sunnuntai 10. toukokuuta 2015

valmis tilkkupussukka.

Toukokuu on jäänyt lähtemättömästi mieleeni jäätelökuukautena, koska ennen vanhaan jäätelökioskit avattiin silloin ja sitä pääsi ostamaan jäätelötötteröitä. Yksi suosikkimauistani oli tiikeri, joten ihan selvää oli, että tämä uusin pussukkani saisi nimen Tiikeri.


Tällä puolella pussukkaa näkyy tilkullinen tiikeriraitoja ja hurja tiikerikissa, mutta toisella puolella on vielä pelottavamman näköinen tiikeri:


Valmistusvaiheen kuva, johon olen koonnut vuorikangaspalat sekä Street-mittaisen kantolenksukaitaleen. Ihan päällimmäisenä näkyy lyhyehkö ja kapea vinokaitale, josta aioin vetoketjun vetimeen lisälenksua. Tässä vetoketjussa vain sattuu olemaan ns. reiätön vedin, johon on vaikea asentaa lisälenksu luontevasti. Lisälenksua ei siis tarvittukaan.


Valmiin Tiikeri-vetoketjupussukan sisätasku on myös – roarr – tiikeriraidallinen.


Taiteellinen kuva. Kokeilin, saisinko asetelluksi kuvaan sekä pussukan että sen yläpuolelle kohoavan narsissin. Näyttääkö pussukan hurja tiikeri sittenkin vähän pelokkaalta? Narsissiko sitä huolestuttaa?


Tein tästä tilkkupussukasta aika pienen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 5 cm
  • Ja kuten jo ohimennen mainitsin, pitkä kantolenksu, jonka ompelin 6 cm x 43 cm kokoisesta kaitaleesta. Jälleen Street-malliston pussukka!


Tyttären kommentti Tiikeri-pussukasta oli, että se kävisi kooltaan bilelaukuksi, koska se on kätevän pieni. Se ei tietenkään ole kuvioinniltaan tarkoitukseen sopiva! Ehdottelin, josko hän haluaisi tilkuista tehdyn bilelaukun – vaikka kokonaan mustista tilkuista ommellun. Hänen ilmeensä oli aika epäilevä. En taida kokeilla tehdä bilelaukkua hänelle, mutta pidän nämä mittasuhteet mielessä. Voisin tehdä toisenkin aika pienen pussukan! Tai viisi.


Kaikenlaisia kivoja kankaita näkyy Tiikeri-pussukan pohjapuolella.


Tilkkupinnat lähtivät liikkeelle palasta, joka oli jäänyt yli Jäätelökesä-tilkkupeiton taustakappaleen tasoituksesta. (Jäätelöteema sen kuin jatkuu.) Palassa oli sööttiä kissakuosia, tiikeriraitakangasta sekä vähän myös entisestä pussilakanasta leikkaamaani kukkakangasta. Palojen ympärille ei tarvinnut ommella montakaan tilkkua, että pinta riitti pussukaksi.

Tikkaukset toteutin keltaisella, vaihtuvavärisellä tikkauslangalla ja suorin koneompelein. Pikkukissojen kohdalta jätin kokonaan tikkaamatta. En vain voinut lasettaa noin söpöjen naamojen yli!

Kolmas jäätelöviittaus liittyy tänäiseen äitienpäivään. Sain Tyttäreltä äitienpäivälahjaksi purkillisen erikoisjäätelöä. Nam! Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja kaikille, joilla on äiti!

lauantai 9. toukokuuta 2015

ompelin vetoketjupussukan.

Ompelin valmiiksi yhden tekeillä olleista tilkkupussukoista ja annoin sille nimeksi Kuun pimeä puoli.  


Pussukkani asettui kuvattavaksi keskelle kevätkukkia (ja pihaan toissasyksynä siirtämiäni sitä edellisvuotisia jouluhyasintteja), joten se ei vaikuta kovin pimeältä, vaan paremminkin kepeältä.

Kuvasin pussukkaa myös sammaloituneilla kallioportailla. Portaat ja sammal näyttävät kuvassa hyviltä, mutta pussukka on valitettavan epävärinen.


Kevätkukkien keskellä musta näyttää mustemmalta:


Vaikea sanoa, kummasta puolesta pussukkaa pidän enemmän. Pimeästä puolesta, ehkä?


Pussukan nimi perustuu kahteen ajatukseen. Toisaalta näin vastikään elokuvan Iron Sky, missä kuunatsit asuvat kuun pimeällä puolella ja suunnittelevat maailmanvalloitusta. Toisaalta näin televisiosta dokumentin Pink Floydin albumista ”Wish You Were Here,” mistä mieleeni tuli heidän toinen teoksensa ”Dark Side of the Moon”. Kuun pimeä puoli on siis ollut esillä. Kun pussukassa nyt on tummaa väritystä ja harmaata, nimi tuntui sopivalta.

Tilkkupussukan sisäpuoli on kuitenkin valoisa. Ompelin sinne tällä kertaa kapeahkon ja syvänpuoleisen sisätaskun, johon voi asemoida vaikkapa kännykän.


Lähikuvassa näkyy ehkä vähän, että sisätaskun vuori on kellertävän vihertävää kangasta; Tilkunviilaaja-merkki on paikoillaan; ja vetoketjun päässä on siisti kangaslopuke.


Kun vuori on vaaleanpunasävyinen, vetoketjun värikin on looginen. Niin, ja onhan pussukan tilkkupinnassakin vaaleanpunaisen vivahteita.

Kuun pimeä puoli –tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen: 

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm 
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 5,5 cm (miten voi olla?!)
  • Kantolenkki on ommeltu 6cm x 43cm kaitaleesta, joten tämäkin pussukka on Street-mallistoa. 


Käytin tilkkupussukkaani 25-senttisen vetoketjun, jota kyllä lyhensin rutkasti. Tilkkupinnan alla on kerros jerseytä (leikkasin kulahtaneista olohousuistani paloja) ja tikkausvanu. Kaikki tikkaukset on toteutettu koneella suoralla ompeleella.


Kuun pimeä puoli –pussukan pohja näyttää normaalin värikkäältä. En malttanut puhdistaa valmista pussukkaa kissankarvoista, ja nyt kuvat vähän nolottavat. Kissankarvaisuus näkyy aivan liian hyvin!

Vai pitäisikö mainostaa, että tässä on tilkkupussukka turkissomistein?

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

kahdet konetikkaukset.

Kärsin “tyhjän paperin kauhusta” mitä tilkkupintojen tikkaukseen tulee, mutta urheasti kävin tyhjien pintojen pariin eilen ja tikkasin vähän mitä sattui. Siluettikuvioinen tilkkupinta oli helpoin. Siihen ei tarvittu kuin muutama suora pystytikkaus:


Musta-harmaan tulevan pussukan toinen puoli oli vähän vaativampi, mutta vedin siihenkin pelkkää suoraa konetikkiä. Valitsin jo edellisen pinnan tikkaukseen keskiharmaan tavallisen ompelulangan. Vaalea näyttää tummalla paremmalta kuin tumma vaalealla.


Tikattunakin pinnat ovat epämääräisen näköiset, kunnes ne tasoittaa:


Heti ovat siistimmät. Huomaan, että joudun lyhentämään vetoketjua jonkun verran.

Olen hiljattain nähnyt jossain (Pinterestissä?) kuvan krysanteemitikkauksesta ja sitä halusin kokeilla. Ompelukoneeni on hieno ja taitava ja tykkää varmaan välillä huonoa, kun käytän aina vain suoraa ommelta, siksakkia ja joskus kolmiaskelsiksakkia. Kytkin siis sen vapaaseen konetikkausasentoon, harjoittelin piirtämällä krysanteemimallin ja lähdin tikkaamaan.

Miten kävi? No ensin kaikki meni hyvin. Sitten lanka teki pari hyppytikkiä ja vähän päästä se katkesi. Uudella matkalla sama juttu. Vaihdoin tikkauslangan laadukkaaseen (eriväriseen) Sulky-merkkiin ja homma toimi vähän paremmin, mutta ei edelleenkään täydellisesti. Sain kuitenkin jonkunkokoisen krysanteemin tikatuksi.


En ole niin kiinnostunut vapaasta konetikkauksesta, että pitkään selvittelisin, miksei tikkaus suju. Se vain ei tällä kertaa sujunut kovin hyvin. Minua kiinnosti enemmän saada tilkkupinnat tikattua. Niinpä tikkasin toiseen kappaleeseen myös krysanteemin – lanka taisi katketa vain kerran ja sitten kehitin kuvion ympärille muuta, suoraan ompeleeseen perustuvaa.


Krysanteemi onnistui minusta oikein hyvin, varsinkin tällä toisella kerralla. Vähän sääli, etten malttanut jatkaa samalla kuviolla pidempään. Ompelin kukan ympärille ensin ympyröitä, sitten vähän pystysuoraa ja alapuolelle keksin aaltomaisen kuvion.


Aaltomainen tikkaus näytti tässä niin hyvältä (ja ympyrä kukan ympärillä niin nololta), että ympyröin toisella tilkkupinnalla olevan krysanteemin aaltokuviolla enkä ympyrällä:


Katsokaa nyt, miten paljon paremmalta tämä puoli näyttää kuin tuo, missä aloitin ympyrällä. Harmi, etten heti tätä tajunnut!

Valmiiksi tikatussa pinnassa huomasin kyllä, että pinta oli krysanteemitikkauksen kohdalta todella jäykkä. Suorat ompeleet tuntuvat taipuisammilta ja kivammilta. Ehkä oli hyväkin, että kummassakin pussukkapinnassa on vain yksi krysanteemi eikä sekään kovin iso...

Pussukkapinnat näyttävät tasoitettuina tällaisilta:


Vetoketjua saa taas lyhentää, mutta ei haittaa!

Olen myös saanut valmiiksi ensimmäiset matkalaukun nimilaput tämän kevään erästä:


Tekeillä on yhä useita. En ole edes laskenut, montako niitä lopulta on valmistumassa! Toivottavasti saan kaikki aikomani valmiiksi. Etenevät aika hitaasti, kun ompelen näitä vain silloin tällöin muiden töiden lomassa.

maanantai 4. toukokuuta 2015

kolme pussukka-aihiota.

Sinisiä, punaisia ja violetteja jäännöspalatilkkuja nyt pitkään käsiteltyäni halusin ehdottomasti tarttua jonkun muun värisiin tilkkuihin. Löysin jäännöspalalaatikosta kummalliset blokin tapaiset tai mitä lie olleet ja täydensin ne merkillisillä vihreillä paloilla. Pian käsissä olikin vihreän vetoketjupussukan aihio:


Näissä on niin kummalliset väriyhdistelmät, etten ehkä keksi valmiille pussukalle edes nimeä. Mitä olen oikein ajatellut? (Vastaus on kuten aina: en oikeastaan paljon mitään. En yhdistele tilkkuja harkiten, minkä erityisesti näistä tilkkupinnoista huomaa.)

Ottaessani esiin vihreitä ja keltaisia paloja tein samalla kasan musta-valkoisista ja harmaista tilkuista. Niitä näytti olevan paljon erilaisia ja ajattelin, että teenkin jonkunlaisen musta-valko-harmaan vetoketjupussukan niin, että palat tai suikaleet ovat värijärjestyksessä.

Suunnitelmani muuttui matkan varrella.


Tilkkupinnasta tulikin tällainen. Palat eivät ole ihan värijärjestyksessä eikä tilkkupinta ole aivan musta-valkoinen.


No jos toisella puolella onnistuisin paremmin pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa.

Aloitin lupaavasti ja ompelin melkein mustista paloista aika hyvin värijärjestyksessä pysyvän suikalepötkön. Sommittelin vaaleammista tai kuviollisemmista paloista myös värijärjestyksen, mutta sitten tykkäsinkin ommella ne kiinni harmahtavaan, mutta selvästi värikkään kuviolliseen kaitaleeseen.


Koska tämä puoli ja tuo tummanpuhuvampi toinen puoli näyttivät kovin erilaisilta, otin tälle puolelle myös mukaan uutta punakirjavaa kuviokangasta.


Punakirjava hukkuu kukkakedon sekaan! Nyt pussukkapuolet näyttävät erityisen erilaisilta keskenään. Minä vain en pysty tekemään hillittyä. (Tai en sittenkään halua.)

Mitään tikkausideaa ei putkahtanut mieleen, joten tein vielä yhden, erivärisen pussukka-aihion. Nämä lähtivät liikkeelle jäännöspaloista, joissa on fotorealistisia kissanpoikia.


Tämä on olevinaan keltainen pussukka. Keltaista vetoketjua ei löytynyt varastoista, joten valitsin harmaan, koska toisessa kissakankaassa on samaa harmaata. Sehän sointuu!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

studioni.

Olin jo unohtanut, että esittelin teille kerran studiotani eli ompeluhuonetta eli makuuhuoneessa olevia ompelu- ja kankaansäilytystiloja. Tänään studioni on vähän erilainen, joten näytän sen teille nyt uudelleen.

Ensiksi pari säilytyskalustetta. Minulla on ihan oma, tilava kirjakaappi. Siivosin sen hiljattain, mutta sen jälkeen olen tunkenut sinne vetoketjupussukoitani säilöön. Siksi hieno kirjakaappi näyttää sekavalta.


Kirjakaapin vasemmalla puolella (tai hänestä itsestään katsottuna oikealla puolella) on ihana kangaskaappini. Taittelen nykyään kankaani Jeni Bakerin In Color Order –blogista oppimallani menetelmällä ja kangasnyyttöseni ovatkin entistä hurmaavammat.


Värijärjestyksen pitäisi kyllä olla parempi. Kaapissa näyttää lisäksi olevan tilaa, joten minun ei tarvitsisi pitää aivan näin mittavia ylivuotopinoja kaappien päällä:


Seuraavaksi katse ompelupöydälleni. Kuvassa on autenttinen tilanne.


Suoraan edestä:


Voih, ja sitten tämä ompelukoneen oikealla puolella oleva epämääräinen röykkiö kaikenlaista. Onpa noloa, että studiossani oleilee tällainen ryöhnämassa. Muovikasseja ja kaikkea.


Toisella puolella käden ulottuvilla on erilaista epämäärää. Vasemmasta yläkulmasta vastapäivään näkyy esimerkiksi yksi eräänlainen tähtikuvioblokki. Sitten punaisia tilkkuja. Vähän pilkistää matkalaukun nimilappuja, joihin olen neulalla saanut kiinni jo lenksunkin. Lisää punaisia tilkkuja. Niiden alla on kaikenlaisia kankaita. Etualalla näkyy päällimmäinen kankaista, jotka odottavat siksakkaamista, että saan ne pesukoneeseen.


Oikeassa alanurkassa näkyy kangas, jonka lunastin Soilen ja minun ostamastani erästä tilkkutyökankaita. Se on pöydällä pesun jäljiltä, matkalla kaappiin. Kangas on aitoa 1980-luvun Marimekkoa ja se sekä kaksi yksiväristä palaa päätyvät ehkä jonain päivänä tilkkupeittoon taustakappaleeksi. Sitä tarkoitusta varten ne hankin.

Naamioin viimekertaisen ompelutilaesittelyni ohjeen muotoon. Tällä kertaa en edes kuvittele antavani kenellekään ohjeita, ellen sitten varoituksia tyyliin ”älä sinä sentään tee näin”. Ompelutilaa ei varmasti kannata ”järjestellä” ihan tällaiseen epäjärjestykseen.

lauantai 2. toukokuuta 2015

mansikkajädeä!

Tarjoilen tänään teille mansikkajädeä! En tietenkään oikeasti, vaan vetoketjupussukan muodossa. Uusin punainen Street-malliston tilkkupussukka sai nimittäin nimekseen Mansikkajäde.


Otin ompeluprosessin aikana kuvia ja tässä näkyvät tämän pussukkapuolen tikkaukset ehkä selvemmin kuin valmiin pussukan potretissa:


Toinen puoli pussukasta edessä. Puutarhassa on näin keväistä! Tulppaanit jäivät mataliksi joko siksi, että kanit söivät niiden lehdistä kärjet, tai sitten ne vain ovat taantuneet ja puutarhurin pitäisi huolehtia sekaan uusia kukkasipuleita.


Taskussa on uutta mallia Tilkunviilaaja-merkki. En tykkää siitä lainkaan. Se vetää ompelun aikana ja kiinnitystikkaus osuu j-kirjaimeen ja se on niin leveäkin. Onko teillä lukijoilla vinkkiä, missä hyvässä paikassa voisin teettää kunnon kangasmerkit itselleni? Nämä ovat ihan susia.


Ompelin toisen vuorikappaleen kahdesta palasta yhdistämällä. Leikkasin kankaasta ensin vinokaitaletta, josta teen matkalaukun nimilappuihin lenksut. Sitten leikkasin vuoripalat mahdollisimman säästeliäästi, minulla kun on kankaita niin perin vähän.


Mansikkajäde-pussukasta tuli sopivan topakka. Siinä on uutena ostettua collegejerseytä topakoittavana kerroksena ja sen lisäksi tietysti tikkausvanu.


Ennen vanhaan jäätelökioskit avattiin vappuna. Silloin sai syksyn ja talven kestäneen pitkän tauon jälkeen ensimmäisen kerran oikein jäätelötötterön. Ikinä en ottanut vaniljajäätelöä. Se oli vanhusten valinta. Itse valitsin aina suklaata, trioa tai tiikeriä.

Tilkkupussukka valmistui Vapun päivänä, joten sen nimeksi sopii vallan hyvin tuo Mansikkajäde.


Mansikkajäde-pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 27 cm (ompelin tähän 25-senttisen vetoketjun)
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm
  • Kantolenksu ommeltu 43 cm pitkästä ja 6cm leveästä kaitaleesta taitellen. Tämäkin pussukka on Street-mallistoa.

Näytin valmista Mansikkajäde-pussukkaa tietysti perheenjäsenille. Tytär keksi poikaystävänsä kanssa tälle nimen. Mies kysyi ihmetellen, eikö tämä ole jo pitkään ollut hyllyllä esillä. Myönnän: tämä muistuttaa erittäin paljon Diana-vetoketjupussukkaa, eikä ihmekään. Onhan kummassakin käytetty paljon samoja kankaita.


Ihan pakko on tehdä seuraava pussukka täysin erivärinen kuin viimeaikaiset.

torstai 30. huhtikuuta 2015

toisenlaista tähtikuviota.

Rakentelin punaisten minitilkkulasagnepalojen ympärille lisää punaisia tilkkuja, kunnes koossa oli kaksi pussukkaan riittävää pintaa. Tällä kertaa sain pinnistellyksi päästäni tikkauskuvioidean perustuen lasagnepaloissa vilkkuviin tähtiin.


Nurjalla puolella tikattu tähtikuvio erottuu paremmin, etenkin kun alalanka sattui olemaan punainen.


Toiseen tilkkupintaan tikkasin yhden tähtikuvion ja lisäksi mutkittelevaa varjoviivaa. Tikkaukset eivät taida oikein näkyä ottamassani kuvassa? No valmiista pussukasta näette tuonkin sitten.


Pidin tänään lomapäivän ja ehdin valmistaa tilkkupinnat, leikata niille vanu- ja collegejerseypalat sekä siis myös tikata kaikki! Tämäkin vetoketjupussukka on kohta valmis, haha.

Seuraavaksi kokoan kaikki punaiset palat yhteen ja siivoan ne vähäksi aikaa syrjään. On aika käsitellä toisia värejä. Keltainen voisi sopia kevään tunnelmiin, niin, ja keväinen vihreä! Eiköhän jättiläismäisestä jäännöspalavarastostani löydy sellaisiakin sävyjä.

Toissakertaisen postaukseni kommenteissa kyselitte matkalaukun nimilappujen hintaa. Ne eivät ole edistyneet sen koommin, joten vielä ei ole myytävää tai ostettavaa! Mutta myin niitä viime vuoden joulu-pop-up-storessa Töölön Tilkkupajassa 5 euron kappalehintaan ja se tuntui sopivalta, koskapa kukaan ostajista ei ihmetellyt hintaa puoleen tai toiseen.

Hyvää vappua!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails