ole osannut oikein edistää, ennen kuin muutama päivä sitten. Tytär kävi ompeluhuoneessani ja poimi yrmeämmälle koirankuvalle sopivat tilkkukankaat, joista voisin ommella mahdollisesti tarvittavat lisäpalat ja toisen puolen. Enää ei ollut tekosyytä projektin lykkäämiseen, joten lähdin liikkeelle, ja pussukka on nyt valmis. Tässä Vaativa asiakas -vetoketjupussukan koirankuvapuoli: Koirankuvakankaan alla oli tukeva puuvillakangas, ja lisäsin koiran hahmon alle palat ylijäämätikkausvanua, jonka tasoitin koiran ääriviivojen mukaiseksi. Ajattelin, että ehkä koira jäisi vähän muuta pintaa pulleammaksi. Toiselle puolelle kehitin jotain aivan muuta: Leikkasin Tyttären valitsemista kankaista kolme senttiä le

Tilkkutyöpoliisiahan ei ole olemassa, saati tilkkutyölainsäädäntöä, joten miten sitä voisi tehdä kovin kummoisia virheitä?! Luokittelen silti seuraavat kuusi juttua ”virheiksi,” koska voin esittää hyvät syyt, miksi ne kannattaisi korjata ennen kuin julistaa tilkkutyönsä valmiiksi. 1. Vääränlaiset kankaat käyttöön tarkoitetussa tilkkupeitossa Tässä on virhe, joka kannattaa korjata ennen kuin edes aloittaa tilkkutyötä. Kun työ tulee käyttöön – vaikka peitoksi, siihen pitää valita kulutusta kestävät kangaslaadut. Esimerkiksi silkki voi hiutua itsekseen rikki. Valmiiksi kuluneet ja hipuneet kankaat eivät nekään välttämättä kestä tilkkupeitossa kovin kauan. Toiset kankaat päästävät väriä pesussa, joten sellaisetkaan kankaat eivät ole paras valinta vaikkapa tilkkupeittoon. Tilkkutyöharrastukseni alkuaikoina käytin vähiä kangasvarastojani huolettomasti, ja esimerkiksi Ajatus karkaa kesään -tilkkupeittoon eksyi silkkitilkkuja. Tilkut ovat nyttemmin kuluneet puhki, vaikka peitto on muut

Esittelen ensin uusimman tilkkupussukkani, joka sai nimeksi Rakkaani. Erityisesti tämä puoli Rakkaani-pussukasta on tosi söpö, eikö olekin: Toisella puolella on myös kivoja tilkkuja, mutta se ei sykähdytä samalla tavalla. Olen huomannut, etten pidä kolmio-neliö-tyyppisistä muodoista pussukoissa niin paljon kuin neliöistä ja suorakaiteista. Se on sääli, sillä useista projekteista jää kolmiomaisia paloja tähteeksi, ja joistain jää myös valmiita kolmio-neliöitä. Tässäkin pinnassa on Niittykukkaset-tilkkupeittoprojektista syntyneitä bonus-kolmio-neliöitä. Niitäpä syntyikin koko joukko – tilkkupalakasseissani on niitä vielä vaikka kuinka monta. Tällä kertaa pussukka nimesi itse itsensä. Valitsin siihen kankaanpainajalta ostamani kokeilupalan, jossa on siis sekalaisia kuvio- ja värikokeiluja. (Nyt vähän harmittaa, etten ostanut niitä enempää, sillä ne sopivat erittäin hyvin pussukan vuorikappaleeksi.) Kokeiluja löytyy kummaltakin puolelta kangasta, ja leikattuani vuorin huomas

Varmaan te lukijat osasitte aavistaa, että tulossa on muutama peräkkäinen pussukka-aiheinen kirjoitus, kun esittelin vastikään uusia tapoja tikata tilkkupinta. Mitä muutakaan valmiiksi tikatuista pinnoista loihtisi kuin vetoketjupussukan tai kolme?!?! Saanhan siis esitellä, Xanadu-pussukka tilkuista: Xanadu-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa ja sen mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 17,5 cm  Korkeus noin 16 cm  Pohjan leveys noin 6,5 cm. Uusimman pussukan vuoriin löytyi vaaleaa, sulokukkaista kangasta, jonka valitsin Kangasvuokko-tilkkupeiton taustakappaleeksi. Tällä kertaa pussukan nimi oli helpompi keksiä – ja toisaalta yhtä vaikea kuin eilen. Kävin ottamassa kirjoitukseeni kuvat, jotka käsittelin sopivan kokoisiksi blogiin. Nimesin ne uudelleen, ja kun pussukalla ei vielä ollut nimeä, kirjoitin tiedostonimeen sille kohdalle vain ”xxx”. Äksiä katsellessa putkahti mieleen Xanadu, josta esoteerinen 60-luvun bändi Dave, Dee Dozy, Beaky, Mick and Tich

Olipa vaikea keksiä nimi uusimmalle tilkkuluomukselle eli kehittämälläni, paperitaitteluompelua hyödyntämällä menetelmällä ompelemistani paloista kokoamalleni Selkenevää-tilkkupussukalle. Sattuman kauppa ratkaisi pussukan värityksen. Olin käynyt läpi kaikki muut värit järjestelemistäni tilkkulaatikoista: jäljelle oli jäänyt ruskea. Koska musta- ja harmaasävyisistä tilkuista ei syntynyt minua sykähdyttäviä economy-blokkeja, päätin suosiolla jättää ruskeat väliin. Siksi lähdin rakentamaan ruskeista tilkuistani näitä uudenlaisia pötköjä. Ja koska ruskea tuntui yksinään ikävystyttävältä, lisäsin mukaan turkoosia ja sinistä. Valmista pussukkaa katsellessani ei tullut yhtään nimi-ideaa mieleen. No, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jostain syystä Karibia putkahti mieleen, mutta se ei tuntunut sopivalta. Mikä neuvoksi?! Ihmettelen, miten ihmiset löysivät mitään järkevää tietoa ennen kuin oli Internet hakuineen! Minäkin suuntasin seuraavaksi hakukoneelle ja etsin sanoill